Ekstrovertti, miltä tuntuu kun maailma on rakennettu sinun ehdoillasi?

Jaa-a

Mulla on surkeat sosiaaliset taidot, onneton tilannetaju ja vielä sosiaalisten tilanteiden pelko, joten ekstroverttiydestä on vaan haittaa. Helpompaa olisi jos ei kaipaisi jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä ja osaisi nauttia yksinolosta.

Hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä. "The world is my oyster".

Mahtavaa, että telkkarissa on paljon hyviä ohjelmia, missä huudetaan ja taputetaan käsiä yhteen!!!!

Miten niin ekstrovertti saa olla oma itsensä? Ei tietenkään saa ellei ole marxilainen arvoliberaali ateisti feministi ja "antirasisti", joka toistelee pelkkiä poliittisesti korrekteja naiivin idealistisia mantroja tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista.

Jos ap:lla on ongelmia, se ei ehkä ihan johdu pelkästä introverttiudesta, sikäli että kuvittelee että 50%ihmisistä olisi jotain maailmanomistajia yhden luonteenpiirteen perusteella. Käviskö mielessä, että erilaisilla ekstroverteilla on eri arvoja, joista joidenkin vuoksi maailma ei todellakaan ole "meitä varten luotu". Vai vaatiiko tämän erilaisuuden ymmärtäminen liikaa, kun on tottunut keskittymään siihen omaan ulkopuolisuuteen? Oon muuten ollut myös hiljaisten työyhteisössä, jossa sai aina himmailla itseään ettei olisi liian outo.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a

Mulla on surkeat sosiaaliset taidot, onneton tilannetaju ja vielä sosiaalisten tilanteiden pelko, joten ekstroverttiydestä on vaan haittaa. Helpompaa olisi jos ei kaipaisi jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä ja osaisi nauttia yksinolosta.

Tyypillinen ekstrovertti, minä minä ja minä, kaikki pyörii oman navan ympärillä