Lue keskustelun säännöt.
Äiti tekee kuolinsiivousta....
26.01.2018 |
Arvatkaapa huviksenne, mihin suurin osa tavaroista tuodaan? Niinpä, meille tulee nyt tavaroita ovista ja ikkunoista. Ja kohta alkaa laulu siitä, että kysellään: "Onko sulla se, minkä silloin annoin..?"
Jotenkin tuntuu siltä, että se ei ihan tajunnut tätä hommaa oikein.
Kommentit (25)
Tämä on käänteinen ilmiö sille marittamiselle, siinähän moni "luopuu tavaroistaan" ja se tarkoittaa niiden rojujen kuskaamista lapsuudenkotiin, "kun siellähän on hyvin tilaa". ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kuolinsiivous, konmari, you name it...
Tuo on joku juttu mitä mun havaintojen mukaan monet alkaa tehdä. Ainakin myös mun omat vanhemmat sekä appivanhemmat. Tuo on jo ihan perus vitsi kun käydään kummassakaan paikassa että aina viimeistään lähtiessä aletaan tarjoamaan mukaan jotain omaa vanhaa tavaraa, vanhaa kaappia, astiastoa kaapin perältä... siinäpäköhän perkaavat.
Kyllä mua hirvittää tavaramäärä mitä itse sais haalittua ja jemmattua tähän omaan parisataaneliöiseen vuosikymmenien aikana... huhhuh!
Tuo on hyvä idea raivata omat tavaransa, että ei jää sitten muille se raivaus kuoltuaan. Itselläni on suuri siivous äitini tavaroissa, sisarustani ei kiinnosta asia, sen tiedän.
Mikset ap sano äidillesi, että sinä et säilytä äitisi kantamaa tavaraa, jos ei ole mieleistäsi? Hän tietäisi sen ja sinun ei tarvitse kiemurrella vaivaantuneena kun äitisi kyselee tavaroidensa perään.
Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Hei, kuolinsiivous, konmari, you name it...
Tuo on joku juttu mitä mun havaintojen mukaan monet alkaa tehdä. Ainakin myös mun omat vanhemmat sekä appivanhemmat. Tuo on jo ihan perus vitsi kun käydään kummassakaan paikassa että aina viimeistään lähtiessä aletaan tarjoamaan mukaan jotain omaa vanhaa tavaraa, vanhaa kaappia, astiastoa kaapin perältä... siinäpäköhän perkaavat.
Kyllä mua hirvittää tavaramäärä mitä itse sais haalittua ja jemmattua tähän omaan parisataaneliöiseen vuosikymmenien aikana... huhhuh!
Näin myös meillä. Tosin olen sitä mieltä, että jos ne jotain sun vanhoja kamoja teille lykkää niin ihan oikein, jos oot ne sinne jättänyt lojumaan.
Meillä äiti kun jäi opettajan työstä eläkkeelle, on viime vuosien aikana mm antanut minulle varmaan sata pinoa jotain harjoitustehtäviä 70-luvulta, joista saattaa meidän lapsille olla hyötyä kun harjoittelevat kokeisiin... mutta nämä on helppoja, sillä paperinkeräys kutsuu saman tien. Vaikeampia on toki jotkut vaikkapa isomummon oman pellon pellavista virkkaamat pöytäliinat (joista saattaa käydä ilmi, että ne onkin itse asiassa ostettu jostain kirpputorilta...) - en halua säästää enkä heittää pois, ja vähintäinkin pitää sitten kysyä isomummon muilta jälkeläisiltä, kai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.
Se kuolinsiivous on ihan vain jonkun ruotsalaisen mummon keksimä juttu. Kyllä sitä saa toteuttaa ihan parhaaksi katsomallaan tavalla.
Varmaan riittää että kysyy suvussa kulkeneista tavaroista, joilla on oma historia. Ihan jokaista Rhodoksen matkamuistoa 80-luvulta ei tarvitse tunkea eteenpäin ! Tai ainakin niissä voi tehdä niin, että kerää ison laatikollisen ja sanoo lapsille, että jos noissa on jotain teille tärkeää niin viekää pois, laatikko lähtee roskiin/kierrätykseen ensi perjantaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.
Se kuolinsiivous on ihan vain jonkun ruotsalaisen mummon keksimä juttu. Kyllä sitä saa toteuttaa ihan parhaaksi katsomallaan tavalla.
Varmaan riittää että kysyy suvussa kulkeneista tavaroista, joilla on oma historia. Ihan jokaista Rhodoksen matkamuistoa 80-luvulta ei tarvitse tunkea eteenpäin ! Tai ainakin niissä voi tehdä niin, että kerää ison laatikollisen ja sanoo lapsille, että jos noissa on jotain teille tärkeää niin viekää pois, laatikko lähtee roskiin/kierrätykseen ensi perjantaina.
Olen lukenut kolmet ohjeet eri lähteistä ja kaikissa on tuo sama ohje: älä heitä pois ennen kuin olet varmistanut, että lapset/sukulaiset eivät ko. tavaroita halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.
Se kuolinsiivous on ihan vain jonkun ruotsalaisen mummon keksimä juttu. Kyllä sitä saa toteuttaa ihan parhaaksi katsomallaan tavalla.
Varmaan riittää että kysyy suvussa kulkeneista tavaroista, joilla on oma historia. Ihan jokaista Rhodoksen matkamuistoa 80-luvulta ei tarvitse tunkea eteenpäin ! Tai ainakin niissä voi tehdä niin, että kerää ison laatikollisen ja sanoo lapsille, että jos noissa on jotain teille tärkeää niin viekää pois, laatikko lähtee roskiin/kierrätykseen ensi perjantaina.
Olen lukenut kolmet ohjeet eri lähteistä ja kaikissa on tuo sama ohje: älä heitä pois ennen kuin olet varmistanut, että lapset/sukulaiset eivät ko. tavaroita halua.
Siltikin se on vain jonkun ruotsalaismummon "keksintöä". :) Ei sellaista tarvitse lukea kuin piru raamattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kuolinsiivous, konmari, you name it...
Tuo on joku juttu mitä mun havaintojen mukaan monet alkaa tehdä. Ainakin myös mun omat vanhemmat sekä appivanhemmat. Tuo on jo ihan perus vitsi kun käydään kummassakaan paikassa että aina viimeistään lähtiessä aletaan tarjoamaan mukaan jotain omaa vanhaa tavaraa, vanhaa kaappia, astiastoa kaapin perältä... siinäpäköhän perkaavat.
Kyllä mua hirvittää tavaramäärä mitä itse sais haalittua ja jemmattua tähän omaan parisataaneliöiseen vuosikymmenien aikana... huhhuh!
Näin myös meillä. Tosin olen sitä mieltä, että jos ne jotain sun vanhoja kamoja teille lykkää niin ihan oikein, jos oot ne sinne jättänyt lojumaan.
Meillä äiti kun jäi opettajan työstä eläkkeelle, on viime vuosien aikana mm antanut minulle varmaan sata pinoa jotain harjoitustehtäviä 70-luvulta, joista saattaa meidän lapsille olla hyötyä kun harjoittelevat kokeisiin... mutta nämä on helppoja, sillä paperinkeräys kutsuu saman tien. Vaikeampia on toki jotkut vaikkapa isomummon oman pellon pellavista virkkaamat pöytäliinat (joista saattaa käydä ilmi, että ne onkin itse asiassa ostettu jostain kirpputorilta...) - en halua säästää enkä heittää pois, ja vähintäinkin pitää sitten kysyä isomummon muilta jälkeläisiltä, kai?
Joo oon samaa mieltä tuosta että kyllä mun on jo aika kuskata ja heidän täysi oikeus päästä eroon mun jostain rippilahjamaljakoista.
Onneksi ei juurikaan tuota vaivaa kieltäytyä sitten niistä mitä ei todellakaan halua omaan kotiin roudata, kun kertoo vaan ettei nää mitään järkeä ihan vain siirtää niitä meille yhtälailla kaapin perälle lojumaan. Kyllä ne ymmärtää. Ne on totta tosiaan vaikeampia sitten mihin liittyy suurta tunnetta isän tai äidin puolelta, esim jotkut isän papan itsesitomat perhot mitkä on ihan liian hauraita jo että käyttöönkään menis. Kyllä mä ne otin, tietenkin.
Alettiin nyt puhua yhteisen kirppispöydän hommaamisesta äitin kans. Onhan tuota itselläkin ylimääräistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.
Nuo on vähän vaarallisia sanoja myös nuo ’ehjää’, ’kunnollista’ ja varsinkin ’käyttökelpoista’. Esimerkkejä elävästi elämästä:
Ehjää/kunnollista: mun mies sai äidiltään vielä viime vuonna isänsä vanhoja ’erittäin vähän käytettyjä’ kainalot keltaisia-puvun paitoja (appi kuoli jo yli 10 vuotta sitten). Bonuksena hän myös antoi pussillisen apen kalsareita ja sukkia...
Käyttökelpoista: mun oman äidin kanssa tässä ollaan tapeltu siitä, lähdenkö hänen kanssaan lähes 100km päähän hänen kotipaikkakunnalleen viemään johonkin vanhusten palvelutaloon hänen vanhoja haipuneita lakanoitaan, joista hän ihan varmaksi tietää, että ne mielellään tekisivät sideharsoja 😞
Ihan kamalaa. Paljonko äidilläsi on elinaikaa? Kaipa hän toivoo lempitavaroilleen hyvän paikan kun hän kuolee. Voithan toteuttaa äitisi viimeisen toiveen ja ottaa hänen tavaroitaan luoksesi ja sitten kun aika hänestä jättää, niin voit alkaa karsimaan, mutta älä aiheuta turhaa stressiä ennen hänen poismenoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tekee edes jonkulaista siivousta. Minulle jäi juuri yksin koko kämpän raivaaminen, kun äitini kuoli. Tavaraa (ihan roskiskamaa kaikki) on neljänkymmenen vuoden ajalta ja mitään ei ole heitetty tuona aikana pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kuolinsiivous, konmari, you name it...
Tuo on joku juttu mitä mun havaintojen mukaan monet alkaa tehdä. Ainakin myös mun omat vanhemmat sekä appivanhemmat. Tuo on jo ihan perus vitsi kun käydään kummassakaan paikassa että aina viimeistään lähtiessä aletaan tarjoamaan mukaan jotain omaa vanhaa tavaraa, vanhaa kaappia, astiastoa kaapin perältä... siinäpäköhän perkaavat.
Kyllä mua hirvittää tavaramäärä mitä itse sais haalittua ja jemmattua tähän omaan parisataaneliöiseen vuosikymmenien aikana... huhhuh!
Näin myös meillä. Tosin olen sitä mieltä, että jos ne jotain sun vanhoja kamoja teille lykkää niin ihan oikein, jos oot ne sinne jättänyt lojumaan.
Meillä äiti kun jäi opettajan työstä eläkkeelle, on viime vuosien aikana mm antanut minulle varmaan sata pinoa jotain harjoitustehtäviä 70-luvulta, joista saattaa meidän lapsille olla hyötyä kun harjoittelevat kokeisiin... mutta nämä on helppoja, sillä paperinkeräys kutsuu saman tien. Vaikeampia on toki jotkut vaikkapa isomummon oman pellon pellavista virkkaamat pöytäliinat (joista saattaa käydä ilmi, että ne onkin itse asiassa ostettu jostain kirpputorilta...) - en halua säästää enkä heittää pois, ja vähintäinkin pitää sitten kysyä isomummon muilta jälkeläisiltä, kai?
Joo oon samaa mieltä tuosta että kyllä mun on jo aika kuskata ja heidän täysi oikeus päästä eroon mun jostain rippilahjamaljakoista.
Onneksi ei juurikaan tuota vaivaa kieltäytyä sitten niistä mitä ei todellakaan halua omaan kotiin roudata, kun kertoo vaan ettei nää mitään järkeä ihan vain siirtää niitä meille yhtälailla kaapin perälle lojumaan. Kyllä ne ymmärtää. Ne on totta tosiaan vaikeampia sitten mihin liittyy suurta tunnetta isän tai äidin puolelta, esim jotkut isän papan itsesitomat perhot mitkä on ihan liian hauraita jo että käyttöönkään menis. Kyllä mä ne otin, tietenkin.
Alettiin nyt puhua yhteisen kirppispöydän hommaamisesta äitin kans. Onhan tuota itselläkin ylimääräistä...
Jos sisutukseen sopii, niin noista ikivanhoista perhosista voisi teettää (ehkäpä isällesi seuraavaksi tasavuotislahjaksi?) taulun. Siinä ne voisi vielä säilyä tovin ehjänä. Ainakin Raamidaamit tekee hienoja kehystyksiä vanhoista mitaleista ym aarteista - googlaapa. (Ei, en ole missään tekemisissä firman kanssa, olen vain tutulla jonkun heidän kehystyksen nähnyt ja varmasti on muita ja ehkä parempiakin myös)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa. Paljonko äidilläsi on elinaikaa? Kaipa hän toivoo lempitavaroilleen hyvän paikan kun hän kuolee. Voithan toteuttaa äitisi viimeisen toiveen ja ottaa hänen tavaroitaan luoksesi ja sitten kun aika hänestä jättää, niin voit alkaa karsimaan, mutta älä aiheuta turhaa stressiä ennen hänen poismenoaan.
Kuolinsiivous on perusterveiden 50/60 -kymppisten uusi the juttu. Kyllä siinä todennäköisesti aika monta ’viimeistä toivetta’ tulee vielä ennen viimeiset hengenvetoa, ja kun se lähestyy, on muut asiat aika lailla tärkeämpiä kuin se, kuka nyt pitää huolta minun teepannustani...
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.
Olen täysin eri mieltä. Ihan naurettavaa tarjota jotain kaapin perukoilta löytyneitä parittomia kahvikuppeja, kymmeniä vuosia vanhoja pyyhkeitä tai hillopurkkeja tuttaville ja sukulaisille. Arvokkaimmat tavarathan kuitenkin säästää siihen kuolemaansa saakka ja perilliset saa ne sitten. Kaikki turha roina pois, heti vaan kierrätyspisteisiin ja kaatopaikalle. Kaikilla on itselläänkin turhaa roinaa jo niin paljon, ettei kukaan sellaisia halua. Jos joku kauheasti mielensä pahoittaa siitä, että mummon virkkaama kulahtanut päiväpeitto meni kaatopaikalle, ei voi mitään. Jos tavaran omistaa, sile voi tehdä just mitä haluaa.
Minä elän kaikkien tärkeitten tavaroitteni keskellä niin kauan kuin maan päällä tallustelen. Kuoltuani valitkoot perilliset mitä haluavat säilyttää. Lopuista huolehtii ammattikodintyhjentäjä, jonka palkkioon aion jättää rahat.
Vierailija kirjoitti:
Hei, kuolinsiivous, konmari, you name it...
Tuo on joku juttu mitä mun havaintojen mukaan monet alkaa tehdä. Ainakin myös mun omat vanhemmat sekä appivanhemmat. Tuo on jo ihan perus vitsi kun käydään kummassakaan paikassa että aina viimeistään lähtiessä aletaan tarjoamaan mukaan jotain omaa vanhaa tavaraa, vanhaa kaappia, astiastoa kaapin perältä... siinäpäköhän perkaavat.
Kyllä mua hirvittää tavaramäärä mitä itse sais haalittua ja jemmattua tähän omaan parisataaneliöiseen vuosikymmenien aikana... huhhuh!
Tämä ns. kuolinsiivous on silti jälkipolville armollisempi kuin konmari, kun sentään tarjotaan niitä tavaroita eteenpäin. Muistaakseni konmarissa oli sääntönä, ettei saa tarjota muuta kuin sellaista mitä tietää toisen tarvitsevan. Sitä on toisen vaikea tietää, mitä itse kukin pitää tärkeänä ja arvokkaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa. Paljonko äidilläsi on elinaikaa? Kaipa hän toivoo lempitavaroilleen hyvän paikan kun hän kuolee. Voithan toteuttaa äitisi viimeisen toiveen ja ottaa hänen tavaroitaan luoksesi ja sitten kun aika hänestä jättää, niin voit alkaa karsimaan, mutta älä aiheuta turhaa stressiä ennen hänen poismenoaan.
Kuolinsiivous on perusterveiden 50/60 -kymppisten uusi the juttu. Kyllä siinä todennäköisesti aika monta ’viimeistä toivetta’ tulee vielä ennen viimeiset hengenvetoa, ja kun se lähestyy, on muut asiat aika lailla tärkeämpiä kuin se, kuka nyt pitää huolta minun teepannustani...
Minun vanhempani ovat tehneet tuota siivousta myös, ihan perusterveitä 6-kymppisiä molemmat. Lähinnä he ovat hävittäneet vanhoja papereita ja vanhoja vaatteita. Ja ennen kaikkea järjestäneet tavaraa, niin että heidän on helpompi muuttaa sitten kun jaksaminen ei riitä omakotitaloon tai meidän on helpompi selvittää kuolinpesä sitten kun se aika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivousohjeissa nimenomaan sanotaan, että tarjoa tavaraa sukulaisille ja tutuille ensin, sitten vasta kierrätykseen. Ja että mitään ehjää ja kunnollista ei viedä roskiin, kaikki kierrätykseen.
Olen täysin eri mieltä. Ihan naurettavaa tarjota jotain kaapin perukoilta löytyneitä parittomia kahvikuppeja, kymmeniä vuosia vanhoja pyyhkeitä tai hillopurkkeja tuttaville ja sukulaisille. Arvokkaimmat tavarathan kuitenkin säästää siihen kuolemaansa saakka ja perilliset saa ne sitten. Kaikki turha roina pois, heti vaan kierrätyspisteisiin ja kaatopaikalle. Kaikilla on itselläänkin turhaa roinaa jo niin paljon, ettei kukaan sellaisia halua. Jos joku kauheasti mielensä pahoittaa siitä, että mummon virkkaama kulahtanut päiväpeitto meni kaatopaikalle, ei voi mitään. Jos tavaran omistaa, sile voi tehdä just mitä haluaa.
Meillä käly veti herneet nenään kunnolla, kun äitini tyhjensi kotiaan ja kantoi sieltä pois vanhaa Arabiaa, tauluja, ryijyjä, 60-luvun Marimekkoa jne. eli kaikenlaista rahallisesti arvokasta. Isoin riita tuli siitä, kun äiti poltti isovanhempiensa kirjeenvaihtoa, joka kälyn mielestä oli "historiallisesti arvokasta". Siis ihan tavallinen kirjeenvaihto jostain 1900-luvun alusta ei oikeasti ole muuta kuin saunansytykettä, mutta käly oli eri mieltä.
Ääneen nauroin...
No nythän sinä voit ne konmarittaa eteenpäin.