Eronneet: miten pärjäätte taloudellisesti? Oletteko päässeet "jaloillenne"?

Oikein hyvin pärjään, kun pääsin viimeinkin siitä iilimatoisesta lompakkoloisesta eli miehestä eroon.

Ei ongelmaa. Maksoin avioliitossa suurimman osan kuluista niin nyt jää itse asiassa enemmän säästöön, kun menot ovat pienentyneet merkittävästi.

Minäkin pärjään paremmin ilman sitä kolmatta lasta eli miestä, joka eli lompakkoloisena.

Pärjään oikein hyvin. Ei palkkaani pienennetty eron vuoksi. Loppujen lopuksi kaikki kalliit hankinnat olivat aina miehen haluamia ja nyt sellaisia hankintoja ei enää tarvita. Mies myös söi enemmän kuin minä ja lapset yhteensä, joten ruokakulutkin puolittuivat.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa mitä nyt eronneille perheille kuuluu näin 2018 kieppeillä. Ero tulossa, niin tarvitsen vähän vertailukohtaa ja näkemystä siihen, mitä on odotettavissa ☹️

Itsellä tuli ero aikanaan hankalassa tilanteessa; olin juuri jäänyt työttömäksi enkä vielä ollut saanut ensimmäistäkään työttömyyskorvausta. Eteen tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja koska ero oli vielä riitaisa, en saanut kotoani mukaan mitään muuta kuin lasten huonekalut, vaatteet, osan leluista ja omat tavarani. Esimerkiksi ensimmäiset viikot nukuin lainapatjalla lattialla.

Ostin kaikki huonekalut itse, siis ne joita en saanut ystäviltä. 

Aloitin täysin tyhjästä oikeastaan.

Koitin loppuun saakka pitää samaa elintasoa mitä oli ennen ollut, mutta eihän se onnistunut yksinään vaikka pääsin töihinkin. Sitten iski liiasta yrittämisestä jonkunlainen ahdistus ja jätin laskut maksamatta liian pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa havahduin ja hain apua, niin päähäni kuin talousneuvojalta. Jälkimmäinen nauroi mut pihalle, eihän mulla ollut kuin 3000 velkaa kun hänellä käy sellaisia joilla on satoja tuhansia. Se ei lohduttanut, ne 3000 velkaa erääntyi kun en saanut neuvoja/apua, en tiennyt mistä aloittaa. Menetin kolmeksi vuodeksi luottotietoni, ja se oli oikeastaan helpotus. Pahimmat velat meni suoraan palkasta ulosottona.

Tuosta on nyt 3 vuotta aikaa. nyt menee niin pään kanssa kuin taloudellisestikin hyvin.

Eli toisin sanoen: varaudu ylimääräisiin kuluihin. Älä yritä elää niin kuin ennenkin, elintaso laskee kuitenkin koska rahaa tulee vain yhdelle aikuiselle. Toki sitä myös säästyy kun se toinen aikuinen ei ole jääkaappia tyhjäämässä.

Pihin exän lähdettyä rahaa on nyt paljon enemmän käytettävissä ja säästettävissä. Ennen ne meni pihin miehen ylläpitoon. Hän kyllä itse säästi melkoisen summan, kun maksatti minulla ja nyt itkee, kun hänen rahansa hupenee elareihin. Ja emme saa yhteiskunnan tukia, sillä olen töissä, mutta silti jää rahaa pieneen matkusteluun ja hemmotteluun. Ero on ollut minulle taloudellisesti kannatavaa.

Ei ero vaikuta palkkatuloihin eikä pääomatuloihinkaan, sosiaalietuuksista en tiedä, kun en niitä saa. Ero ei vaikuttanut mitenkään taloudellisesti, lasten päivähoitomaksu on sama kuin ennenkin, asunnon vastike ei ole muuttunut. Ruokaa ostan vähemmän kuin ennen, sieltä tulee kaiketi "säästöä".

Kun avioliiton aikana on omat rahat ja kustantaa omat menonsa, ei ero ole taloudellinen katastrofi.

Kiitos kommenteista. Tuntuu ettei taida nähdä metsää puilta tässä asiassa.

Ap

Jos en olisi hyvä palkkaisessa duunissa, en tietäisi miten pärjäisin. En saa elareita enkä mitään tukiakaan. lapsilisät tulevat mulle yh-korotuksineen. Maksan kaikki lasten hankinnat ja harrastukset yksin.  Lapsia 3 harrastavaa teiniä, joten menoja piisaa enemmän kuin lapsilisää kolahtaa tilille kuukaudessa.  Jos tässä olisi kaksi maksajaa niin rahaa riittäisi vaikka mihin, nyt on pakko vähän katsoa mihin rahansa laittaa. Onneksi oman tulotason, pystyn maksamaan välttämättömät ja päälle jotain ylimääräistä. Säästöjä ei kyllä pahemmin nyt jää....

En ymmärrä miten pienipalkkaiset yh:t pärjäävät?

Näin viiden vuoden jälkeen menee jo ihan mukavasti, kiitos kysymästä.

Eron jälkeen oli tiukkaa, kun kaikki säästöt menivät siihen eroprosessiin. Eli takuuvuokraan, kalusteisiin, auton hankintaan...

Arjessa taas kulutus romahti. Perheenä hoidin kaikki kauppaostokset ja meillä ei ollut ruokaa, jollei jääkaapissa ollut lihaa. Siis leikkelettä, makkaraa, ruuaksi vähintään naudanjauhelihaa, mieluummin pihviä, poronkäristystä tms.

Kasvisruoka ei ollut ruokaa, kana- ja munaruuat meni vähän siihen kategoriaan että mies pohti jo ruokailun aikana että pitää varmaan lähteä grillillä käymään.

Jos yhdessä asuessa kuukauden ruokalasku oli 800 euroa, niin eron jälkeen oikein pihistellen meni 300, nyt se on vakiintunut tuollaiseen 450 euroon kuussa.

Välillä tuntuu, ettei se raha riitä, mutta toisaalta saan käyttää ne rahani ihan just niin kuin haluan, kerrytän osakesalkkuani ja käydään lasten kanssa pikkulomasilla. Rikkaaksi en tässä elämässä tule, mutta hallinnoin ihan itse rahankäyttöäni.

Erosin vaimosta ja talouteni nousi heti.

Mä luulen että pärjäisin jopa paremmin jos ero tulisi. Tämä omakotitalo menis kyllä alta, mutta en niin välittäisi muutenkaan asua omakotitalossa, osake riittäisi hyvin. En tarvitse niitä kalliita hifilaitteita mitä mies ostelee, enkä jatkuvaa kodinsisustusta mitä mies myös harrastaa. Mies keksii tosi usein jotain ostettavaa ja jos rahaa jää, niin ei vahingossakaan laita mitään säästöön - aina löytyy jotain ostettavaa, vaikka sitten joku bändipaita jos ei muuta. Miehellä palkka siis 4500 euroa ja tili on aina ihan tyhjä ennen palkkapäivää, siis ihan aina. Itselläni palkka 2400 euroa ja lähes aina jää säästöön jotakin, en vain välitä ostamisesta ja haluan sen turvallisuudentunteen että tilillä on hätävara jos vaikka autoon tulee yllättävä remontti.

Itsellä ero mietitytti aikanaan paljonkin taloudellisesti, koska olin nuori, opiskelut oli jäänyt kesken lasten takia. Eron hetkellä olin kylläkin töissä ja siitä etiäpäin puoli vuotta. Sen jälkeen olin ihan opiskelijana, mutta täytyy sanoa, että missään vaiheessa ei ole ollut rahahuolia. Suomessa on kuitenkin niin hyvät tuet lapsiperheille, ei tarvinnut kertaakaan miettiä riittääkö rahat ruokiin, lasten vaatteisiin ym. tarpeelliseen. Asumistuen avulla sai myös asuttua isommassa kämpässä, ettei ole tarvinnut lapsineen yksiöön tunkea.

Toki tässä auttoi myös hyvät välit lasten isään, hän ei ole ikinä maksanut elareita, vaan maksaa puolet harrastusmaksuista ja ulkovaatteista, suksista, luistimista.. En myöskään ollut kerennyt mihinkään ylelliseen elintasoon tottua juurikin siksi että sain lapset niin nuorena. Nykyään kun on vuosia erosta ja olen valmistunut ja työelämässä olen sitten päässyt nauttimaan matkustelusta ym. mihin ei aiemmin ole ollut varaa. Jotenkin tuntuu että kaikki on aina hyvin loksahtanut kohdilleen vaikka elämäntilanteet on muuttuneet.

Hyvin oon pärjännyt omilla tuloillani. Karsin kosmetologikäyntejä ja kampaajalla käyn aiemman 5 viikon sijaan 6-7 viikon välein. Kerran vuodessa etelään lasten kanssa, aiemmin kahdesti. Vaatteita ostan harkitummin. Raha ei todellakaan ole mikään este erolle, se on typerää selittelyä ihmisiltä, jotka eivät vaan saa itseään niskasta kiinni ja laita elämäänsä kuntoon. On helpompaa syyttää omasta huonosta voinnista huonoa parisuhdettaan kuin ottaa ero, kun onhan se aluksi ikävää ja vaikeaa. Itkut on yleensä itketty ennen eroa ja eropäätöksen jälkeen hommat alkaa helpottaa päivä päivältä.

Ja nautin joka hetkestä, jonka saan olla just sitä mitä olen ja tehdä mitä halua tai olla tekemättä.

Kuuntele sydäntäsi. Lompakko seuraa kyllä mukana.

Ihan jees, eron jälkeen ostin uuden auton ja löysin ok vuokra-asunnon kantakaupungista. Hieman kallis mutta vielä hyväksyttävä (~ 1400€).

Sitten tinderiä ja sinkkuelämää pari vuotta ja keskittyminen omiin asioihin. Menee paremmin kuin koskaan.

Mies 30v Helsinki

Tienaan reilusti enemmän kuin ex-vaimoni ja vaikka ennenkin jäi yhteistaloudessa rahaa säästöön, nykyisin mun ei tartte enää jakaa uusia säästöjäni seksiä pihdanneen exäni kanssa. Eli voin nyt eron jälkeen sekä taloudellisesti että myös fyysisesti ja henkisesti paljon paremmin. Ja näin mulla riittää voimia olla parempi isä pienelle ihanalle tytölleni. Suosittelen.