Kuinka pitkään pidätte pintanne uhmaikäisen kanssa?

Yleensä suljen Juuson kellariin siinä 15 minuutin kohdalla, jos ei kiukuttelu ota loppuakseen.

Up

Miten niin miten pitkään? Typerä curling-vanhemman kysymys. 

Ei uhmikselle anneta periksi. Korkeintaan napataan kainaloon ja jatketaan eteenpäin mitä sitten ikinä olikaan menossa/tapahtumassa.

Ei tietenkään anneta periksi. Se johtaa entistä suurempiin ongelmiin. Lapsen pitää tuntea että aikuinen on häntä vahvempi. Siitä syntyy turvallisuudentuntu ja rauhallinen lapsen käytös.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa esimerkkejä tilanteista? Jos siis kyse silkasta uhmasta ja lapsi ei suostu tekemään jotain tms. niin kuinka kauan itse jaksatte vai annatteko periksi jossain kohdassa?

En anna ikinä periksi pienelle lapselle. Tämä on todella olennaista. Isomman kanssa sitten voidaan neuvotella ja yhdessä sopia asioista ikätason, tilanteiden ja toiveiden mukaan.

Nyt 4-vuotias poika ja niin on pojan tehtävä kun sanotaan. Voimakastahtoinen on aina ollut ja sehän on hyvä piirre ihmisessä joten yritän sitä piirrettä tukea ja kehua, ja lyttäämättä lapsen omaa tahtoa antaa vaihtoehtoja miten tehdä pyydetty asia joista lapsi voi sitten valita jonkin. Vaikeissa tilanteissa ja niiden jälkiselvittelyissä jutellaan paljon niistä asioista joista lapsi saa itse päättää.

Oma ideologia on se että aikuista on aina toteltava halusi tai ei, mutta lasta kohtaan täytyy olla myötätuntoinen ja ilmaista että huomaat kuinka lapsi on pettynyt/ei haluaisi. Puhekyvytön yksivuotiaskin ymmärtää jo puhetta, mutta muisti on huono ja kiinnostus kova :) Lapsi kannattaa pienestä totuttaa keskusteluun, kuuntelemiseen ja omien ajatusten avoimeen sanottamiseen.

Tarkotan sitä, että jos lapsi on jo esimerkiksi tunnin istunut eteisen lattialla, kun ei vaan suostu korjaamaan kenkiään hyllyyn, niin annatteko parkua vaikka toisen tunnin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tarkotan sitä, että jos lapsi on jo esimerkiksi tunnin istunut eteisen lattialla, kun ei vaan suostu korjaamaan kenkiään hyllyyn, niin annatteko parkua vaikka toisen tunnin?

Ap

Kyllä ja komennan tiukemmin

Vierailija kirjoitti:

Tarkotan sitä, että jos lapsi on jo esimerkiksi tunnin istunut eteisen lattialla, kun ei vaan suostu korjaamaan kenkiään hyllyyn, niin annatteko parkua vaikka toisen tunnin?

Ap

En tiedä. Miten te edes joudutte tollaseen tilanteeseen?

Minkä ikäisestä me puhutaan? Jos se on 2-vuotias niin sehän istuu siellä eteisessä koko ensi vuodenkin eikä enää huomenna edes muista, miksi äiti sitä siellä istuttaa. Jos se on 12-vuotias, niin antaa huutaa vaan, jos kerran kotona on sellaiset säännöt, että kengät pannaan hyllyyn.

Miksi se on siellä eteisessä korjaamassa jotain kenkiä hyllyyn? Mikä sun tavoitteesi on?

Moni täällä vannoo sen nimiin, että vanhempien käskyä on aina toteltava mutta meillä on käytössä maalaisjärki ja asioita sovelletaan ja tarvittaessa joustetaan, jotta asiat pienen tyypin kanssa ylipäänsä tapahtuu. Ja aina kun ne tapahtuu hyvin, muistetaan kehua. Hyvin ollaan pärjätty uhmat ja kaikki.

Valitse sotasi, et voi olla joustamaton joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkotan sitä, että jos lapsi on jo esimerkiksi tunnin istunut eteisen lattialla, kun ei vaan suostu korjaamaan kenkiään hyllyyn, niin annatteko parkua vaikka toisen tunnin?

Ap

Kyllä ja komennan tiukemmin

Nämä on näitä lapsettomien neuvoja: komennat vaan uhmaikäistä niin kyllä se tottelee.

Tuletko ap sitten kertomaan huomenna, että miten hyvin tämä tapa toimi teillä?

Tai sitten toteat, ettei se toimikaan ja lakkaat vaatimasta, että väsynyt uhmaikäinen panee kenkiä hyllyyn. Ymmärrät, ettei auktoriteettisi ole kadonnut mihinkään, jos panet ne kengät itse hyllyyn (tai vielä parempi: panette ne yhdessä) ja menette sen jälkeen leikkimään jotain kivaa.

Itketät lasta sitten seuraavalla kerralla jostain oikeasti tärkeästä asiasta kuten siitä, että pitää mennä nukkumaan tai että ajotielle ei saa juosta.

Vierailija kirjoitti:

Tarkotan sitä, että jos lapsi on jo esimerkiksi tunnin istunut eteisen lattialla, kun ei vaan suostu korjaamaan kenkiään hyllyyn, niin annatteko parkua vaikka toisen tunnin?

Ap

No jo on kyykyttämistä. Luulin että ois kysymys jotain tyyliin ei anna pukea päälle kun lähdetään ulos. Mitä sä saat tosta hitleröinnistä? Saat juopon teinin tuolla kasvatusmetodilla. Näitä on kaveripiirissä nähty. Otetaan lapselta luulot pois, nuori ottaa vanhemmalta luulot pois.

T. 21v ja 23v raittiiden, tasapainoisten yliopistonuorten KIVA normaali äiti (ei wt).

yleensä hiritän lapseni palleista roikkumaan jos ei tottele.

Vierailija kirjoitti:

Tarkotan sitä, että jos lapsi on jo esimerkiksi tunnin istunut eteisen lattialla, kun ei vaan suostu korjaamaan kenkiään hyllyyn, niin annatteko parkua vaikka toisen tunnin?

Ap

Tuo nyt on vanhemmalta silkkaa v*ttuilua lapselle. Huudattaako sun mieskin sua lattialla jos oot pedannut väärin?

Mitä mettäläisiä..

Erittäin samaa mieltä 9:n ja 11:n kanssa. Ei ole mitään järkeä tuollaisessa, että jyrää väkisellä läpi jotain järjettömiä määräyksiä. Jos lapselta jotain vaatii, niin pitää pystyä myös perustelemaan ne vaatimuksensa. Ja usein on eduksi, että auttaa lasta siinä tottelemisessa, tekee sen lapselle helpoksi, tai edes tarjoaa apuaan. Siis esim. "saatko itse laitettua ne lapaset vai haluatko että autan?" vs. "nyt ne lapaset käteen ja vähän äkkiä tai mä suutun ja kunnolla!"

Tuo kenkäjuttu oli esimerkki. Tarkoitan sitä, kun joku päivittäinen asia, jonka lapsi tekee, ei yhtäkkiä olekaan mieleinen juttu ja haluaisi jättää tekemättä. Tai sitten tekee jotain tuhmaa tahallisesti, esimerkiksi kaataa lelut korista lattialle, kun ne on just kerätty ja saa tulla iltapalalle, kun on kerännyt lelut takaisin. Tiedä, että lapsi tasan muistaa seuraavalla kerralla, jos annan periksi ja kerään lelut, mutta tuntuu tyhmältä antaa huutaa tunti siinä, kun ei vaan suostu.

Ap

Ei lapsi huutoon kuole. Anna huutaa ja jätä huomiotta. Pidä itsesi hyväntuulisena ja pidä pintasi. Tätä kun aikansa tekee, niin lapsi lakkaa käyttämästä tätä kikkaansa. Joku päivä oivaltaa, että kun aikansa itkee niin se ei auta. Tsemppiä uhman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kenkäjuttu oli esimerkki. Tarkoitan sitä, kun joku päivittäinen asia, jonka lapsi tekee, ei yhtäkkiä olekaan mieleinen juttu ja haluaisi jättää tekemättä. Tai sitten tekee jotain tuhmaa tahallisesti, esimerkiksi kaataa lelut korista lattialle, kun ne on just kerätty ja saa tulla iltapalalle, kun on kerännyt lelut takaisin. Tiedä, että lapsi tasan muistaa seuraavalla kerralla, jos annan periksi ja kerään lelut, mutta tuntuu tyhmältä antaa huutaa tunti siinä, kun ei vaan suostu.

Ap

No, kun se on pieni lapsi. Pienet lapset on tollasia.

Vaikka olisi uhmaikäinenkin, niin kyse ei ole aina uhmasta. Kyse voi olla esim. siitä, että lasta väsyttää. Tai sitten se kaipaa äitinsä huomiota ja on oppinut, että tekemällä jotain "tuhmaa", se sitä saa.

Kaikkeen auttaa se, että on rutiinit ja että ennakoit eli kerrot riittävän ajoissa, että kun on syöty, mennään pukemaan. Kun on syöty iltapala, mennään kylpyyn. Jne.

Ja sitten olet johdonmukainen eli teet niin kuin sanot.

Ja aina kun homma sujuu hyvin, kehut lasta. (Kehumisen voima on itse asiassa niin iso, että siitä on hyötyä silloinkin, kun homma ei suju kauhean hyvin. Jos hirveän väännön jälkeen se haalari on saatu päälle, olen halannut lasta ja kehunut, että meni tosi hienosti. Lapset tykkäävät miellyttää. Seuraavalla pukemisella kaikki oli helpompaa.)

Ja sitten, jos se on uhmaa niin ennakoit sen. Jos lapselle on tärkeää saada joku juttu valmiiksi tai tietyllä tavalla tehdyksi tai jos se haluaa tehdä jonkun asian ITE, niin vedät vaan henkeä ja annat säätää. Ellei kyse ole jostain lapsen terveydelle vaarallisesta asiasta ja yleensähän ei ole.

Että ehkä vastauksena kysymykseesi sanoisin näin 4-vuotiaan äitinä, että teen kaikkeni, ettei me jouduta tilanteisiin, jossa pitää hirveästi vääntää lapsen kanssa. En jaksaisi sellaista, joten yritän nätisti johdatella lapsen tekemään asioita niin kuin haluan. En huuda enkä menetä malttiani. En usko, että sellainen toimii.

Vanhemman tehtävä on tuottaa lapsellensa pettymyksiä ja murtaa hänen tahtonsa. Eikös se Sinkkonenkin niin opettanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi huutoon kuole. Anna huutaa ja jätä huomiotta. Pidä itsesi hyväntuulisena ja pidä pintasi. Tätä kun aikansa tekee, niin lapsi lakkaa käyttämästä tätä kikkaansa. Joku päivä oivaltaa, että kun aikansa itkee niin se ei auta. Tsemppiä uhman kanssa.

Jos sinua ketuttaa, yleensä ymmärrät, mistä se johtuu. Pieni lapsi ei sillä tavalla hallitse tunteitaan. Siksi fiksut vanhemmat auttavat lasta siinä eli sanoittavat lapsen negatiiviset tunteet eivätkä jätä uhmaikäistä eteiseen yksin huutamaan.

Jos pieni lapsi kiukuttelee, voit sanoa sille ihan tyynesti, että ok, äiti näkee että sua harmittaa, kun et saanut sitä tikkaria, mutta kun me ei nyt osteta mitään. Tai, että ok, äiti näkee, että sua väsyttää, sen takia tämä pukeminen ei oikein suju.

Sitten kun se lapsi on teini, joka kiukuttelee eteisessä, koska äiti ei päästä sitä kaupungille pyörimään, niin sitten sen voi antaa huutaa ihan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kenkäjuttu oli esimerkki. Tarkoitan sitä, kun joku päivittäinen asia, jonka lapsi tekee, ei yhtäkkiä olekaan mieleinen juttu ja haluaisi jättää tekemättä. Tai sitten tekee jotain tuhmaa tahallisesti, esimerkiksi kaataa lelut korista lattialle, kun ne on just kerätty ja saa tulla iltapalalle, kun on kerännyt lelut takaisin. Tiedä, että lapsi tasan muistaa seuraavalla kerralla, jos annan periksi ja kerään lelut, mutta tuntuu tyhmältä antaa huutaa tunti siinä, kun ei vaan suostu.

Ap

Tässä et mainitse ko. lapsen ikää, mutta pienestä jos on kyse niin ilta-aikaan kun lapsen on muutenkin vaikea hallita itseään olen aika vahvasti ohjaamassa että edellä mainitsemasi tilanne olisi vältettävissä.

Komentaminen ei itsessään toimi kovin hyvin, houkuttelu ja iloinen huomion poisvieminen toimii esim. taaperoon tosi hyvin. Esim. "kerää äkkiä lelut ja tule itse valitsemaan iltapalalle..." jotakin mikä hänen on sopiva ja kiva valita.

Huonosti on homma hoidettu jos "huutaa" tunnin. Meillä ei saa huutaa kun kerrostalossa asutaan mutta kiukkunen saa kyllä olla. Kysytkö yleensä miksi lapsi ei halua vaikkapa laittaa niitä kenkiä hyllyyn? Kun sitten heti pääsisi leikkimään/tekemään äidin kanssa jotakin kivaa tms.

Omia hermoja ei tietysti saa menettää eikä ikinä lasta uhkailla että äiti kohta suuttuu tms.

6

se 4-vuotiaan pojan äiti