Onneksi äitienpäivä on vain kerran vuodessa!

Mies on taas yrittänyt järjestää iloisia yllätyksiä, huolehtinut yöllä heräilevistä lapsista, noussut jo aamukuudelta järjestämään aamukahvia lasten kanssa ja siivonnut yhdessä lasten kanssa olohuonetta ja keittiötä. En tietenkään nukkunut enää itsekään siinä vaiheessa, vaan kupla otsassa odotin että voisin mennä vessaan loukkaamatta yllätyksen järjestäjiä. Kuulin kuinka miehestä oli vastenmielistä siivota keittiötä ja omianakin likaisia astioita laittaa tiskikoneeseen jne. Alkoi sillä hermo jo olla tiukilla. Nyt se onkin sitten loppupäivän ihan puhki ja pahalla päällä ja haluaa nukkua ja olla omassa rauhassa.



Ei voi sanoa että olisi niin kovin onnellinen mieli jäänyt. Tiedän että yritti vain hyvää ja teki parhaansa, mutta kun siitä noin kova stressi tuli niin ei kyllä tunnu yhtään kivalta. Mies kun ei normaalisti näe noiden töiden eteen minkäänlaista vaivaa ja lasten kanssa aikaiset aamut vietän joka kerta minä, niin onhan se selvää että rankalta se tuntuu. Mutta pakko kai tuolle on sanoa että jättää nuo hommat jatkossa tekemättä, sellainen äitienpäivä olisi paljon hauskempi viettää, kun perheen isä viettäisi äidin jal asten kanssa yhteistä aikaa eikä murjottaisi pahalla päällä makuuhuoneessa!



Kyllä äitienpäivä osaa olla yhtä painajaista!