Ei helvetti! Auttakaa mua! Miksi mä riitaannun KAIKKIEN KANSSA!??

eikö ystävyys perustu siihen että välillä riidellään ja sitten sovitaan?

Tai että eivät koskaan enää ota yhteyttä? Tai käyttäytyvät huonosti ja ilkeästi? Mua ei koskaan pyydetä kaasoksi, ei kummiksi, kukaan ei soita.. Nyt pe ilta, kukaan ei ota yhteyttä, yksin kökötän kotona. Minulla ei ole ikinä ollut parasta kaveria.



Ap

kaikki me ollaan erilaisia ja joskus pitää osata olla mieliksi jos haluaa olla ystävä. Hyvä olis tietty jos sulla olis jotain yhteistä kaverin kanssa, mutta mä olen huomannut tulevani toimeen myös ihmisten kanssa joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Jos olet äkkipikainen niin kiinnitä siihen huomiota jos sinulla on vahvat mielipiteet asioista niin voisitko pehmentää niitä? oletko liian mustavalkoinen?

joka luulee olevansa pomo kaikkialla ja voivansa päättää kaikkien muidenkin asioista ja elämästä. Siinä tapauksessa minäkin inhoan sinua.

mä riitaannun kaikkien kanssa. olen mieluummin yksin. En enää jaksa näitä pettymyksiä ja suruja, joita tulee ihmissuhteista, kun ne hajoavat. Minun pitäisi olla erakko.

miksi sellaisen ihmisen, jolla on vahvat mielipiteet pitäisi pehmentää niitä? (Al Gorekin juuri voitti Nobelin rauhanpalkinnon eikä ainakaan mielistelemällä muita.) Mikseivät ihmiset kestä, jos jollakulla on vahvat mielipiteet? Missä on suvaitsevaisuus? Miksi laimeat mielipiteet on parempia kuin vahvat mielipiteet?



Miksi siis sellaisen ihmisen, jolla on vahvat mielipiteet pitäisi muuttua, jotta kelpaisi joukkoon? Eikö se ole mielistelyä? Ja kovin suomalaista, että kaikkien pitää olla hissun-kissun ja viilipyttyjä.



Miksi toisten temperamentti on huonompi kuin toisten? Ja kenen mittarilla te mittaatte: oletteko omasta mielestänne itse sellaisia ihmisiä, jollaisia kaikkien muidenkin tulee olla?



Ja mikä sellainen ystävä on, joka sanoo sinulle " Jos vain vähän laimennat mielipiteitäsi niin sitten kelpaat seuraani." Eihän sellainen ole silloin _sinun_ ystäväsi vaan sellainen ihminen vain haluaa muokata sinusta mieluisensa. Ja se on sairasta. Jos ei aviopuolisoitakaan sovi muuttaa niin ei varmaan muitakaan.

että riitaannut. Kerro mitkä ovat luonteesi huonot puolet ja mitkä hyvät? Mieti sitten niitä todellisia syitä..

kyllä erilaiset ihmiset voivat olla ystäviä, lopulta se on kiinni näistä taidoista. Mene ap esim. ryhmätyö ry:n ihmissuhderyhmiin, niin saat tietoa, mikä on pielessä ja mitä tarttee kehittää.





Vika ei todennäköisesti ole persoonassasi sinällään, vaan taidoissasi olla toisten kanssa.

Mulla ja parhaalla kaverillani täysin eri mielipiteet monesta asiasta. Silti voidaan puhua niistäkin asioista kun sanotaan " ai että, sä ajattelet noin. No kun mä olen tämän näin mieltänyt" ja toinen sanoo " aika jännä tapa ajatella, no ehkä mä ton ja ton ymmärrän" ym.



Sen sijaan yhdellä kaverillani paha tapa kertoa mitä mieltä itse on ja sanoa samalla, ettei kestä muuta mieltä olevia. Haukkuu heidät suoraan. Eipä tee mieli edes sanoa mitään kun kokee olevansa jo haukuttu.

mulla sama tilanne, ollut aina. sit ku saan ystävän niin välit menee sen takia et jostain päin tulee valhe siitä mitä mä muka olisin tehnyt/sanonut. tai toista ei vaan tunnu mikään mun ehdottamani kiinnostavan ja oon ainoo joka soittelee..



en nykyään enään edes jaksa/viitsi tutustua uusiin ihmisiin, koska ne aina päättyvät pettymykseen. kuitenkin olen luonteeltani sellainen joka on valmis auttamaan toista ihmistä tarpeen tullessa jne..



tuttuja on, mut nekin on AINA sellasia et mun pitäs olla se joka pitää yhteyksiä, eikä niin et molemmat pitäis... plaah.

Mistä heille olet suuttunut?

Kaikille samasta syytä kenties?



--

Ps. oletko ns. herkkänahkainen- ?

...silti voi olla ystävä, vaikka ajattelee asioista eri tavalla

en tosiaan halua komentaa muita tai päättää heidän elämästään.. Herkkä olen jollakin tavalla, koska mulla tuli tuosta yhdestä viestistä " siinä tapauksessa minäkin vihaan sinua" tosi paha mieli!



Tuntuu että olen ikuinen kakkonen. AIna jos muutan paikkakunnalta, ketään ei kiinnosta pitää yhteyttä, ei pyydetä mihinkään matkoille, ei kummiksi..



Luonteeni plussia ja miinuksia:

+Antelias

+Aina valmis tekemään, lähtemään, kokemaan

+Auttavainen

+Kunnianhimoinen

+Kuuntelutaitoinen



-Äkkipikainen, suutun nopeasti, mutta lepyn myös nopeasti

-Vahvat omat mielipiteet

-Vaikea tutustua muihin läheisemmin

-Erakko, olen melkein aina yksin kotona..

-YLimielinen (ehkä, vaikka en haluaisi) tai annan itsestäni ulospäin " leuhkan" ja vahvan kuvan, jotenkin tahtomattani... ÄÄHh!

-Minun on vaikea soittaa ja pitää yhteyttä jos toinenkaan ei pidä

-Ajattelen aina kaikkien inhovan minua



Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö, hui mitä se on? Kamalaa jos olen sairas :( Olen vain niin masentunut kun ei ole sydänystäviä:(



Ap

Ilman muuta moni (vaikkei ehkä kaikki) vahvat mielipiteet omaava ihminen ymmärtää ja hyväksyy muidenkin mielipiteet. Mutta täällähän juuri sanottiin, että juuri vahvat mielipiteet omaavan henkilön tulisi muuttaa mielipiteitään (tai ainakin esittää ne " pehmeämpinä" ) pehmeämmiksi. Minusta se on väärin.

Eli tässä oli juuri kyse siitä, että jos on vahvat mielipiteet niin se ei ole hyvä. Pitää olla laimeammat mielipiteet: eli toisin sanoen juuri laimeat mielipiteet omaava ihminen tuomitsee vahvat mielipiteet omaavan.

-ajattele itsestäsi myönteisesti ap-

olet ihan ok, yhtä hyvä kuin muutkin:)

Minäkin aina luulen, että kaikki vihaavat minua! Ja minullakin menee aina poikki välit kaikkien kanssa, koska minulla on juuri nämä " vahvat mielipiteet" . Olen kehitysmaa-, ympäristö- ja eläinaktivisti. Minua eivät vaivaa muiden mielipiteet, tosin en voi hyväksyä julmuuksien hyväksymistä tai niihin osallistumista. Kenenkään ei käsittääkseni tarvitsisi. Maailma ei ole paha paikka siksi, että pahoja ihmisiä on niin paljon, vaan siksi, että hyvät ihmiset eivät tee mitään (= toisin sanoen heillä on " laimeat mielipiteet" ).



Minusta tuntuu kurjalta puolestasi. Minäkin olen hyvin herkkähipiäinen. Ehkä juuri siksi minusta tuntuu eläinten ja ihmisten kärsimys niin sanoinkuvaamattoman ikävältä.



Olen niin väsynyt siihen, että ihmissuhteet menevät poikki. Joku hermostuu minulle jostain tai pahoittaa mieleni oikein tosi ikävästi. Helposti laitan sitten ystävyyden poikki, koska en kestä enää ajatella, että tämä ihminen vielä joskus satuttaisi minua niin syvästi.

Sinä sen itse tuossa äskön sanoitkin; " vaikea tutustua lähemmin" eli päästää toista lähelle - jäävätkö ihmissuhteesi liian pinnallisiksi? Jos jäävät, siksi etäännyt helposti ja yhteydenpito jää; kaikki jää liian irralliseksi, ei ole mitään " ainutlaatuista" mistä toinen saisi otetta, ja mistä pystyisi pitämään kiinni.



Kuuntelutaito on todella tärkeää; pidä huoli siitä, että VAIKKA olet vahva persoona ja omaat voimakkaat, yksilölliset mielipiteet, annat tilaa myöskin toisen persoonalle! Itselläni on yksi ystävä, joka vahvempana persoonana (ja kovana puhumaan) jyrää muut alleen; ystävyyssuhde kääntyy nopeasti kallelleen niin, että huomaan vain kuuntelevani ja myötäileväni häntä; kun en saa enää sanaa väliin ;-). Varo ettei siitä ole kysymys myös sinun kohdallasi.



Tsemppiä!

Pystyt muuttamaan käytöstäsi kyllä - onnea tulevaisuuden ihmissuhteisiin!

että et vaan ehdi tutustua keneeenkään kunnolla. Kun ehtii vain tutustumaan, helposti voi jättää tapaamiset väliin kun toinen on vähänkin outo.



Jospa keskittyisit vaan omaan elämään etkä kahmimaan kavereita.