Lue keskustelun säännöt.
Työttömät! Oletteko huomanneet laiskistuneenne kotona ollessanne?
25.01.2018 |
Olen ollut kolme kuukautta työttömänä ja huomaan päivien kuluvan sohvalla Netflixiä ja muita kanavia katsellen. Lenkillä käyn koiran kanssa, mutta mitään ylimääräistä en saa tehtyä. Tänäänkin piti siivota, mutta vieläkin lojun tässä sohvalla. Hävettää ja suututtaa oma saamattomuus. Toivottavasti johtuu vaan tästä vihaamastani vuodenajasta.
Kommentit (16)
Mitäpä siinä, jos sun siivousdeadline ei ollut ihan tänään, voihan sen ketterästi siirtää huomiselle, lauantaille.. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa? Ei tässä nyt jäniksen selässä olla..eli joo, laiskuutta on havaittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, ja se on jo saavutus itsessään, sillä olen aina ollut laiska. En olisi uskonut, että veisin laiskuuteni aivan uudelle tasolle.
Minä olen ahkeroitunut, kun työpaikka ei masenna.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ahkeroitunut, kun työpaikka ei masenna.
Mitä olet ahkeroinut? Siis jotain ylimääräistä tavallisesta poikkeavaa?
Ei se ole varmaankaan niinkään laiskuutta vaan passivoitumista, joka ei ole aina tietoinen valinta pelkästään. Että jos kokeilet olla ilman mitään virikkeitä vaikka vartin, vain omien ajatustesi kanssa, mitä tunteita/ajatuksia tulee alitajunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nukun klo 6-15, koska maailmassa ei tapahdu mulle mitään silloin. Aamupalaa 15-16 aikaan, sit tutuille kylään tai harrasteisiin. Klo 22 jälkeen himaan ku työläiskaverit menee nukkumaan. Jotain syötävää ja telsua sekä jenkkilän liveurheilua netistä koko yö. Työpaikkojakin voi selailla ja hakemusta paukuttaa, jos kiehtovaa löytyy. aamulla taas unille.
Miks helvetissä mä valvosin 6-15, tai mitä mä tekisin? Menisin mummojen kans kaupungille hengaan vai..?
Sitä paitti on rytmit taas valmiina jos palaa ilta -ja yöpainotteiseen työhön.
Todellakin. Mites mä muuten täällä roikkuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahantuulinen, koska on tylsää, joten en innostu useinkaan suursiivoihin. Joskus katselen televisiota päivälläkin mutta yleensä teen askareita ja käyn kaupassa päivisin.
Vierailija kirjoitti:
Miks helvetissä mä valvosin 6-15, tai mitä mä tekisin?
Tuskin muut ihmiset tietävät, mitä sinä tekisit. Aika moni kuitenkin tykkää nähdä päivänvaloa. Ja on niitä harrasteita keskipäivälläkin. Ei ehkä sinulla, mutta tunnut vähän jämähtäneeltä, jos et keksi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jätin työpaikkani tietoisesti viime syksynä koska tarvitsin muutosta ja olen siitä asti ollut säästöilläni ja matkustellut. Mutta käyn salilla 4 krt viikossa jotta säilyy jonkinlainen rutiini elämässä. huomaa sitä kyllä heräilevänsä 11 jälkeen liiankin usein jos ei patista itseään. Muutaman kuukauden päästä pitää taas todellisuuteen palata varmaan ja alkaa miettiä työnhakua.
Tuo oli identiteettikriisiä. Sitten kun oikeasti tottuu ajatukseen, että minä olen kelloni herra eikä kello minun, niin äkkiä onkin taas aina kiire. Niin, ettei ymmärrä, missä välissä sitä olisi ihmisen tarkoitus töihinkin ehtiä. Tekeminen ei maailmasta ihan heti lopu. Lopulta tässä jopa alkaa tajuta, että elämähän on oikeasti tosi rajallinen juttu. Kun siis uskaltaa katsoa koko elämänkaarta kunnolla, eikä aina vain tuijota seuraavaan viikonloppuun tai lomaan. Vapaus ja vastuu. Ja halu tehdä asioita, joista on eniten hyötyä ja iloa ja vähiten haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Olen nyt ollut poissa vakitöistä kohta 4v, tosin sairauslomalla ja 1/2 eläkkeellä.
Herään edelleenkin klo 07 (työelämässä 6.30), käyn suihkussa, pukeudun ja teen perheelle aamiaisen. Avaan koneen ja käyn läpi päivän hommat, niitä riittää!
Siivoan kodin, käytän anoppia kaupassa samalla kun käyn itsekin, hoidan lapsenlapsia, tapaan ystäviä (työssäolevien kanssa lounaalla), käyn treenaamassa salilla tai vesijuoksemassa (pilatestunti on illalla), yritän kuunnella äänikirjaa tunnin rentoutuakseni. Sitten tulen kotiin ja teen ruuan perheelle. Ilta menee samoin kuin työssäoloaikanakin, jutellaan kuulumiset, keitellään iltakahvit ja katsotaan tv:tä.
Eli oikeastaan olen tosi kiireinen yhä vaikka yritänkin downsiftata mahdollisimman paljon. Matkustelen myös, viimeviikolla juuri palasin parin viikon reissulta.
Oikeastaan ainoa muutos rytmiin on tuo 30 min aamulla:)
Kyllä, todellakin. Silloin kun olen työelämässä, olen hyvinkin aikaansaava ja tehokas. Nyt työttömänä hyvä jos jaksan ulkoilla edes tunnin päivittäin ja valmistaa aterian. Passivoittaa ihan hirveästi. Turhauttaa ja masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun olin tosi laiska mutta parin kuukauden jälkeen huomasin että minussa on virtaa enemmän kuin vuosiin.
Ei-työttömänä ihanne on saada mahdollisimman paljon aikaan pienessä ajassa.
Asiaintilan luonteen vuoksi luonnollista, työttömänä se ikään kuin kääntyy / on käännettävä päälaelleen - ja ainakin niillä ressuilla, jotka ovat niitä joilla ei ole mitään mielenkiinnon kohteita ja omia tapoja viettää aikaa koskaan kehittynyt. Tiedättehän heidät, jotka kyselevät netissä anonyymisti sormi suussa lomalle tai työttömiksi jouduttuaan mitä sillä ajalla tehdä. Eihän heidän sovi edelleen todellakaan yrittää suorittaa asioita mahdollisimman nopeasti.
Muillekin tämä tapahtuu ajan myötä itsestään joko tahtoo tai ei.
Esimerkiksi vajaakuntoiset taas monesti eivät pysty olemaan tehokkaita ja saamaan paljon aikaan puhumattakaan nopeasti, joten minkäpä teet. Siinä työttömyys on sivuseikka jollei nyt aleta mennä siihen miten toivottomuus ja ikuinen rahanpuute vaikuttaa vaikkapa kykyyn hoitaa itseään ja sitä kautta vaikuttaa aikaansaamiskykyynsä.
Jollei voi seistä oikein lainkaan tai vain pieniä hetkiä, sekin vaikuttaa huomattavasti. *Tiskaile siinä astia tai kaksi kertallaan, istu välillä* ja toista * *. Tai* imuroi 1/3 huonetta kerralla, istu välillä* ja toista * *.
Ei, se johtu7u siitä työttömyydestä. Kun ei vaan ole pakko ja kaiken voi siirtää huomiseen. Välillä sitä saattaa sitten jostain ihmeestä kehittyä jota reippauspäiviä.
Kannattaa kutsua tarpeeksi usein vieraita kylään.