Lue keskustelun säännöt.
Ihastus eronnut vastikään. Kuinka edetä?
11.01.2018 |
Olin ihastunut mieheen jo kun seurusteli (useamman vuoden parisuhde hällä), pientä flirttiä molemmin puolin on ollut ilmassa. Erosi tuossa marraskuulla, ja en kyllä tosiaankaan laastariksi olisi rupeamassa.. Miten siis toimia ettei päätyis "friendzoneen" tai laastariksi? Ollaan molemmat +30v, eli ei mitään teinisähellystä enää.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut surinaa? Kauanko olette tuntenut?
Sutinaa siis 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki eron jälkeen alkaneet suhteet ole laastareita. kyllä ne kestää ihan samalla tavalla kuin moni muukin suhde ja tiedän lukuisia, jotka ovat päättyneet avioliittoon asti. Moni on pitkään suhteessa tyytymätön ja ikäänkuin suree eron, vaikkei vielä erottu ollakaan. Sitä ehkä osaakin hakea sen jälkeen itselleen erilaisen kumppanin ja moni päätyy siihen naimisiin ja perustamaan perhettä.
Sanot suoraan, miten asian koet ja kyllä vastapuolen reaktiosta pystyy päättelemään, mistä hänen puoleltaan tuulee. Jos kakistelu ja vaivaantuneisuus alkaa, niin kylmästi suhde poikki. Myöskään ei kannata heti heittäytyä täysillä, vaikka kuinka lupaavalta vaikuttaisi. Chillaat siis, sopivasti.
Älä etene. Olet vain villiintyneen orivarsan leikkikalu.
Se ottaa nyt takaisin menettämäänsä vapautta.
Tietysti, jos sinäkin haluat vain hevosenleikkiä, niin anna palaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut surinaa? Kauanko olette tuntenut?
Sutinaa siis 😁
Itse asiassa - surina kuvaa paremmin näitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astelet sen eteen ja nostat hameen korviin.
Sutinaa on ollut, vajaa vuosi siis tunnettu. Leikkikalu en ole, enkä sellaiseksi rupea :) Mies on äärettömän herrasmiesmäinen, mutta sattuneesta syystä erittäin paljon muidenkin naisten makuun, niin ei varmasti yksin tarvii olla (tai olekaan) nyt kun on vapaalla jalalla. Oon yrittänyt olla mahdollisimman ei-tunkeileva ja antaa haavojen parantua miten ite sen parhaiten kokee, jotenkin vaan jännittää kuinka lopulta käy. Kai tässä sitten vaan yritetään chillata!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vain ole aito. Pelaa jotain ihme peliä saamillasi ohjeilla, niin eiköhän mies kyllästy tuota pikaa.
Eikö sitä voi kutsua johonkin yhteiseen juttuun? Konserttiin tms. Ihan vaan ajankuluksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä voi kutsua johonkin yhteiseen juttuun? Konserttiin tms. Ihan vaan ajankuluksi...
Joo, ollaankin menossa ns viattomalle tapaamiselle. Mietin kuinka paljon viittin suutani avata, vai ollaanko vain.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Älä vain ole aito. Pelaa jotain ihme peliä saamillasi ohjeilla, niin eiköhän mies kyllästy tuota pikaa.
Onneksi teitä aina riittää täällä :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki eron jälkeen alkaneet suhteet ole laastareita. kyllä ne kestää ihan samalla tavalla kuin moni muukin suhde ja tiedän lukuisia, jotka ovat päättyneet avioliittoon asti. Moni on pitkään suhteessa tyytymätön ja ikäänkuin suree eron, vaikkei vielä erottu ollakaan. Sitä ehkä osaakin hakea sen jälkeen itselleen erilaisen kumppanin ja moni päätyy siihen naimisiin ja perustamaan perhettä.
Ja vaikka olisi laastarikin, voi kehittyä hyväksi ja kestäväksi suhteeksi. Oma parisuhteeni oli molemminpuolinen laastarisuhde alkuun. Mutta kun laastaroinnin tarve loppui, huomattiin oikeasti, että tuo toinenhan on tosi ihana ja hyvä tyyppi, josta ei halunnutkaan luopua.
Kolmannella tapaamisella saa kysyä, voisiko tästä tulla vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä voi kutsua johonkin yhteiseen juttuun? Konserttiin tms. Ihan vaan ajankuluksi...
Joo, ollaankin menossa ns viattomalle tapaamiselle. Mietin kuinka paljon viittin suutani avata, vai ollaanko vain.
-ap
Miehet harvemmin on ajatustenlukijoita. Joten jos kiinnostaa, niin kyllä varmaankin kannattaisi avata suu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä voi kutsua johonkin yhteiseen juttuun? Konserttiin tms. Ihan vaan ajankuluksi...
Joo, ollaankin menossa ns viattomalle tapaamiselle. Mietin kuinka paljon viittin suutani avata, vai ollaanko vain.
-apMiehet harvemmin on ajatustenlukijoita. Joten jos kiinnostaa, niin kyllä varmaankin kannattaisi avata suu.
Tietää että olen kiinnostunut. Siksipä en sitä haluaisi enempää "tyrkyttää".
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä voi kutsua johonkin yhteiseen juttuun? Konserttiin tms. Ihan vaan ajankuluksi...
Joo, ollaankin menossa ns viattomalle tapaamiselle. Mietin kuinka paljon viittin suutani avata, vai ollaanko vain.
-ap
Avaa suusi sopivasti supistellen. Miehet diggaa sitä.
Voi pyhä jysäys! On siinä laskelmoiva akka. Tuskin on ensisen tuoksu asunnostaan hälvennyt,
kun jo hiot kynsiäsi ja mietit, miten voit napata miehen itsellesi.
No, siitä puhe mistä puute. Nyt vähän itsekunnioitusta peliin.
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä jysäys! On siinä laskelmoiva akka. Tuskin on ensisen tuoksu asunnostaan hälvennyt,
kun jo hiot kynsiäsi ja mietit, miten voit napata miehen itsellesi.
No, siitä puhe mistä puute. Nyt vähän itsekunnioitusta peliin.
Jos tuollaisen kuvan sait, olen pahoillani - AV:n toisaalta tuntien taitaa siellä päässä kuitenkin viirata enemmän :)
Kiitos teille asiallisesti vastanneille! Itsellä aika kurja ero n. 3v takaa, enkä ennen tätä ole edes oikeastaan miehiin edes vilkaissut. Katsotaan siis pikku hiljaa!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki eron jälkeen alkaneet suhteet ole laastareita. kyllä ne kestää ihan samalla tavalla kuin moni muukin suhde ja tiedän lukuisia, jotka ovat päättyneet avioliittoon asti. Moni on pitkään suhteessa tyytymätön ja ikäänkuin suree eron, vaikkei vielä erottu ollakaan. Sitä ehkä osaakin hakea sen jälkeen itselleen erilaisen kumppanin ja moni päätyy siihen naimisiin ja perustamaan perhettä.
Näille suhteille on juuri tyypillistä päätyä aika nopeastikin avioliittoon. Ihminen on rikki erosta ja saa lohduttajan. Alkaa tavallinen ihastus, jossa on vielä tämä lohdutusaspekti mukana. Uudessa kumppanissa on tietenkin erilaisia piirteitä (usein aika päinvastainen kuin aiempi kumppani) ja ihastutaan siihen kuinka erilainen tämä uusi kumppani on. Ajatellaan, että nyt löytyi sellainen, jota tuo edellinen ei ollut ja tavallaan itselleen vakuutellakseen edetään suhteessa nopeasti.
Arki astuu kuitenkin tähänkin suhteeseen ja sitten tulee esiin ne tämän toisenlaisen ihmistyypin huonot puolet. Ollaan jo naimisissa ja mahdollisesti jo lapsiakin ja ollaan siten aikamoisessa loukussa epämiellyttävässä suhteessa.
Tottakai kohdalle voi sattua myös oikeasti sopiva kumppani, mutta vasta eronneena ei ole kovin hyvä arvioimaan sitä mikä on todellisuudessa sopiva kumppani. Siten näissä suhteissa tulisi olla erityisen varovainen.
Onko teillä ollut surinaa? Kauanko olette tuntenut?