Ystävän väkivaltainen suhde
Minulla on ystävä kutsun häntä nyt vaikka Millaksi. Hän on viisi vuotta ollut avoliitossa miehen kanssa joka lyö häntä useita kertoja kuussa.
Oon lukuisia kertoja auttanut hänet turvakotiin ja ottanut hänet kotiini turvasn. Aina hän palaa miehen luo.
Heillä on vajaa 3v lapsi ja vuosi sitten lastensuojelu antoi uhkavaatimuksen :joko Milla jättää miehen tai lapsi sijoitetaan. Milla antoi lapsen sijaisperheeseen, en tiedä onko hänet huostaanotettu mutta on yhä tässä sijaisperheessä. Tällöin meinasin laittaa välit poikki koska en ymmärrä kuka voi valita miehen ennen lasta. Kuitenkin jotenkin en voinut hylätä ystävääni.
Nyt viikonloppuna Milla soitti ja pyysi rahaa lainaksi jotta pääsee vanhempiensa luo turvaan, mies oli mm. potkaissut täysillä selkään ja repinyt hiuksista koska Milla oli suihkussa "liian kauan".
Olin niin ahdistunut että rupesin itkemään ja sanoin antavani rahaa tietysti mutta itkin että pelkään tän miehen tappavan hänet joku päivä.
Milla vakuutti ettei mene takaisin. En usko tähän hetkeäkään, oon kuullu tän saman miljoona kertaa.
Nyt on ekaa kertaa semmonen olo että jos hän palaa tän miehen luo niin minä pesen käteni tästä ja laitan välit poikki. Itkettää edes kirjoittaa näin mutta olen täysin loppu. En jaksa enää katsoa vierestä kun ystävä tekee hidasta itsemurhaa tän miehen kanssa.
Mitä tekisit tilanteessani? Ja ollaan siis kolmekymppisiä, ei mitään teinityttöjä enää.
Oon niin loppu.
Kommentit (16)
Et voi elää ystäväsi puolesta. Hän ei ole terve mutta hänellä on oikeus elää tuollaista elämää jos hän niin päättää. Onneksi lapsi on sentään pelastettu.
Et voi tehdä enää mitään paitsi pelastaa itsesi. Lakkaa siis itkemästä ja hyysäämästä aikuista naista.
Milla vain voi auttaa Millaa sillä jos järki ei tule omaan päähän niin se ei tule.
Minkä sille voi.
Milla ei pysty irrottautumaan, ellei itse tajua, että seuraavaksi menee henki.
Irrottautuminen voisi onnistua, jos hän saisi jotenkin "lomaa" suhteesta eli pysyttelisi niin kauan poissa, että oikeasti tiedostaisi, ettei ole pakko mennä takaisin vaan voi valita toisin.
http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe Pyydä Millaa lukemaan tuo juttu, ajatuksella.
Minulla on samanlainen kaveri. Ei uskalla erota ja on suhteen myötä jo ihan sekaisin. Mies on painostanut hänet kertomaan kuka häntä on tiukassa paikassa auttanut ja yrittää puhua järkeä, eli minä, joka sai miehen myös minun kimppuuni. Se oli pelottavaa, eikä virkavallasta ollut juuri apua. Olen joutunut viilentämään välejä tuohon kaveriin.
Ap, voimia sinulle. Kyllä, voit pestä kätesi tästä, mutta kysy vielä kerran itseltäsi, haluatko todella? Pystytkö elämään sen ajatuksen kanssa, että olisit vielä voinut auttaa? Vaikka Milla ei vielä ole pystynyt miestä jättämään, sinä saatat olla hänen viimeinen oljenkortensa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kaveri. Ei uskalla erota ja on suhteen myötä jo ihan sekaisin. Mies on painostanut hänet kertomaan kuka häntä on tiukassa paikassa auttanut ja yrittää puhua järkeä, eli minä, joka sai miehen myös minun kimppuuni. Se oli pelottavaa, eikä virkavallasta ollut juuri apua. Olen joutunut viilentämään välejä tuohon kaveriin.
Teitkö sinä miehestä rikosilmoitusta? Ymmärrän, etä oma puolison voi olla niin sekaisin, ettei ilmoa halua tehdä, mutta sinähän voisit?
Onko sulla Millan vanhempien numeroa? Tai saisitko sen jostain tietoosi? Auttaisiko, jos heidän kanssaan juttelisit, jos te kaikki yhdessä istuttaisitte Millan alas ja puhuisitte kuinka pahalta tuntuu, kun häntä hakataan? Muista että myös sinä voit tehdä poliisille rikosilmoituksen/tutkintapyynnön Millan miehestä.
"Nykyinen avio- tai avomies on pahoinpidellyt tai uhannut pahoinpitelevänsä noin joka viidennettä liitossa olevaa naista. Tämä tarkoitti vuonna 2005 noin 250 000:ta naista.
Entinen avio- tai avopuoliso on pahoinpidellyt tai uhannut pahoinpitelevänsä liki joka toista joskus liitossa olleista naisista. Tämä tarkoitti vuonna 2005 noin 330 000:ta naista."
Tämä on kopioitu tuosta Imagen linkistä. Uskomatonta millaisessa maassa elämme.
Mulla ollut kaksi hyvää ystävää myös väkivaltaisten miesten kanssa. Toinen suhde kesti 5v ja päättyi vasta kun tuli niin kunnolla pataan että kaveri pelästyi ja meni kymmenien lääkärintodistusten kanssa poliisille. Sitä ennen aina vaan takaisin miehen luo, vaikka turvapaikkoja olisi ollut vaikka kuinka.
Toinen suhde alkoi kun ystäväni oli 14v ja mies 26... Suhdetta kestänyt nyt 12v ja vaikkei olla kaverin kanssa enää tekemisissä (mies sabotoi suhdettamme vuosia ja lopulta väsyimme), tiedän hänen olevan edelleen tuon sekopään kanssa ja saaneen hänelle kaksi lasta. Näin hänet sattumalta syksyllä, käsivarret ja leuka aivan mustelmilla. Silti aina palannut 2-3 päivän eron jälkeen miehen luo, kuulemma niin kovasti häntä jo ikävöi.
En oikeasti kyllä ymmärrä tätä. Muillekin addikteille on kuntoutusta ja hoitoa. Miksei väkivaltaisesta suhteesta voitaisi käydä ottamassa jompikumpi katkolle ja todeta, että seuraavaksi lähetetään sut Huippuvuorille jääkarhuja naimaan jos ei järki tule päähän ennen sitä.
Eihän sinne palavaan taloonkaan päästä palomiehet ketään juoksemaan sisään, kai? Jos siis ehtivät estää? Samanlaisessa sokissahan se Millakin tavallaan on.
Inhoan maailmaa, jossa kaikki pakotetaan hymistelemään hölmönä eikä puuttua saa eikä pidä. Se tyhmentää meitä kaikkia, ja johtaa tarpeettomiin tragedioihin. Mehän ihan yhteiskuntana luomme illuusion, että ihminen todella onkin ihan yksin. Joten sitten se ripustautuu siihen hulluun suhteeseensa. Ja se väkivaltainen osapuoli, sille voitaisiin ilmoittaa jo alkuvaiheessa, että jos vielä tirvaiset, laitetaan sut Korkeasaareen näytille gorillan viereen.
Ei tämän tarvitsisi olla näin vaikeaa. Kyllähän siinä rikotaan myös meitä kaikkia muita vastaan. Ei yksilönvapaus saisi olla niin pyhä asia, etteikö meidän jossain vaiheessa sopisi nostaa pösilöt naulakkoon riehumaan. Tai annettaisiin hakkaajan olla kotonaan vain pakkopaidassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kaveri. Ei uskalla erota ja on suhteen myötä jo ihan sekaisin. Mies on painostanut hänet kertomaan kuka häntä on tiukassa paikassa auttanut ja yrittää puhua järkeä, eli minä, joka sai miehen myös minun kimppuuni. Se oli pelottavaa, eikä virkavallasta ollut juuri apua. Olen joutunut viilentämään välejä tuohon kaveriin.
Teitkö sinä miehestä rikosilmoitusta? Ymmärrän, etä oma puolison voi olla niin sekaisin, ettei ilmoa halua tehdä, mutta sinähän voisit?
Tein useita. Mies on aika älykäs eikä useinkaan jätä todisteita. Ilmoitukset eivät juuri johtaneet mihinkään. Koin tilanteen itselleni niin uhkaavaksi että muutin asuntoa ja suosittelin sitä myös kaverilleni. Heillä ei ole lapsia joten se onnistuisi.
Onkohan Milla mun naapuri.
Sen mies hakkaa sitä säännöllisesti, on poliisia ja ambua pihalla. Ja aina sama äijä tulee takaisin himaan. Pieni lapsi kuvioissa, käy äidiltään ehkä 2 kertaa kk..
Milla ja Ap voisivat myös katsoa tämän videon, vaikka yhdessä, ja keskustella siitä: https://www.ted.com/talks/leslie_morgan_steiner_why_domestic_violence_v…
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti kyllä ymmärrä tätä. Muillekin addikteille on kuntoutusta ja hoitoa. Miksei väkivaltaisesta suhteesta voitaisi käydä ottamassa jompikumpi katkolle ja todeta, että seuraavaksi lähetetään sut Huippuvuorille jääkarhuja naimaan jos ei järki tule päähän ennen sitä.
Eihän sinne palavaan taloonkaan päästä palomiehet ketään juoksemaan sisään, kai? Jos siis ehtivät estää? Samanlaisessa sokissahan se Millakin tavallaan on.
Inhoan maailmaa, jossa kaikki pakotetaan hymistelemään hölmönä eikä puuttua saa eikä pidä. Se tyhmentää meitä kaikkia, ja johtaa tarpeettomiin tragedioihin. Mehän ihan yhteiskuntana luomme illuusion, että ihminen todella onkin ihan yksin. Joten sitten se ripustautuu siihen hulluun suhteeseensa. Ja se väkivaltainen osapuoli, sille voitaisiin ilmoittaa jo alkuvaiheessa, että jos vielä tirvaiset, laitetaan sut Korkeasaareen näytille gorillan viereen.
Ei tämän tarvitsisi olla näin vaikeaa. Kyllähän siinä rikotaan myös meitä kaikkia muita vastaan. Ei yksilönvapaus saisi olla niin pyhä asia, etteikö meidän jossain vaiheessa sopisi nostaa pösilöt naulakkoon riehumaan. Tai annettaisiin hakkaajan olla kotonaan vain pakkopaidassa.
Mä inhoan maailmaa, jossa on empatiakyvyttömiä ihmisiä, jotka mielummin syyttävät uhreja, kuin niitä tekijöitä. Inhoan sitä, että meillä ei ole tarpeeksi päivystäviä puhelimia väkivallan uhreille ja tekijöille. Inhoan sitä, että turvakotien ovilta käännytetään uhreja joka ilta pois, kun tilaa ei ole tarpeeksi. Inhoan sitä, että lähestymiskiellot ovat pelkkä vitsi. Inhoan sitä, että pahoipitelijä lähes aina pääsee ehdonalaisella. Inhoan sitä, että lapset voidaan pakottaa vierailulle väkivaltaisen vanhempansa luo. Ketään ei pakoteta hymistelemään hölmönä, mutta keinot on aika vähissä, ennenkuin inhoamani asiat saadaan korjattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti kyllä ymmärrä tätä. Muillekin addikteille on kuntoutusta ja hoitoa. Miksei väkivaltaisesta suhteesta voitaisi käydä ottamassa jompikumpi katkolle ja todeta, että seuraavaksi lähetetään sut Huippuvuorille jääkarhuja naimaan jos ei järki tule päähän ennen sitä.
Eihän sinne palavaan taloonkaan päästä palomiehet ketään juoksemaan sisään, kai? Jos siis ehtivät estää? Samanlaisessa sokissahan se Millakin tavallaan on.
Inhoan maailmaa, jossa kaikki pakotetaan hymistelemään hölmönä eikä puuttua saa eikä pidä. Se tyhmentää meitä kaikkia, ja johtaa tarpeettomiin tragedioihin. Mehän ihan yhteiskuntana luomme illuusion, että ihminen todella onkin ihan yksin. Joten sitten se ripustautuu siihen hulluun suhteeseensa. Ja se väkivaltainen osapuoli, sille voitaisiin ilmoittaa jo alkuvaiheessa, että jos vielä tirvaiset, laitetaan sut Korkeasaareen näytille gorillan viereen.
Ei tämän tarvitsisi olla näin vaikeaa. Kyllähän siinä rikotaan myös meitä kaikkia muita vastaan. Ei yksilönvapaus saisi olla niin pyhä asia, etteikö meidän jossain vaiheessa sopisi nostaa pösilöt naulakkoon riehumaan. Tai annettaisiin hakkaajan olla kotonaan vain pakkopaidassa.
Mä inhoan maailmaa, jossa on empatiakyvyttömiä ihmisiä, jotka mielummin syyttävät uhreja, kuin niitä tekijöitä. Inhoan sitä, että meillä ei ole tarpeeksi päivystäviä puhelimia väkivallan uhreille ja tekijöille. Inhoan sitä, että turvakotien ovilta käännytetään uhreja joka ilta pois, kun tilaa ei ole tarpeeksi. Inhoan sitä, että lähestymiskiellot ovat pelkkä vitsi. Inhoan sitä, että pahoipitelijä lähes aina pääsee ehdonalaisella. Inhoan sitä, että lapset voidaan pakottaa vierailulle väkivaltaisen vanhempansa luo. Ketään ei pakoteta hymistelemään hölmönä, mutta keinot on aika vähissä, ennenkuin inhoamani asiat saadaan korjattua.
Onhan se näin. Mutta ovatko nämä asiat ristiriidassa? Eikö tuo kaikki inhottavuus johdu juuri siitä, että hymistellään sitä itsemääräämisoikeuden pyhyyttä. Joten toinen ei tarvitse muka apuakaan, koska sillähän on aina vapaus lähteä menemään. Kumma, miten puhdas eksistentialismi vallitsee vain sen naisen suhteen. Se ei koske miestä, jolla on kaikki vapaus lopettaa lyöminen, ja meillä kaikki vastuu hoitaa se muualle, jos se ei viitsi sitä vapauttaan käyttää. Mutta tätähän ei voi soveltaa, koska se nainen ihan oiiiikeasti sitten vissiin kerjää sitä. Ihan kuin me kaikki muut oltaisiin sen naisen lapsia, ja vihaisia sille, ettei se toimi toisin.
Paskalta tilanteelta kuulostaa... Ystäväsi on sairas mutta et sinä häntä taida pystyä muuttamaan.