Pidän itseäni hyvännäköisenä, vaikka olen kaukana missikauneudesta.

Nuorena sain paljon huomiota ja kehuja ulkonäöstäni muilta ihmisiltä ja uskoin niihin kaikkiin. Se on kantanut pitkälle, vaikka en oikeasti olekaan mikään kaunotar. Ap

Moni, etenkin yli kolmekymppinen tai ylipainoinen pitää itseään todellisuutta kauniimpana.

Kerro kerro kuvastin... kirjoitti:

Moni, etenkin yli kolmekymppinen tai ylipainoinen pitää itseään todellisuutta kauniimpana.

Samoin moni vanha ylipainoinen ja rupsahtanut ukko kuvittelee olevansa komea ja puoleensavetävä.

Vierailija kirjoitti:

Kerro kerro kuvastin... kirjoitti:

Moni, etenkin yli kolmekymppinen tai ylipainoinen pitää itseään todellisuutta kauniimpana.

Samoin moni vanha ylipainoinen ja rupsahtanut ukko kuvittelee olevansa komea ja puoleensavetävä.

Varmasti, ei itsestään liikoja luuleminen mikään sukupuolisidonnainen juttu ole.

Aika vaikea sanoa kun et laita kuvaa.

Riippuu miten tuon ajattelee.

En usko, että kyse on vain itsetunnosta, vaan varmaan sulla on oikeasti viehättävä ulkonäkö. Suurin osa (minun mittapuulla) hyvännäköisistä on "kaukana" (minun käsittämästäni) missikauneudesta siinä mielessä, että he eivät pääsisi misseiksi. Tosin mitä sä sillä missikauneudella tarkoitat?

Itse ruma.

No eihän sitä tarvitse mikään missikaunis ollakaan ollakseen hyvännäköinen.

Tarkoitatko siis nykyistä tilaa? Vai mitä tarkoitit?

Määrittele ensin määritelmä "tila".

Missit on usein vähän tylsän näköisiä.

Kerro kerro kuvastin... kirjoitti:

Moni, etenkin yli kolmekymppinen tai ylipainoinen pitää itseään todellisuutta kauniimpana.

Niin säälittävää provoilua. Yrittäisit nyt edes kunnolla jos yrität!

Minä myös. Pidän itseäni viehättävänä ja tuli vain tämän avauksen myötä mieleen, että painoakin on jo kohta 80 kg, pituutta ei paljon mitään ja ikää yli 40, joten en varmaan kaikkien mielestä ole mitenkään erityinen. Eipä se haittaa, koska tunne itsestä on ihan ok. Olen omasta mielestäni paremman näköinen kuin monet parikymppiset. Olen ollut aina klassisen kaunis, minulla on kiiltävä paksu tukka, kauniit kasvot, hyvät rinnat edelleen, maku, joka pukee minua maltillisen tyylikkäästi ja olen saanut siitä runsaasti palautetta ja vieläkin kerään katseita, vaikka olen jo keski-ikäinen. Tämä tunne kantaa varmaan hautaan saakka. Toivoisin, että kaikki naiset voisivat tuntea samoin itsestään.

Minusta missikauneus on tarkemmin katsottuna harvemmin mitään varsinaista kauneutta. Se on lähinnä mielenkiinnotonta, latteaa ja keskinkertaista virheettömyyttä, joka sitten maskeerataan mukakauneudeksi.

anna anteeksi

Minäkin pidän itseäni älykkäänä vaikka äo:ni on reilusti alle 90.

Sama täällä. Tiedostan etten varmaan ole mikään katseita kääntävän kaunis, en nuorenakaan ole ollut mikään missityyppi. Mutta aidosti pidän ulkonäöstäni, niin naamasta kuin vartalosta, vaikka on ylipainoa ja raskausarpia ja kohta ryppyjäkin.

Toivoisin kaikkien naisten ja miestenkin toki, voivan kokea samaa, on oikeasti aika hienoa et joka aamu on kiva katsoa itseään peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä myös. Pidän itseäni viehättävänä ja tuli vain tämän avauksen myötä mieleen, että painoakin on jo kohta 80 kg, pituutta ei paljon mitään ja ikää yli 40, joten en varmaan kaikkien mielestä ole mitenkään erityinen. Eipä se haittaa, koska tunne itsestä on ihan ok. Olen omasta mielestäni paremman näköinen kuin monet parikymppiset. Olen ollut aina klassisen kaunis, minulla on kiiltävä paksu tukka, kauniit kasvot, hyvät rinnat edelleen, maku, joka pukee minua maltillisen tyylikkäästi ja olen saanut siitä runsaasti palautetta ja vieläkin kerään katseita, vaikka olen jo keski-ikäinen. Tämä tunne kantaa varmaan hautaan saakka. Toivoisin, että kaikki naiset voisivat tuntea samoin itsestään.

Kateeksi pistää kyllä. Harvoin kadehdin pelkästään täydellisen (jotenkin nukkemaisen) näköisiä ihmisiä kuten malleja ja missejä, mutta ne joiden ulkonäkö hehkuu jotain sellaista kauneutta, joka on riippumatonta siitä, miten terve tai laittautunut on, herättää suurinta kateutta. Sellainen, että näyttää miellyttävältä, vaikka lihoaisi, olisi kaksoisleukaa ja olisi vanha. Semmoista "pysyvää" kauneutta, joka on ihmisen mukana hautaan asti eikä tarvitse yrittää. Se kauneus tavallaan yhdistyy (muiden mielissä) ihmisen persoonaan, koska se ei lähde ikinä pois. Monet mummelit, joiden naama roikkuu ja on ryppyinen ja kirjava, on naaman muodon takia paljon sievempiä kuin minä, vaikka en ole vielä 30:ntäkään.

En itse yhtään tiedä olenko kaunis bai en. Todella vaikea sanoa. Kun katson peiliin, näytän mielestäni rumalta. Toisaalta olen aina saanut ne miehet, mitä olen halunnutkin ja komean aviomiehen. Oikeastaan, mitä väliä sillä siis on, onko kaunis vai ei? Ulkonäöllä on lähinnä funktionaalinen arvo ja jos on elämäänsä tyytyväinen, niin sittenhän kaikki on mennyt kuten pitääkin.

Olen mielestäni ruma. Mistä tiedän sen? Olen 29 v enkä ole koskaan seurustellut. Kukaan mies ei ole koskaan ollut ihastunut muhun.

Vierailija kirjoitti:

En itse yhtään tiedä olenko kaunis bai en. Todella vaikea sanoa. Kun katson peiliin, näytän mielestäni rumalta. Toisaalta olen aina saanut ne miehet, mitä olen halunnutkin ja komean aviomiehen. Oikeastaan, mitä väliä sillä siis on, onko kaunis vai ei? Ulkonäöllä on lähinnä funktionaalinen arvo ja jos on elämäänsä tyytyväinen, niin sittenhän kaikki on mennyt kuten pitääkin.

Näillä linjoilla minäkin. En taatusti ole kaunis suurimman osan mielestä, en hyvän näköinenkään. Olen siihen "liian laiha" (yleinen kommentti mitoilla 168 cm ja 54 kg). Nythän pitäisi olla parikymmentä kiloa enemmän? 

En omaa missi-pullaposkia, en ole sievä enkä söpö = mitäänsanomaton mielestäni.

Olen tummatukkainen, en tyypillisen suomalaisen näköinen.  Ruma en koe olevani, olen vain erittäin harvoin tavannut todella ruman ihmisen. Tarkemmin ajatellen kai kaksi kertaa, miehen ja naisen. Hyväksyn itseni 100% tällaisena, ja koskaan en ole jäänyt lehdellä soittelemaan jos olen kumppania halunnut. Sivuutan kai sitten ne jotka tuijottavat pelkkää pintaa, oli sisällä sitten mitä tahansa.

Minua on sanottu rumaksi ja monilla rumilla haukkumanimillä solvattu (naiset), miehet jopa puolustaneet näissä tilanteissa. Mottoni on että karavaani kulkee koirat haukkuvat. Elämä on liian lyhyt haaskattavaksi peilin edessä itkemiseen ja suremiseen. Näillä mennään ja hyvin meneekin!