Lue keskustelun säännöt.
Milloin palaamme aikaan, jolloin romantiikka on coolimpaa kuin erotiikka?
31.12.2017 |
Vai onko sellaista aikaa ollut? Joka tapauksessa, seksiin kykenee yksinkertainenkin ihminen. Miksi tehdä siitä ylpeydenaihe?
Romantiikka sen sijaan on paljon haastavampaa ja se vaatii kykyä tuntea syvästi. Eikä se saa ihmistä näyttämään halvalta. Tuntuu, että typerien ihmisten parissa romantiikka on jopa noloa, ikään kuin se olisi jonkinlainen kompromissi johon tyydytään seksin puutteen vuoksi.
Eikö irtosuhteet ole nolompia? Miksi ylpeillä sillä, että epätoivon hetkellä tarvitsee toista ihmistä tyydyttämään eläimelliset tarpeet? Tietysti jos kokee seksin jonkinlaisena hengellisenä tapahtumana, jonka avulla halutaan päästä uusiin tietoisuuden ulottuvuuksiin (kuten ehkä Rasputinin tapauksessa), niin ymmärrän että siinä on jotain hienoa. Mutta tuommoisesta tyypillisesti ei ole kyse.
Kommentit (21)
Kyllä monissa pienpiireissä se on sitä jo NYT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan. Työttömyys lisääntyisi, kun jotkut toimittajat ja terapeutit jäisivät tyhjän päälle. Klik on nykyaikaa.
Romantiicca on ihan nou nou ;p. haluan jännitystä elämään, en mitään kynttilä-ruusu illalllista...
Hankala sanoa, ehkä ei koskaan?
Koko romantiikka nykymuotoisena käsitteenä ja parisuhteen tavoiteltavava muotona yleistyi vasta 1800 luvun aikana. Ehkä nyt parin sadan vuoden jakso tätä kulttuuria on päättymässä ja siirrytään jälleen kohti jotain uutta.
Romantiikka oli in, kun erotiikka oli kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kunpa palaisi... Kaikki nuoret pojat/miehet tuntuvat haikailevan vain seksisuhteiden ja perseen perässä. Minua taas ei voisi vähempää kiinnostaa tuollaiset seksijutut: haluaisin vain hellän ja välittävän kumppanin, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen ja saisi minut tuntemaan itseni arvostetuksi. En tule varmaankaan pitkään aikaan löytämään tällaista ihmistä. Kaikki kyselevät jo, miksei poikaystävää näy ja kuulu, mutta kun ei löydy eikä jaksa toisaalta enää kiinnostaakaan! :(
T. 18v tyttö
Romantiikka kuuluu parisuhteeseen ja saa lisää syvyyttä erotiikkaan. Erotiikkakaan ei onnistu tyhmiltä, vaan kanssakäyminen on vain pissavehkeiden yhdistämistä kunnes jompikumpi saa tyydytyksensä.
Naisilla orgasmittomuus johtuu juuri siitä, että on joko tyhmä tai antautuu vain pissavehkeitten hinkkaajaksi eikä tietenkään voi nauttia seksistä siten kuin siihen olisi mahdollisuus.
Silloin kun mukana on erotiikassa ripaus myös romantiikkaa, nainen voi kokea seitsemännen taivaan. Myös mies kokee todella rajusti oman laukeamisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monissa pienpiireissä se on sitä jo NYT!
Ja mistähän tällaisia pienpiirejä löytyy?
Amen!
Naisten kannattaisi lakata jakamasta itseään tinderissä ja lopettaa suostumasta fwb-suhteisiin ja yhdenillanjuttuihin. Olen sitä mieltä, että suurin osa naisista haluaisi mieluiten hyvän parisuhteen, mutta noihin muihin ratkaisuihin päädytään ennen pitkää, kun kunnon miestä suhteeseen ei ole löytynyt ja jotain lämpöä ja seksuaalista tyydytystä on aina välillä kuitenkin pakko saada.
Miehille taas sitoutuminen on vaikeaa, kun ainakin teoriassa voi helposti löytää aina uuden ja uuden naisen ja erilaisia seksikokemuksia. En kylläkään usko, että miehetkään ovat pohjimmiltaan kovin onnellisia tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä vieläkin, siitä ei vain huudella.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko sellaista aikaa ollut? Joka tapauksessa, seksiin kykenee yksinkertainenkin ihminen. Miksi tehdä siitä ylpeydenaihe?
Eipä tuo romantiikkakaan järin suuria henkisiä ponnistuksia vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Romantiikka sen sijaan on paljon haastavampaa ja se vaatii kykyä tuntea syvästi. Eikä se saa ihmistä näyttämään halvalta. Tuntuu, että typerien ihmisten parissa romantiikka on jopa noloa, ikään kuin se olisi jonkinlainen kompromissi johon tyydytään seksin puutteen vuoksi.
Millä tavalla se nyt vaatii jotain erityistä syvyyttä? Määrittelisitkö "typerän" ihmisen. Tiedän moniakin erittäin lahjakkaita ihmisiä, joita ei perinteinen romantiikka kiinnosta. Mitä sitten, jos romantiikka olisikin haastavaa? Miksi mennä vaikeamman kautta, jos se ei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Eikö irtosuhteet ole nolompia? Miksi ylpeillä sillä, että epätoivon hetkellä tarvitsee toista ihmistä tyydyttämään eläimelliset tarpeet? Tietysti jos kokee seksin jonkinlaisena hengellisenä tapahtumana, jonka avulla halutaan päästä uusiin tietoisuuden ulottuvuuksiin (kuten ehkä Rasputinin tapauksessa), niin ymmärrän että siinä on jotain hienoa. Mutta tuommoisesta tyypillisesti ei ole kyse.
Mitä noloa on irtosuhteissa? Jos kaksi oikeustoimikelpoista ihmistä haluaa pitää hauskaa, niin miksi pitäisi miettiä, onko se anonyymin palstakirjoittelijan mielestä "noloa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä romanttinen mies joka ei halua vaihtaa tekemäänsä romanttista tekoa seksiin.
Eikö se ole sama missä muut menee kun tietää itse mitä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole sama missä muut menee kun tietää itse mitä haluaa?
Ei. Muiden pitää olla samaa mieltä kuin minun.
Mä en itse todellakaan halua mitään kynttiläillallisia tai hellää rakastelua. Haluan rajua seksiä, jossa mies vetää mua tukasta ja läpsii. Tosin en harrasta irtosuhteita, vaan haluan parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko sellaista aikaa ollut? Joka tapauksessa, seksiin kykenee yksinkertainenkin ihminen. Miksi tehdä siitä ylpeydenaihe?
Eipä tuo romantiikkakaan järin suuria henkisiä ponnistuksia vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Romantiikka sen sijaan on paljon haastavampaa ja se vaatii kykyä tuntea syvästi. Eikä se saa ihmistä näyttämään halvalta. Tuntuu, että typerien ihmisten parissa romantiikka on jopa noloa, ikään kuin se olisi jonkinlainen kompromissi johon tyydytään seksin puutteen vuoksi.
Millä tavalla se nyt vaatii jotain erityistä syvyyttä? Määrittelisitkö "typerän" ihmisen. Tiedän moniakin erittäin lahjakkaita ihmisiä, joita ei perinteinen romantiikka kiinnosta. Mitä sitten, jos romantiikka olisikin haastavaa? Miksi mennä vaikeamman kautta, jos se ei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Eikö irtosuhteet ole nolompia? Miksi ylpeillä sillä, että epätoivon hetkellä tarvitsee toista ihmistä tyydyttämään eläimelliset tarpeet? Tietysti jos kokee seksin jonkinlaisena hengellisenä tapahtumana, jonka avulla halutaan päästä uusiin tietoisuuden ulottuvuuksiin (kuten ehkä Rasputinin tapauksessa), niin ymmärrän että siinä on jotain hienoa. Mutta tuommoisesta tyypillisesti ei ole kyse.
Mitä noloa on irtosuhteissa? Jos kaksi oikeustoimikelpoista ihmistä haluaa pitää hauskaa, niin miksi pitäisi miettiä, onko se anonyymin palstakirjoittelijan mielestä "noloa"?
Vaikutat autistiselta. Voiko sinun kaltaiselle ihmiselle valjeta romantiikan salaisuudet millään konstilla? Jos ei ymmärrä romantiikasta mitään, tuskin sitä loogisen päättelyn avulla pääsee yhtään paremmin perille.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse todellakaan halua mitään kynttiläillallisia tai hellää rakastelua. Haluan rajua seksiä, jossa mies vetää mua tukasta ja läpsii. Tosin en harrasta irtosuhteita, vaan haluan parisuhteen.
Jos romantiikasta tulee ensimmäisenä mieleen kynttiläillallinen, kannattaa harjoittaa itsetuntemusta.
Haluan kokea mahdollisimman paljon. Yököttää ja oksettaa sellaset kynttilät ja ruusut sängyllä jne ei romantiikka ole mun juttu sori nyt vaan. Haluan rajua seksiä, elämyksiä, kokemuksia, tutustua eri ihmisiin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko sellaista aikaa ollut? Joka tapauksessa, seksiin kykenee yksinkertainenkin ihminen. Miksi tehdä siitä ylpeydenaihe?
Eipä tuo romantiikkakaan järin suuria henkisiä ponnistuksia vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Romantiikka sen sijaan on paljon haastavampaa ja se vaatii kykyä tuntea syvästi. Eikä se saa ihmistä näyttämään halvalta. Tuntuu, että typerien ihmisten parissa romantiikka on jopa noloa, ikään kuin se olisi jonkinlainen kompromissi johon tyydytään seksin puutteen vuoksi.
Millä tavalla se nyt vaatii jotain erityistä syvyyttä? Määrittelisitkö "typerän" ihmisen. Tiedän moniakin erittäin lahjakkaita ihmisiä, joita ei perinteinen romantiikka kiinnosta. Mitä sitten, jos romantiikka olisikin haastavaa? Miksi mennä vaikeamman kautta, jos se ei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Eikö irtosuhteet ole nolompia? Miksi ylpeillä sillä, että epätoivon hetkellä tarvitsee toista ihmistä tyydyttämään eläimelliset tarpeet? Tietysti jos kokee seksin jonkinlaisena hengellisenä tapahtumana, jonka avulla halutaan päästä uusiin tietoisuuden ulottuvuuksiin (kuten ehkä Rasputinin tapauksessa), niin ymmärrän että siinä on jotain hienoa. Mutta tuommoisesta tyypillisesti ei ole kyse.
Mitä noloa on irtosuhteissa? Jos kaksi oikeustoimikelpoista ihmistä haluaa pitää hauskaa, niin miksi pitäisi miettiä, onko se anonyymin palstakirjoittelijan mielestä "noloa"?
Vaikutat autistiselta. Voiko sinun kaltaiselle ihmiselle valjeta romantiikan salaisuudet millään konstilla? Jos ei ymmärrä romantiikasta mitään, tuskin sitä loogisen päättelyn avulla pääsee yhtään paremmin perille.
En vaikuta. En tietääkseni ole väittänyt itseäni epäromanttiseksi, mutta en ole jumiutunut siihen ainoaan oikeaan mielipiteeseen asiasta.
Naiset ovat itse saaneet aikaan tämän romantiikkakulttuurin rappeutumisen