Miten uskaltaisi hankkia toisen lapsen?
Mikään kiire asialla ei ole, koska "ikä ei vielä tule vastaan" ja esikoinenkin vielä pieni, mutta miten sitä koskaan uskaltaa hankkia toista lasta? Jos kaikki meneekin pieleen? Jaksaisiko sitä taas uudelleen kaikki ne pää hajoaa -hetket?
Ne joilla on enemmän kuin yksi lapsi, mikä on saanut teidät uskaltamaan?
Kommentit (6)
Tarpeeksi iso ikäero helpottaa, kun vanhempi lapsi osaa käydä jo itse vessassa, syödä ja pukea, käydä yksin ulkona ja kavereillaan, niin pääsee paljon helpommalla. Meillä 7v väliä kahdella ensimmäisellä ja aivan loistavasti toimii. Tosin tää nuorin nyt tuli vähän turhan aikaisin, (3v ikä eroa keskimmäiseen) ja kyllä on välillä raskasta ollut...
Älä hanki toista. Et selvästikään oikeasti halua toista lasta. Etsit syitä, miksi ei. Ja niitähän on. Älä hanki.
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki toista. Et selvästikään oikeasti halua toista lasta. Etsit syitä, miksi ei. Ja niitähän on. Älä hanki.
Hauskaa, että kuvittelet pystyväsi noin taitavasti tulkitsemaan toisten ajatuksia. Ehkä sinulla itselläsi on niin kapea tunneskaala, ettet kykene ymmärtämään ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. No hei älä välitä, sun elämä on varmaan yksinkertaisempaa.
No miksi turhaan edes mietit etukäteen jos nyt kerran on liian aikaista? Jos myöhemmin haluat toisen lapsen, niin kai sen aika on sitten kun uskallus riittää?
Minä kehottaisin sen sijaan miettimään, haluatko oikeasti edes toista lasta. Tunnut asian suhteen kovin epävarmalta. Tuntuuko sinusta, että sinun kuuluu tehdä toinen lapsi? Että se on joku lakisääteinen velvollisuus tai muuten naapuri pahoittaa mielensä?
Vierailija kirjoitti:
No miksi turhaan edes mietit etukäteen jos nyt kerran on liian aikaista? Jos myöhemmin haluat toisen lapsen, niin kai sen aika on sitten kun uskallus riittää?
Minä kehottaisin sen sijaan miettimään, haluatko oikeasti edes toista lasta. Tunnut asian suhteen kovin epävarmalta. Tuntuuko sinusta, että sinun kuuluu tehdä toinen lapsi? Että se on joku lakisääteinen velvollisuus tai muuten naapuri pahoittaa mielensä?
Mietin, koska olen ajatteleva ihminen, joka pohtii asioita, elämää ja vaihtoehtoja. Ei minulla ole mitään velvollisuutta hankkia toista lasta. Enkä tiedä varmuudella haluanko toista lasta, siksi emme ole vielä toista hankkineet. Nyt olen kuitenkin alkanut kallistua siihen suuntaan, että haluaisinkin toisen lapsen joskus, ehkä muutaman vuoden päästä, siksi pohdiskelen asiaa.
Varmuus vauvanhoitotaidoissa, että toisella kerralla osaa tehdä jotain paremmin ja järkevämmin ja sen myötä on jotkut asiat helpompia. Halu saada lapsille sisarussuhde: parhaassa tapauksessa elämänmittainen luottamus ja ystävyys. Kyllähän se jännitti, että josko vauva onkin vaikka kehitysvammainen ja kaikki heittää häränpyllyä. Elämä on riskejä ja valintoja.