Lue keskustelun säännöt.
Voiko paniikkikohtauksista toipua kokonaan itsekseen
Kommentit (27)
Kyllä voi ja moni parantuukin.
Esimerkiksi olosuhteet voivat muuttua, elämäntilanne ja muu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kohtaus nyt loppuelämää kestä herranjumala! :D Menee ohi ilman lääkkeitä itsekseen yleensä alle tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kohtaus nyt loppuelämää kestä herranjumala! :D Menee ohi ilman lääkkeitä itsekseen yleensä alle tunnissa.
Idiootti.
Tuolla lukee ihan selkeesti monikossa.
Olen kokenut useamman ison menetyksen viime aikoina ja alkanut saada näitä kohtauksia. Minulla on kilpirauhassairaus, joka ilmeisesti vielä edesauttaa näitä.
Ap
Voi toki niinkuin moni on täällä jo sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kohtaus nyt loppuelämää kestä herranjumala! :D Menee ohi ilman lääkkeitä itsekseen yleensä alle tunnissa.
Idiootti.
Tuolla lukee ihan selkeesti monikossa.
Olen kokenut useamman ison menetyksen viime aikoina ja alkanut saada näitä kohtauksia. Minulla on kilpirauhassairaus, joka ilmeisesti vielä edesauttaa näitä.
Ap
Sori, luulin sinun tarkoittavan paniikkihäiriötä.
riippuu onko fyysistä niin kuin esim. kilpirauhassairaus tai psyykkistä kuten ahdistava elämäntilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on kroonistunut pitkäksi aikaa niin melkein mahdotonta normaaliuteen palata. Helpottanut kyllä on mutten ole parantunut siitä kokonaan. T: 20 vuotta jo sairastanut
Kyllä voi. Toisaalta aina voi palata takaisin. Lohduttava tieto sekin, että ajan kanssa noita kohtauksia oppii tietyllä tavalla hallitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, tosin se kesti vuoden, mutta otin sen asenteen että tule helvetin kohtaus sieltä nyt sitten ja haasta mut saakeli! Sitten loppuivat kun en enää pelännyt niitä. Kuljin silti benzopurkki käsilaukussa vielä noin puoli vuotta sen jälkeen kun tiesin että olen voiton puolella sen helvetillisen vuoden jälkeen.
En tarvitse enää mitään lääkkeitä nyt vuosi siitä kun paranin, ja olen onnellinen etten suostunut ottamaan mitään masennuslääkkeitä lääkärin kehoituksesta huolimatta koska ensinnäkään ne eivät ole paniikkihäiriöisen lääke, toisekseen ne lihottaa ja viimeistään silloin tekee olon masentuneeksi kun katsot peiliin, ja kolmanneksi niistä voi olla todella vaikea päästä eroon ja saattavat samalla aiheuttaa pahoja ahdistuskohtauksia jotka saa hermoston käymään hieman kierroksilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kohtaus nyt loppuelämää kestä herranjumala! :D Menee ohi ilman lääkkeitä itsekseen yleensä alle tunnissa.
Aloittaja ei ole Herra Jumala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, tosin se kesti vuoden, mutta otin sen asenteen että tule helvetin kohtaus sieltä nyt sitten ja haasta mut saakeli! Sitten loppuivat kun en enää pelännyt niitä. Kuljin silti benzopurkki käsilaukussa vielä noin puoli vuotta sen jälkeen kun tiesin että olen voiton puolella sen helvetillisen vuoden jälkeen.
En tarvitse enää mitään lääkkeitä nyt vuosi siitä kun paranin, ja olen onnellinen etten suostunut ottamaan mitään masennuslääkkeitä lääkärin kehoituksesta huolimatta koska ensinnäkään ne eivät ole paniikkihäiriöisen lääke, toisekseen ne lihottaa ja viimeistään silloin tekee olon masentuneeksi kun katsot peiliin, ja kolmanneksi niistä voi olla todella vaikea päästä eroon ja saattavat samalla aiheuttaa pahoja ahdistuskohtauksia jotka saa hermoston käymään hieman kierroksilla.
Mikään väittämistäsi ei pidä paikaansa, muuten kun ehkä omalla kohdallasi.
alitajunta muistaa kirjoitti:
Jos se on kroonistunut pitkäksi aikaa niin melkein mahdotonta normaaliuteen palata. Helpottanut kyllä on mutten ole parantunut siitä kokonaan. T: 20 vuotta jo sairastanut
Useimmilla on aivan mahdotonta jättää paniikkiläääkeet, koska pää hajoaa aivan tyystin.
Joten älkää yleistäkö tosiaan näitäkään vaivoja, ihmiset ovat erilaisia ja yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kohtaus nyt loppuelämää kestä herranjumala! :D Menee ohi ilman lääkkeitä itsekseen yleensä alle tunnissa.
Idiootti.
Tuolla lukee ihan selkeesti monikossa.
Olen kokenut useamman ison menetyksen viime aikoina ja alkanut saada näitä kohtauksia. Minulla on kilpirauhassairaus, joka ilmeisesti vielä edesauttaa näitä.
Ap
Sori, luulin sinun tarkoittavan paniikkihäiriötä.
Älä selitä ::D paniikkihäiriö koostuu kohtauksista
Mulle tuli ainoa kohtaus kun noin kahdeksas seurusteluyritys päättyi ja minut taas jätettiin ilman että kerrottiin syytä.
Olin töissä ihan rauhassa ja yhtäkkiä näkökenttä pieneni, happi loppui ja verenpaine nousi taivaisiin. Viiķon saikku.
Sen jälkeen en ole mennyt tinderiin.
En viitsi edes ajatella tapaavani miehiä, he vaarantavat terveyteni.
Terapeutin mielestä olen nuori ja nätti ja vielä se oikea tulee, mutta olen eri mieltä. En halua enää koskaan kokea sitä kuoleman- ja hulluksitulemisen pelkoa uudelleen.
Voi. Mulla on ollut useampia jaksoja, jolloin on tullut useita paniikkikohtauksia tiheästi viikkojen, jopa kuukausien ajan. Elämäntilanne on välillä ollut stressaava, välillä ei. Kerran oon käyny rauhoittavaan lääkkeeseen reseptin, kun tuntui et ei enää kestä, mutta en niitä lääkkeitä uskaltanut ottaa.
Mulla auttoi liikunta, tietyt itselle mieleiset lajit, joissa kohtalainen fyysinen kuormitus, pari viikkoa aktiivisesti noita joka päivä ja kohtaukset alkoi tasaantua. Nyt ollut vuosia ilman kohtauksia.
Eli kyllä noista voi parantua ainakin oireettomaksi vuosikausiksi, mutta jos kovasti haittaa elämää, kannattaa mennä lääkäriin. Koska ei se mikään voitto ole, jos "kestää" paniikkikohtauksia lääkkeettä vaan olennaista on, että pystyisi elämään hyvää elämää ja jos siihen tarvii kohtauksiin lääkkeen, kannattaa se ottaa.
Vierailija kirjoitti:
alitajunta muistaa kirjoitti:
Jos se on kroonistunut pitkäksi aikaa niin melkein mahdotonta normaaliuteen palata. Helpottanut kyllä on mutten ole parantunut siitä kokonaan. T: 20 vuotta jo sairastanut
Useimmilla on aivan mahdotonta jättää paniikkiläääkeet, koska pää hajoaa aivan tyystin.
Joten älkää yleistäkö tosiaan näitäkään vaivoja, ihmiset ovat erilaisia ja yksilöitä.
Anteeksi mitä? Mitään lääkkeistä ole puhunutkaan. Itsekin syön niitä.
Mulla oli nuorena, kassajonossa tuli muutaman kerran,samoin töissä ...en käynyt lääkärissä, kesti aika kauan ,seisominen tilaisuuksissa on vieläkin haastavaa..
Voi parantua, mutta on tosi rankkaa ja vaatii motivaatiota pärjätä ilman lääkkeitä. Jos elämäntilanne on vaikea tai paniikkihäiriön lisäksi on muuta (mielen)terveysongelmaa , niin kannattaa turvautua suosiolla lääkkeisiin.
Voi.