Lue keskustelun säännöt.
Tarvittaessa töihin kutsuttavassa työssä on oikeastaan aika kivaa
26.01.2018 |
Teen vain sijaisuuksia, ei siis mitään nollasopparia kuitenkaan. Mukavaa, kun ei pääse kyllästyyn työhön, kun ei tarvi käydä kuin silloin tällöin! :)
Kommentit (9)
Juu ja rahaa ei juuri saa... On se kivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ja rahaa ei juuri saa... On se kivaa
Kyllä mulla ihan tarpeeksi on, koska saan ansiosidonnaista päivärahaa kuitenkin siinä rinnalla.
Ja mitä tulee tuohon puhelin vieressä oloon, niin siinähän sitä puhelimen vieressä olisi joka tapauksessa. ;)
Pomo aika hyvin osaa sanoa, että milloin saattaisi olla tarvetta ja yleensä soitto tulee viimeistään edellisenä päivänä. Joskus harvoin aamulla, että pääsisitkö tunnin päästä tulemaan. Ne on tosi harvinaisia.
Nytkin on tiedossa jo monta työpäivää maaliskuulle asti, kun pomo pystyy ennakoimaan.
ap.
Minä samassa tilanteessa, enkä enää vaihtaisi vakityöhön!
Musta on kivaa , kun työpaikat ja -ajat vaihtelee. Voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla töihin ja jos ei huvita, voin kertoa, että mulla on toinen homma hoidettavana.
Rahallisesti pärjään hienosti.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo 0-sopimus.
Ei se ole. Jokaiselta työpäivältä tehdään oma sopimus.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama vaikka ö-sopimus, kunhan työntekijä tykkää :D
Mä tykkään myös. Saisin kokopäivätyössä 1500-1500 ja asumistuki tippuis muutaman satkun. Nyt saan palkkaa plus soviteltua päivärahaa n. 1200 plus asumistukea 570. Vapaapäivät käytän esimerkiksi opiskeluun. Jos ei huvita mennä niin en mee. Vuoroja tulee kuitenkin. Työkkäri on antanut olla rauhassa. Alun perin menetin työkyvyn sairastumisen myötä, mutta tää on oikeastaan aika kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Tein kolme vuotta vuokrafirman kautta töitä ja mulla meni niin hyvin, ettei edes tarvinnut päivystää puhelimen vieressä aamuisin, vaan oli työvuoroja yleensä sovittuna ainakin pari viikkoa eteenpäin.
Mä tykkäsin tosi paljon siitä vapaudesta, sai tehdä töitä oman jaksamisen mukaan, kun vapaapäivät ja lomat sai etukäteen itse määritellä. Tai välillä paiskia töitä tosi paljon, kun oli tarve ylimääräiselle rahalle.
Mä asun siis Helsingissä ja tein ravintoloissa töitä. Voi olla, että muualla Suomessa ehkä joutuukin päivystämään jos ei ole niin paljon vuoroja tarjolla.
Lähdin sitten kuitenkin opiskelemaan, mutta edelleen teen silloin tällöin työvuoroja opiskelun ohessa.
Juu, tää on tosi mukavaa. Joka päivä saa elää puhelimen vieressä ja pienen jännityksen kanssa, että tuleekohan tänään käsky töihin. Jos menen paikkaan x ja y tänään, onko minun mahdollista lähteä sieltä kesken kaiken, jos työpyyntö tulee?
Ja sitten jos ei joku kerta onnistukaan, on työnantaja naama nutturalla ja seuraavaa vuoroa saa odotella piiiitkään ☺