Tapaan huomenna henkilön, joka päätti, että minua ei palkata
Ja. Ielä aika törkeästi pätvyysarviot ohittaen. Kyseessä ala, jolla kaikki vähänkään tärkeämmät henkilöt tuntevat toisensa ja joutuvat tekemään yhteistyötä. Mekin siis tunnemme etukäteen ja joudumme toimimaan yhdessä. Varsinaisen yhteistoiminnan lisäksi joutunen viettämään pari tuntia junassa näiden kanssa. Ei auta kuin selvitä. Mutta miten siitä vähimmällä selviäisi?
Kommentit (29)
Taidat olla arrogantti ja hankala tapaus. Vedä perseet ja ilmoittele asiasi.
Varmaankin aika tavallinen tilanne Suomessa? Piirit on pienet ja yhteen tehtävään on silti kymmeniä hakijoita. En ottaisi nokkiini. Olen tosin työskennellyt kahden minun paikkaani hakeneen kanssa, mikä oli aivan helvettiä. Se kateuden määrä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Palkattiinko sut sitten kuitenkin?
No ei tietenkään palkattu, mä teen tämän tyypin kanssa yhteistyötä oman työnantajani edustajana ja hän edustaa omaansa.
Ja toki tämä on aika tavallinen tilanne. Ainakin omalla alallani. En usko, että esim opettajien tai vaikka rakennusmiesten keskuudessa olisi.
Tuliko sulle vahingossa yksi a liikaa otsikon alkuun?
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle vahingossa yksi a liikaa otsikon alkuun?
Heh. Olin kyllä hetken aikaa aika vihainen.
Mut ei. Lähinnä mietin, että onko jotain tapaa sanoa niille, että se, joka tässä on nolo, en ole minä - mulla on jo jotain parempaa luvassa, vaikka siitä ei vielä voi puhua.
Kysyt tietty nöyränä ottaisko se sut työkokeiluun aktivoituaksesi.
Eiku sä et ollutkaan työtön.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla arrogantti ja hankala tapaus.
Saatan ollakin, mutta tämä on ala ja tehtävä, jossa noista ominaisuuksista on hyötyä. Hankala tarkittaa, että pystyy ajamaan asioita läpi - ja se on tehtävänkuva. Minä luulen itsestäni paljon, mutten liikaa, mikä sekin on oikeastaan lähtötasovaatimus.
Olethan varmistanut, ettei kyseinen henkilö lue vauva.fi:tä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle vahingossa yksi a liikaa otsikon alkuun?
Heh. Olin kyllä hetken aikaa aika vihainen.
Mut ei. Lähinnä mietin, että onko jotain tapaa sanoa niille, että se, joka tässä on nolo, en ole minä - mulla on jo jotain parempaa luvassa, vaikka siitä ei vielä voi puhua.
Miksi sellaista pitäisi sanoa? Miksi koet olevasi nolo?
Vierailija kirjoitti:
Kysyt tietty nöyränä ottaisko se sut työkokeiluun aktivoituaksesi.
Eiku sä et ollutkaan työtön.
No niin, saatiinhan aktiivimalli tähänkin ketjuun ympättyä. Menihän siihen peräti 6 viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle vahingossa yksi a liikaa otsikon alkuun?
Heh. Olin kyllä hetken aikaa aika vihainen.
Mut ei. Lähinnä mietin, että onko jotain tapaa sanoa niille, että se, joka tässä on nolo, en ole minä - mulla on jo jotain parempaa luvassa, vaikka siitä ei vielä voi puhua.
Miksi sellaista pitäisi sanoa? Miksi koet olevasi nolo?
Niin miksi koet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla arrogantti ja hankala tapaus.
Saatan ollakin, mutta tämä on ala ja tehtävä, jossa noista ominaisuuksista on hyötyä. Hankala tarkittaa, että pystyy ajamaan asioita läpi - ja se on tehtävänkuva. Minä luulen itsestäni paljon, mutten liikaa, mikä sekin on oikeastaan lähtötasovaatimus.
Mikä kumma tällainen ala voi olla? En keksi ensimmäistäkään duunia, jossa pärjää olemalla hankala.
Mistä sä olet siis vihainen ja miksi se, joka ei ottanut sinua töihin, olisi nolo? Mikä tässä on nyt se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla arrogantti ja hankala tapaus.
Saatan ollakin, mutta tämä on ala ja tehtävä, jossa noista ominaisuuksista on hyötyä. Hankala tarkittaa, että pystyy ajamaan asioita läpi - ja se on tehtävänkuva. Minä luulen itsestäni paljon, mutten liikaa, mikä sekin on oikeastaan lähtötasovaatimus.
Mikä kumma tällainen ala voi olla? En keksi ensimmäistäkään duunia, jossa pärjää olemalla hankala.
Minä en keski ensinmäistäkään duuni, jossa ei pärjää olemalla hankala. Määrätietoiset ja kunnianhimoiset ovat hankalia toteuttaessaan omia päämääriään. Empatia ei elätä.
Käyttäydyt hyvin, et ilmaise mitenkään pettymystäsi. Olet ammattilaisena tietysti jo käsitellyt ja hyväksynyt asian. Aika erikoista, että kuvaamillasi ominaisuuksilla varustettu henkilö reagoi noin tunteellisesti. Ilmeisesti rekry meni oikein, saatiin töihin henkilö joka ottaa asiat asioina eikä anna tunteiden vaikuttaa työasioihin ja yhteistyön tekemiseen. Sulta se ei näköjään aina suju.
Minä tapaan päivittäin henkilön, joka päätti, että minua ei palkata. Ei se ole mikään henkilökohtainen vihanpurkaus, minua vain ei katsottu sopivaksi hakemaani työhön - tai ei ainakaan yhtä sopivaksi kuin se, joka palkattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko sulle vahingossa yksi a liikaa otsikon alkuun?
Heh. Olin kyllä hetken aikaa aika vihainen.
Mut ei. Lähinnä mietin, että onko jotain tapaa sanoa niille, että se, joka tässä on nolo, en ole minä - mulla on jo jotain parempaa luvassa, vaikka siitä ei vielä voi puhua.
No jos sulla on parempaa luvassa, niin pidät mölyt mahassasi. Asiahan selviää sitten aikanaan. Ja jos vielä joudut tekemään yhteistyötä tämän ihmisen kanssa, miksi pilaisit omat ja yrityksen mahdollisuudet sillä että loukkaat toista tai nakkelet niskojasi loukattuna. Työelämässä joutuu usein esittämään että kaikki on hyvin eikä tunnu missään, vaikka tosiasiassa sappi kiehuu pinnan alla ja voisi "jättää sen a:n pois" :)
Se ihminen palkkasi parhaan hakijan. Jos se olisi palkannut sut, niin sitten joku toinen teidän pienestä piiristä olisi jäänyt katkerana valittamaan. Eli sä et vaan ollut paras siihen paikkaan, joku sun tutuista oli.
No jo se, että tulet vihoissasi huutelemaan foorumeille, kun sinua omasta mielestäsi pätevintä, ei palkattu, osoittaa aika vahvasti, että työnantaja teki oikean päätöksen. Siis miten vieraantunut pitää olla elämästä, että moisesta pahoittaa mielensä ja vielä huutelee palstoilla asiasta?
En ymmärrä. Palkattiinko sut sitten kuitenkin?