Lue keskustelun säännöt.
Ihastuin vanhempaan, varattuun naiseen (nainen)
01.01.2018 |
Auttakaa, en tiedä mitä tehdä. Oon 26-v. nainen ja ihan hulluna mua parikyt vuotta vanhempaan naiseen. Tapaan sitä töiden merkeissä aina silloin tällöin ja ollaan tauoilla päästy tutustuu toisiimme. Se on aivan upea ihminen, ja tuntuu että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Sen katse on aina niin syvä ja merkillinen, voisin vain katsella ja kuunnella sitä kaikki päivät... Mutta se on varattu, ja tuskin muutenkaan olis kiinnostunut musta. Mitä mä teen?! Keksin koko ajan syitä, minkä takia se haluais mun lähelle, koska en kestä ajatusta, etten koskaan saa katsella sitä avoimen rakastavasti ja koskea sitä hellästi. Puhukaa mulle järkeä ennen kuin teen mitään tyhmää! Joudun pidättelee itseäni aina, etten flirttailis sille mitenkään hirveen selkeesti. Miks elämä on näin vaikeeta?! Oon vielä ihan shokissa, kun mun kaikki vakavammat suhteet on ollut itseni ikäisten miesten kanssa, mutta nyt kolahti lujempaa kuin koskaan...
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tulee mieleen millainen äitisuhteesi on?
Ihan tavalliset välit on äitiini, en ole saanut liian vähän enkä liikaakaan äidillistä rakkautta. Kunpa voisinkin laittaa sen piikkiin...
- ap
Sama tuli jo otsikosta mieleen, kommentoija nro 5!!!
Jätä se terapeuttisi rauhaan ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TERAPEUTTIHULLU_ALERT
Olisi vaikeaa työskennellä terveydenhoitoalalla, kun kaikenmaailman kahelit ahdistelevat.
Onko ihastuksesi kohde hetero- vai lesbosuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on vaan sitä kuuluisaa elämää, ihastuksia tulee ja menee. Been there, done that. Tietysti voi olla kova pala jollekin se, että ihastuu myös saman sukupuolen edustajaan. Olihan se mullekin, mutta kun vihdoin ymmärsin, että se on ihan ok, tuli hyvin vapautunut olo. Ihastumisen tunteesta voi myös nauttia vaikkei mitään realistisia mahdollisuuksia mihinkään sen henkilön kanssa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töiden merkeissä joo se terapeuttisi joutuu sinua silloin tällöin tapaamaan.
Vaikka hänen ammattilaisena tietenkin pitäisi suhtautua sinuun neutraalisti, kuten kaikkiin potilaisiin, hän on todennäköisesti kurkkuaan myöten täynnä tätä sinun tapaustasi. Veikkaus: eräänä päivänä hänen ammattipinnansa katkeaa ja sitten saat kuulla kunniasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverista on kyse, ei terapeutista. Enkä osaa mihinkään transferenssiin yhdistää, kun kyse on siitä ihmisestä, ei niinkään siitä että se sais mut tuntemaan itseni jotenkin erityisen ymmärretyksi tai hyväksytyksi tms. Eikä se mua terapioi, vaan jutellaan ihan niitä näitä. Tosin jutut menee aina syvällisiksi, ja ehkä siks tuntuu et meillä on joku yhteys, kun sen kans on luontevaa puhuu ihan mistä vain, vaikka oltais eri mieltä.
Se on heterosuhteessa.
- ap
Jaa-a. Ihmisen kai pitäisi olla järkevä ja elellä sen mukaan miten muut haluavat.
Mutta taitaa olla niin, että meillä on vain yksi elämä.
Yksi mahdollisuus on, että sopivassa hetkessä, kerrot tälle naiselle avoimesti tuntemuksistasi, hmmm ... sillä tavalla luonnikkaasti, että et voi oikein mitään sille, että olet yksinkertaisesti ihastunut häneen, mutta ...
Voi olla, että häntä imartelee ihastumisesi tai kenties säikähtää tai jotain muuta. Sitähän me emme voi tietää,
Mutta silloin olet kertonut totuuden, miten asiat ovat. Mihin se johtaa ja onko se oikein vai väärin, se on sitten eri asia. Varaudu myös siihen, että voit saada nenillesi. Kestätkö sen?
Tai sitten annat asian vain olla etkä tee mitään tai yrität yksinkertaisesti kieltää tunteesi ja odottaa, että aika hoitaa.
Ihmisiähän me vaan ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaan sitä kuuluisaa elämää, ihastuksia tulee ja menee. Been there, done that. Tietysti voi olla kova pala jollekin se, että ihastuu myös saman sukupuolen edustajaan. Olihan se mullekin, mutta kun vihdoin ymmärsin, että se on ihan ok, tuli hyvin vapautunut olo. Ihastumisen tunteesta voi myös nauttia vaikkei mitään realistisia mahdollisuuksia mihinkään sen henkilön kanssa olisikaan.
Kiitos, eka kommentti josta on jotain apua. Lohdullista kuulla, että joku muukin on kokenut vastaavaa. Ehkä mun tosiaan pitäis vain hyväksyä mun tunteet. :/ Ei tullut mieleenkään, että tästä vois jopa nauttia. Kun vain osaisin pitää ajatukseni omana tietonani, en haluais aiheuttaa sille epämukavuutta... Uskon et sekin kuitenki nauttii mun seurasta, vaikka tuskin tuntee mitään erityistä, ei kai se muuten ois aikaansa niin paljoa tuhlannut.
-ap
Taikuri-Jim kirjoitti:
Jaa-a. Ihmisen kai pitäisi olla järkevä ja elellä sen mukaan miten muut haluavat.
Mutta taitaa olla niin, että meillä on vain yksi elämä.
Yksi mahdollisuus on, että sopivassa hetkessä, kerrot tälle naiselle avoimesti tuntemuksistasi, hmmm ... sillä tavalla luonnikkaasti, että et voi oikein mitään sille, että olet yksinkertaisesti ihastunut häneen, mutta ...
Voi olla, että häntä imartelee ihastumisesi tai kenties säikähtää tai jotain muuta. Sitähän me emme voi tietää,
Mutta silloin olet kertonut totuuden, miten asiat ovat. Mihin se johtaa ja onko se oikein vai väärin, se on sitten eri asia. Varaudu myös siihen, että voit saada nenillesi. Kestätkö sen?
Tai sitten annat asian vain olla etkä tee mitään tai yrität yksinkertaisesti kieltää tunteesi ja odottaa, että aika hoitaa.
Ihmisiähän me vaan ollaan.
Voi, älä yllytä! :D Meillä tosiaan on vain yks elämä, ja sekin niin lyhyt. En usko että se edes säikähtäis, vaikuttaa niin avoimelta ihmiseltä. Voisin jopa uskoa sen olevan seikkailunhaluinen, mut en oo saanut siltä luotettavia signaaleja siitä, että se ois kiinnostunut musta muuten kuin ystävänä. (Haluisin toki tulkita kaiken niin, mutta järjellä ajateltuna...) Luulisin että se ois imarreltu, mutta ottais etäisyyttä ettei sotkis mun päätä enempää. Ehkä tää on oppimisen paikka. Aika näyttää... Ihana kommentti, kiitos.<3
-ap
Meidän jo vuosia kestänyt parisuhde alkoi, kun olimme työkavereita. Pientä flirttiä oli ollut siinä vaiheessa jo varmaan vuoden ajan, ennenkuin päädyttiin työpaikan illanistujaisista samaan osoitteeseen yötä viettämään. Sen yön jälkeen emme ole erillämme nukkunut yhtäkään yötä.
Molemmat naisia, vanhempi oli suhteen alkaessa varattu. Ikäeroa meillä lähes kaksikymmentä vuotta, suhteen alkaessa minä 21v, puolisoni 38v.
Annat mennä vaan, järjestä joku sama juttu kuin tuolla 17lla
Oletko selvinpäin?