Miten rakentaa uusi elämä, jos tietää ettei kukaan enää huoli?

Voi nythän sulla on aikaa vaikka mihin! Matkusta! Lue avoimessa yliopistossa vaikka kotisohvalta käsin jotain mielenkiintoista aihetta! Etsi nettiheila ulkomailta!

Älä  ainakaan rakenna elämääsi  kenenkään toisen ihmisen varaan. Eli ajatusmallisi on jo  heti alkuun täysin väärä. Onni ei  tule parisuhteesta eikä ulkopuolelta vaan siitä että olet sovussa itsesi kanssa. Ja lakkaa säälimästä itseäsi.

Tuohan kuulostaa täydelliseltä tilanteelta. Nauti elämästäsi.

Sinun täytyy lähteä rakentamaan siltä pohjalta, mistä itse löydät nautintoa elämääsi. Se voi olla mitä tahansa käsityötaidon opettelusta koiran hankkimiseen tai opiskelusta matkusteluun, kunhan homma lähtee siitä, mitä itse haluat. Ei siitä, mitä muut sinulta odottavat, tai miltä se muiden silmissä näyttää, tai alkavatko muut tykkäämään sinusta enemmän tai kiinnostuuko joku mies sinusta jos teet niin. Kuten tuossa edellä todettiinkin, et voi alkaa rakentaa elämääsi kenenkään muun varaan, vaan sinun on nyt aloitettava työstäminen itsesi kanssa. Sitten kun saat oman elämäsi kasaan ja löydät onnen siitä arjesta, jota elät, niin on täysin mahdollista, että löydät vielä jonkun. Mutta se ei voi olla sinun päämääräsi elämässä, että "kelpaat vielä jollekin". Tärkein suhde joka sinulla on ei ole mihinkään mieheen, vaan sinuun itseesi.

Mihin sinä jonkun hyväksyntää tarvitset? Että olisi vaan joku? 

Ole oma itsesi ja tee mitä haluat äläkä haikaile se perään että "joku huolisi". En vaan tajua niitä jotka sietävät mitä tahansa että olisi vain joku siinä, vaikka kuinka kusipäinen. 

Mikäs ongelma tuo muka on? Tässä ja muuallakin on moni rakentanut sen vanhankin elämänsä tiedolla, ettei kukaan huoli koskaan.

Se on se yksinäisyys. Samassa veneessä ollaan ap. Mulla on kaikkea, lapset, työ, ystäviä, kiva koti, harrastuksia. Mutta kun on ilman rakkautta niin silloin kaikki tuntuu niin turhalta, sitä etenee kuin kone päivästä toiseen. Päivät vaan kuluu eteenpäin, samalla aika valuu kuin hiekka sormien välistä...Ei siihen auta mikään illuusio hyvästä elämästä kun se asia kerran kolahtaa tajuntaan, että voi joutua elämään ilman rakkautta lopun elämänsä, eikä ole enää nuori, jolloin ihmisiin tutustuminen oli helpompaa.

Entä jos haluaa sellaisia asioita, jotka ovat mukavimpia jonkun toisen kanssa? Minä viihdyn kyllä yksikseni, mutta olisi kiva tehdä monenlaisia asioita, joita yleensä tehdään kaverin kanssa. Olisi ihanaa istua iltaa, grillata, retkeillä, kokata hienoja aterioita, käydä keikoilla ja ravintoloissa, matkustaa, mennä erilaisiin aktiviteetteihin jne, mutta ei ne vain yksin tunnu samalta. Kaikki parhaat muistot liittyvät aina yhdessäoloon.