Kauniiden naisten lässytys "sisäisen kauneuden tärkeydestä" saa sapen kiehumaan

On niitä miehiä, jotka juoksevat barbiemallisten missien perässä, olipa näillä päässä aivot tai sahanpurua. Ja niitä, jotka kyllä huomaavat kauneuden ja katselevatkin sitä hetken mielellään, mutta eivät jaksa kuunnella sahanpurujen rahinaa. Kyllä minusta näin ihan hyvännäköisenä naisena näyttää siltä, että lopulta miehet ja ihmiset yleensä hakeutuvat niiden säkenöivällä, iloisella ja empaattisella persoonalla varustettujen ympärille, olipa ulkonäkö millainen hyvänsä.

Tietysti ulkonäöstään epävarman tai vaikkapa nuoruudessaan kiusatun voi olla vaikeaa kehittää sellainen säkenöivä ja iloluontoinen persoona itselleen, mutta siitä sisimmästä se oikeasti näyttää olevan kiinni. Pelkällä kauneudella saa ympärilleen pinnallisia miehiä, joita ei tippaakaan kiinnosta kuunnella naisen juttuja, eikä ole loppujen lopuksi kovin mieltäylentävää ole miehelle vain "käsilaukku" ja peniksen jatke. Mutta varmasti on myös niitä ihanalla persoonalla varustettuja ei-barbiekauniita, joiden ympärillä miehet parveilevat, mutta jotka tuntevat aina lopulta jäävänsä kaveritasolle.

Mä olen ihan ystävällinen, kiva ja mulla on naispuolisia kavereita. Mutta en ilmeisesti  sitten säkenöi kun edes keski-ikäisenä ei kukaan hae ravintolassa tanssimaan. Keski-ikäisten tanssiravintoloissakaan kukaan ei hae rumaa naista tanssimaan. Tavallisen näköisiä ja kivan näköisiä haetaan, suurimpia kaunottaria tavikset ei uskalla hakea. Edes ruma mies ei hae rumaa naista, ikävä kyllä

Ehkä kannattaa unohtaa lässytykset sisäisestä sekä ulkoisesta kauneudesta, lakata hakemasta huomiota ja alkaa elää vaan itselleen toteuttaen omia unelmiaan. Siinä ei paljoa vastakkaisen tai omankaan sukupuolen ulkonäkömieltymykset paina.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa unohtaa lässytykset sisäisestä sekä ulkoisesta kauneudesta, lakata hakemasta huomiota ja alkaa elää vaan itselleen toteuttaen omia unelmiaan. Siinä ei paljoa vastakkaisen tai omankaan sukupuolen ulkonäkömieltymykset paina.

Ihminen on viehättävimmillään tehdessään asioita, joista nauttii. Filatelisti on varmasti kauneimmillaan ja seksikkäimmillään järjestellessään postimerkkikokoelmaansa ja muusikko instumenttiinsa uppoutuneena. Kun koettaa olla muille mieliksi, menettää itsestään sen osan, joka tekee itsestä onnellisen, tekee itsestä itsen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan ystävällinen, kiva ja mulla on naispuolisia kavereita. Mutta en ilmeisesti  sitten säkenöi kun edes keski-ikäisenä ei kukaan hae ravintolassa tanssimaan. Keski-ikäisten tanssiravintoloissakaan kukaan ei hae rumaa naista tanssimaan. Tavallisen näköisiä ja kivan näköisiä haetaan, suurimpia kaunottaria tavikset ei uskalla hakea. Edes ruma mies ei hae rumaa naista, ikävä kyllä

Hae itse. Tasa-arvoa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä on huomattu kun naislaumoissa on liikuttu. Ei ne mukavimmat tai iloisimmat tai ystävällisimmät naiset niitä miehiä kerää ympärilleen, vaan ne kauneimmat. Tämä on totuus jota ei saa ääneen sanoa. Rumuus on todellinen taakka ihmiselle ja toivon etteivät kauniit tätä väheksyisi. Ruma nainen ei myöskään ole sisäisesti sen kauniimpi kuin kauniskaan nainen. Päinvastoin esim. kiusaamiskokemukset , masennus, parisuhteettomuus ja yksinäisyys rumentavat entisestään.

Tuskin kukaan yrittääkään kiistää, etteikö kauniit naiset herättäisi enemmän kiinnostusta siinä vaiheessa tutustumista kun kauneus on iso osa siitä mitä ihmisestä tietää. Sisäistä kauneutta sanotaan siksi tärkeämmäksi, että kauniitkaan ihmiset eivät voi hyvää ihmissuhdetta rakentaa (vaikka miten saisivat enemmän tilaisuuksia yrittää), itseään rakastaa tai olla elämässä onnellisia elleivät opi ihan perus tunne- ja ihmissuhdetaitoja ja inhimillisiä arvoja eli sitä sisäistä kauneutta.

Itse olen kokeillut elämäni aikana sekä kauneutta (tai ainakin ihan-mukiinmenevyyttä) että rumuutta, itseinhoa että henkistä hyvinvointia, ja voin sanoa että eivät liittyneet toisiinsa ja kuka tahansa ihminen valitisisi kaikkia kokeneena hyvinvoinnin, ulkonäöstä viis.

"Tämä on totuus jota ei saa ääneen sanoa" poikkeuksetta sanotaan asioista, joita kyllä kaikki totuuden torvet erityisesti näillä keskustelupalstoilla ja mediassa sanoo ihan koko ajan ääneen eikä heitä siitä kukaan rankaise. Kuitataan vaan tyhmiksi kun tyhmiksi tiedettyjä asioita puhuvat. Älä koskaan kuuntele ihmisiä jotka näin sanovat, heidän juttunsa melkein aina ihan tarkoituksella tekevät toisille pahaa. On varsin hyvät syyt siihen miksi vaikka rumien tai lihavien ihmisten lyttääminen, seksismi ja rasismi on "poliittisesti epäkorrektia" eli yleisesti tunnistettua paskapuhetta, ja niihin ei mikään stalinismi liity mitenkään.

Joo, on se rumuus on raskas taakka etenkin nuoren ihmisen kehitykselle. Tätäkään ei kukaan kiistä, koittavat vaan auttaa sinua ja olla tukematta itseinhoista ja toivotonta ajatteluasi muistuttamatta siitä että elämässä on kuitenkin monia muita teitä onneen ja itse asiassa pelkkä kauneus ilman muita vahvuuksia on todella heikko käsi.

Kyllä moni kaunis on todella tekopyhä, miksei olisi, kun on ikänsä saanut nauttia ansaitsematonta arvostusta, ja lässyttää asioista joista ei mitään tiedä. Kiusaaminen, masennus, itseinho ja yksinäisyys rumentavat kyllä sisäisesti, mutta niistä toipuminen pakottaa kasvamaan. Ei kärsivien ihmisten kuulukaan olla vaikeimpina hetkinään mitään jalouden huippuja, on täysin normaalia, luonnollista ja inhimillistä että kun sattuu, se näkyy.

En osaa sanoa oletko täällä vaan enintään kolmasosatosissasi hassuttelemassa (1/3 ei tosin sekään hyvä) vai kertooko tekstisi oikeasti pahasta olosta. Jos hätä on aito ja koskaan olet saanut siihen apua, varmasti olet kuullutkin että negatiivista sisäistä puhettaan ei saa uskoa vaan se pitää aina kyseenalaistaa. Pidä tästä kiinni, ja hae lisää apua. Ansaitset sen ja itseinhosta vapaan elämän.

Tämä on monimutkainen juttu. Minä luulen, että ne kauniit, hyväitsetuntoiset ja positiiviset ihmiset jaksavat puhua sisäisestä kauneudesta, koska heitä on aina kohdeltu hyvin. He ovat saaneet positiivista palautetta sekä ulkonäöstään että kaikesta muustakin ja he ovat saaneet kasvaa kannustavassa ympäristössä, jossa on korostettu hyvien käytöstapojen ja ystävällisyyden merkitystä. Kun on saanut elää tuollaisen elämän, silloin on helppo sanoa, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. 

Kai se on kauniina vähän pakkokin sanoa, että sisäinen kauneus merkitsee. Kauniit ihmiset kuulevat paljon katkeraa vinkunaa ulkonäöstään. Eivät he voi sanoa, että tottahan olen huomannut että minua kohdellaan paremmin kuin muita, näin se vain menee, sori. Eivät he rupea itseään rumemtamaankaan, että olisivat samalla tasolla muiden kanssa.

Se nyt vain on perusbiologiaa, että meitä ihmisiä kiinnostaa eniten kauniit ihmiset. Ihan jokaikinen ihminen suhtautuu positiivisemmin kauniiseen kuin rumaan. Se vain on niin. Itse siis kuulun enemmän rumiin kuin kauniisiin. Laittautumalla saan itsestäni söpön/nätin. Siskoni taas on aina ollut kaunis. Ja eron ihmisten suhtautumisessa kyllä huomaa, huomasin jo lapsena että siskoni oli ihmisten mielestä aivan erityinen, ja minä näkymätön.

En ole perustanut itsetuntoani kehuihin ja miesten huomioon. Jos joku yrittää tällaisilla ansiolla päteä, tunnen vain surua ja sääliä. Jännä sinänsä muuten, ne ihmiset jotka eniten hehkuttavat saamaansa huomiota eivät yleensä ole niitä kaikkein kauneimpia.

Tottakai kauniille ihmiselle on tärkeämpää sinun sisäinen kauneutesi kun ulkoisesi. He eivät hyödy yhtään mitään siitä, että sinä olet kaunis, toisin kuin jos olet ihana, kiltti ja hyödyllinen.

Eivät he omaa kauneuttaan pois antaisi, jonkun oman itselle kiltin luonteen tilalle. Joten ei kyseessä ole mikään lässytys. Muiden kohdalla se pitää täysin paikkansa. Mielummin ympäröivät itsensä ihannilla luonteilla kuin kauneudella.

Naisten lässytys sisäisesta kauneudesta ja mukamas miesten pinnallisuudesta saa sapen kiehumaan. Sen jälkeen se nainen meneekin tinderiin ja saattaa painella sata ruksia peräkkäin, jos on yksikin pieni vika miehen ulkonäössä. Koska "mul on oikeus olla nirso". Miehethän ne pinnallisia ovat heh heh

Sittenhän olet kaunis sisäisesti kun olet ystävällinen.

Nainen voi olla kaunis mutta ei viehättävä silti.

Vierailija kirjoitti:

Kai se on kauniina vähän pakkokin sanoa, että sisäinen kauneus merkitsee. Kauniit ihmiset kuulevat paljon katkeraa vinkunaa ulkonäöstään. Eivät he voi sanoa, että tottahan olen huomannut että minua kohdellaan paremmin kuin muita, näin se vain menee, sori.

Mikseivät voisi? En pidä itseäni varsinaisesti kauniina, mutta tiedostan ja tunnustan että saan ulkonäköni vuoksi paljon parempaa kohtelua kuin useimmat muut.

Jostain syystä tästä tulee useinkin juteltua ihmisten kanssa jotka kokevat olevansa rumia ja kärsivät siitä. Ei heitä auta että epärehellisesti vähättelen heidän kokemaansa vääryyttä enkä ota heitä vakavasti. Paljon parempi kuin sanoo että joo, tässä on ihan todellista epäreiluutta josta sinä saat paskan puolen ja se on ikävää ja väärin. Sitten mennään niihin syihin miksi tämän asian ei kannata antaa nujertaa itseään, miten oikeasti todella kauniitkin ihmiset painii asian kanssa niin että se pilaa joiltain elämän, ja miksi ratkaisut löytyy ihan muualta kuin siihen kauneuteen keskittymisestä.

Ulkoinen kauneus ei sodi sisäisen kauneuden kanssa, vaan päinvastoin! Jos on sisältä kaunis, eli ihana, välittävä ihminen, joka haluaa että kaikilla hänen lähellään on mahdollisimman hyvä olla, muta joka ei silti anna käyttää itseään hyväksi, on kaunis, ja se säteilee kyllä ulospäin. Tämä siis minun ja monen miljoonan mielipide. Toki on sitten niitä joiden mielestä ulkoinen on ulkoista ja sisäinen sisäistä, sille en voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten lässytys sisäisesta kauneudesta ja mukamas miesten pinnallisuudesta saa sapen kiehumaan. Sen jälkeen se nainen meneekin tinderiin ja saattaa painella sata ruksia peräkkäin, jos on yksikin pieni vika miehen ulkonäössä. Koska "mul on oikeus olla nirso". Miehethän ne pinnallisia ovat heh heh

Eli mitä haluat sanoa? Että pitäisi ottaa aina ensimmäinen vaihtoehto vai hyväksyä kaikki sata? Vai ottaa aina joka viides tai kymmenes naamaan katsomatta?

En usko että aloittaja on niin ruma. En ole usein nähnyt rumaa ihmistä,ja joskus kun näen, se johtuu selvästi esim vakavasta kehityshäiriöstä (tyyliin, nenä puuttuu kokonaan). Tämmöiseenkään en suhtaudu "rumana", koska siihen on selvästi joku syy.

Minä väitän, että nämä monet ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita omasta rumuudestaan, ovat joko 1. Huonoitsetuntoisia, esim kiusattuja, ja "uskoneet" ulkopuolisten rumat kommentit, tai 2. Itse äärimmäisen pinnallisia ja siis omaa ja muiden ulkonäköä arvostelevia ja ulkonäölle liikaa painoarvoa antavia.

Molemmilla menee ohi se puhe sisäisestä kauneudesta. Siinä on oikeastaan kyse siitä, että älä keskity ulkonäköösi, vaan keskity asioihin, jotka tuovat sinulle hyvää oloa.

Hahah jep. "Oikeesti se on vaan asenteesta kiinni!!!", toitottaa kuvankaunis ystäväni. Hän voi kylläkin olla vaikka myrkynnielleenä ulkona tai kohdella miehiä ihan miten huvittaa, ja silti riittää ihailijoita. On myös aina päässyt helposti töihin, kumma juttu. Lienee asenteesta kiinni, kun on myös sellaisessa työssä, johon yhtenä vaatimuksena on hyvä ulkonäkö?

Niin. On rumiakin ihmisiä olemassa, esim. työpaikallani toisella osastolla on eräs nainen, joka oikeasti on todella ruma, mutta ei kuitenkaan mitään selkeää vamma tai kehityshäirötä. Siis ei mikään keskiverto hiirulainen vaan oikeasti ruma, jos ei tunne muuta kuin ulkonäön. Kasvonpiirteet on siis sellaiset ettei ole geenilotossa voitettu. On ihmisiä, joita ei voi siis millään meikilläkään muuttaa. Suuri osa rumana itseään pitävistä on kuitenkin taviksia ja osa omaa jopa erittäin kauniit peruskasvonpiirteet, mutta ei osaa esim, meikata tai osaa laittaa hiuksiaan. Tiedän monta tällaista rumana itseään pitävää, jotka olisivat ammattilaisen käsittelyn jälkeen niin kauniita, että jokainen mies kääntyisi katsomaan.  Samaten tiedän monta ns. hyvännäköistä naista, jotka laittavat joka aamu itseään noin 1-1,5 tuntia ja se heidän kauneus on ihan taitavaa meikkaamista ja vaivannäköä. Jotkut tietysti omaavat paremman "silmän" tässäkin suhteessa ja saavat itsestään ulkoisesti irti enemmän, vaikka ns. pohja olisi hyvin vaatimaton.

Sisäisesti ruma ihminen ei voi olla kaunis, vaikka tekisi ulkonäölleen mitä. Kateus ja inhottavuus näkyy aina päältä. Jotkut tyhmät miehet saattavat luulla, että sellainen on kaunis, mutta oikeasti hän ei ole. Kateus on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa unohtaa lässytykset sisäisestä sekä ulkoisesta kauneudesta, lakata hakemasta huomiota ja alkaa elää vaan itselleen toteuttaen omia unelmiaan. Siinä ei paljoa vastakkaisen tai omankaan sukupuolen ulkonäkömieltymykset paina.

Voihan sitä päättää elää itselleen ja yrittää leikkiä vahvaa, mutta pointti aloituksessa olikin nyt se, että rumat ihmiset kärsivät yksinäisyydestä ja se on asia, joka haittaa elämää huomattavasti. Voisihan sitä kulkea rinta ronttingilla ja teeskennellä, ettei muilta ihmisiltä saatu palaute ja kohtelu vaikuta omaan itsetuntoon, mutta kyllä se vain vaikuttaa.

Et sinä päätä, kuinka muut sinuun suhtautuvat tai sitä, että hyväksyvätkö he sinut elämäänsä vai eivät. Nämä ovat vain niitä muutamia asioita, joihin meidän fyysinen olemus vaikuttaa. Ei sen merkitystä voi sivuuttaa mitenkään.

Helppohan se on niiden yksilöiden puhua, joita tämä asia ei kosketa henkilökohtaisella tasolla yhtään mitenkään. He elävät omaa elämäänsä laajoine sosiaalisine ympyröineen, puolisoineen ja perheineen, hyvästä kohtelusta ja muiden ihmisten kunnioituksesta suurimman osan ajasta nauttien. Laita itsesi ulkonäöllisesti epäonnekkaan ihmisen saappaisiin hetkeksi omassa mielessäsi, ja mieti että miltä tällaisesta ihmisestä tuntuu, kun heitä syrjitään ja hyljeksitään asian vuoksi, jolle he eivät voi itse mitään. Ei se ole helppoa, eikä sellainen asia, johon koskaan tottuu. Se särkee ihmisen sisältä ihan täysin rikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa unohtaa lässytykset sisäisestä sekä ulkoisesta kauneudesta, lakata hakemasta huomiota ja alkaa elää vaan itselleen toteuttaen omia unelmiaan. Siinä ei paljoa vastakkaisen tai omankaan sukupuolen ulkonäkömieltymykset paina.

Voihan sitä päättää elää itselleen ja yrittää leikkiä vahvaa, mutta pointti aloituksessa olikin nyt se, että rumat ihmiset kärsivät yksinäisyydestä ja se on asia, joka haittaa elämää huomattavasti. Voisihan sitä kulkea rinta ronttingilla ja teeskennellä, ettei muilta ihmisiltä saatu palaute ja kohtelu vaikuta omaan itsetuntoon, mutta kyllä se vain vaikuttaa.

Et sinä päätä, kuinka muut sinuun suhtautuvat tai sitä, että hyväksyvätkö he sinut elämäänsä vai eivät. Nämä ovat vain niitä muutamia asioita, joihin meidän fyysinen olemus vaikuttaa. Ei sen merkitystä voi sivuuttaa mitenkään.

Helppohan se on niiden yksilöiden puhua, joita tämä asia ei kosketa henkilökohtaisella tasolla yhtään mitenkään. He elävät omaa elämäänsä laajoine sosiaalisine ympyröineen, puolisoineen ja perheineen, hyvästä kohtelusta ja muiden ihmisten kunnioituksesta suurimman osan ajasta nauttien. Laita itsesi ulkonäöllisesti epäonnekkaan ihmisen saappaisiin hetkeksi omassa mielessäsi, ja mieti että miltä tällaisesta ihmisestä tuntuu, kun heitä syrjitään ja hyljeksitään asian vuoksi, jolle he eivät voi itse mitään. Ei se ole helppoa, eikä sellainen asia, johon koskaan tottuu. Se särkee ihmisen sisältä ihan täysin rikki. 

En usko, että näillä ihmisillä se huono elämä johtuu ensisijaisesti ”rumasta ulkonäöstä”, vaan epävakaista, epävarmoista, onnettomista ihmisistä ympärillä.