Anna anteeksi, suomalainen nainen

Kyllä nainen on niin kuin koti, ja voi miten monta kotia minulta onkaan palanut! Vaan nyt myönnän pienuuteni, osaamattomuuteni, ymmärtämättömyyteni, joustamattomuuteni tai vain tyhmyyteni, sillä suomalaista kotia en ymmärrä ja nyt luovutan.

Suomalainen koti voi olla prameakin päällepäin ja sisältä loistaa kirkkaimmat valot, vaan sisälle astuessa silmiin pistää kulmikkaat huonekalut, värittömät tapetit, ja niihin on yritetty kirkkailla muotiväreillä jotain muka kaunista kirjoittaa. Korviin tulvii tympeä hiljaisuus, kaikkialla kliinisen jäykkää ja takassa poltetaan puiden sijasta muovia. Kirjahyllyssä vain lakikirja, Cosmopolitan ja Mitä Missä Milloin vuodelta 2005. Huoneita on monta, mutta mikään niistä ei sovi kokonaisuuteen, vaan kaikista on tehty kaikkea kaikelle. Kyllä makuuhuoneen pitää olla makuuhuone ja saunan sauna, vaan suomalaisessa kodissa on sängyn vieressä leivinuuni ja sen päällä jumppamatto. Tuolit kuin graniittia, sängyssä fakiirin piikit. Jääkaapissa kitkerä nokkossmoothie ja liedellä ruispuuro raejuustolla. Ikkunoissa kalterit ja panssarilasi, vaikka mitään syytä tällaiseen ei Suomessa ole. Pihalle istutetaan naapureiden kanssa kilpaa mitä harvinaisimpia puita ja pensaita ja katolle on asennettu miljoonan markan tähtitorni, joka on ja pysyy käyttämättömänä.

Missä on eletyn elämän iloiset jäljet? Missä silmiä hivelevät kaarevat muodot ja lämmin värimaailma? Miksei suomalaisessa kodissa kaiu nauru ja intohimon huokaukset? Miksi ovessa on sen seitsemäs lukkoa, jotka kuitenkin avautuu sille ja hälle, vaikka pitäisi olla vain yksi jämerä, johon sopii vain yhden avain kerrallaan? Missä leipomon tuoksut ja katosta roikkuvat tomaatit? Missä tarinat Robinson Crusoesta ja se kirja, joka yhä muuttaa kyyneleesi helmiksi? Missä untuvapeitot ja kolme kertaa korjattu keittiönpöytä? Missä pihan marjapensaat, joista ilkikuriset lapsemme riemulla sokeria suuhunsa poimivat? Missä ne sirot ikkunat, joista huokuu lämpö ja turva kodittomallekin? Missä on se suomalainen koti, joka todella on kodiksi tarkoitettu ja jota kodiksi voi kutsua?

Sitä en ole löytänyt, enkä enää jaksa etsiä. Suomalainen nainen, olet täydellinen ystävä minulle, vaan ei miestä minusta sinulle löydy, eikä sinusta vaimoa minulle. Haikeana hyvästelen unelman suomalaisesta perheestä ja annan tästä hetkestä lähtien sydämeni johdattaa poloista kulkuani elämän synkeässä syksyssä.

Vielä sanon: suomalainen nainen, paljon minä sinulle lupasin, mutta mitään en kyennyt sinulle antamaan, sillä en ole kaipaamasi vuohi, vaan vuorikauris, ja vuorikauriin sydäntä ei aidatulle laitumelle saa asettumaan. Anna minulle anteeksi, mutta sitä en vaadi.

Kaukoputkella katson hymyillen, miten oma kansa ilolla yhdessä keinuu, vaan minun on toinen onni.