Pahin koulumuistosi?

Juuri tänään aikaisemmin mietin sitä ainoaa kertaa kun minulle tultiin juttelemaan koulussa. Luokkakavereille yhtäkkiä selvisi että olen luokan ainoa joka oli valmistautunut kokeeseen. Jostain syystä kaikilta muilta oli mennyt ohi kokeen tuleminen kyseisenä päivänä. Ennen tuntia sitten luokka”kaverit” tulivat kyselemään koealuetta ja sen semmoisia juttuja.

Minulla oli yksi opettaja, joka opetti minua kokonaista 12 vuotta, 4 vuotta kansakoulussa ja lisäksi 8 vuotta erästä ainetta oppikoulussa. Nainen oli viime vuosisadan alussa syntynyt eikä hänen moraaliinsa sopinut avioton lapsi, ei varsinkaan hyvin koulussa menestyvä sellainen. Pientä piikittelyä sain osakseni melko usein. Koulumenestystäni hän epäili, mikä oli hullua, sillä kuuluin luokan kymmenen parhaan oppilaan joukkoon. Olin jo lukiossa, kun tämä samainen ope tuli imelästi hymyillen kysymään, mikä aine tuottaa minulle erityisiä vaikeuksia. Mieli teki sanoa hänen oma aineensa, mutta vain hyvä kasvatukseni esti minua kettuilemasta vanhalle ihmiselle. Ja kuten siihen aikaan kuvaan kuului, oli opettajalla toki omat suosikkinsa, jotka saivat tehdä lähes mitä vaan ilman puhuttelua ja kurinpalautusta. 

Ei yksittäinen tapaus, mutta pikku hiljaa yhdestä kaveriporukasta pois jättäminen. Tapahtui pikku hiljaa ja siinä oli myös silloinen paras kaverikin mukana. Sain kyllä uuden kaverin sen jälkeen ja näin jälkiviisaana olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin haistattaa pitkät koko porukalle, vaan mitenpä sitä olisi osannut pienenä ja kilttinä ala-astelaisena :)

Yksi "kaveri" joka kiusasi ja jonka seurassa tulo vain paha olo niin henkisesti kuin myös fyysisesti.