Hankala suhteen alku, miten päästä yli
Pahoittelen heti alkuun tekstin mahdollista sekavuutta. Yritän saada kuvattua suhdetta mahdollisimman hyvin ja purkaa myös omaa päätä ja saada näkemystä.
Eli olemme siis molemmat 20-vuotiaita ja seurusteltu nyt maaliskuusta asti. Tämä parisuhde on ollut jotenkin erityisen vaikea kokoajan..
Olemme molemmat siis ihmisiä, jotka eivät viihdy sinkkuna muutamaa viikkoa kauempaa. Kun tapasimme, olimme molemmat eronneet n. kuukausi ennen 1,5 vuoden suhteista. Alku alkoi hyvin, etenimme nopeasti ja rupesimme liikkumaan paljon yhdessä. Kaikki tämä tuntui hyvältä.
Liikuimme enimmäkseen jätkän kavereiden kanssa joita riittää vaikka muille jakaa.
Itse olin masentunut edellisenä syksynä ja kävin terapiassa. Kaikki tämä johtui exästäni, sillä en koskaan ollut hänelle muutakuin kakkosvaihtoehto. Tästä kerroin nykyiselle heti ja hän ymmärsi kaiken ja lupasi auttaa ja tukea. Noh pari ekaa kuukautta meni hyvin, aloin saada elämää raiteille, kunnes... kuvioihin putkahti poikaystäväni ex, eikä mikään helpoin tapaus..
Alkuun hän vihasi minua ylikaiken, koska oli päätellyt, että olin vienyt poikaystäväni häneltä, vaikka mies oli jättänyt kyseisen naisen itse. Tätä hän jaksoi jauhaa kaikille kenet vain tunsi. Tästä alkoi myös jatkuva riitely poikaystävän ja exän välillä. Aina kun olimme kahdestaan, ulkona, nukkumassa tai vaikka ravintolassa he riitelivät puhelimessa, joka ikinen kerta. Exä myös halusi nähdä poikaystävääni (minä en ollut tervetullut paikalle)jatkuvasti. Hänen olisi pitänyt monet kerrat viikossa mennä exän luo, kun exällä oli niin paha olla plaaplaa.. Itselläni meni hermot tähän alta aikayksiksikön ja yritin pakottaa heidät sopimaan ja tulemaan toimeen, mutta ei..
Tänä aikana myös tapahtui muutakin exän toimesta mm. kaatuili usein miehen syliin, roikkui, jatkuva halailun tarve ja minun ärsyttäminen jne.. Tätä kaikkea jatkui 5kk ja sitten meni hermot.
Mies laittoi välit kokonaan poikki exäänsä ja kaikki helpottui hetkeksi.
Meni pari kuukautta kunnes miehellä alkoi tulla ihmeellisiä muijakavereita.. Näitä kyseisiä ihmisiä on tänäpäivänäkin ja vieläkään en tiedä ketä kaikki edes ovat, kuulemma pelkkiä ''vanhoja tuttuja'' joita tietysti halaillaan ainakun nähdään, mutta ketään näistä ei ole ollut kuvioissa ennen.
jatkuuu
Kommentit (8)
Kuulostaa teinimeiningiltä. Etsi joku vähän aikuisempi mies itsellesi.
En ois itse katsonut moista tapausta ees sen vertaa kuin sinä. Kannattais opetella olemaan yksin niin ei ois niin kiire kompastua vääriin miehiin.
"Kun tapasimme, olimme molemmat eronneet n. kuukausi ennen 1,5 vuoden suhteista."
Vähän liikaa "sattumia." Molemmat eronneet noin kuukausi sitten ja MOLEMMILLA 1,5 vuoden suhde takana. Jep jep...
"Olemme molemmat siis ihmisiä, jotka eivät viihdy sinkkuna muutamaa viikkoa kauempaa."
Sitä saa, mitä tilaa. Joskus kannattaisi tutustua itseensä ja tehdä elämästään hyvää myös ilman parisuhdetta. Sitoutua vasta sitten, kun kohdalle tulee aikuinen ihminen ja molemminpuolinen ihastuminen ja rakastuminen.
Teinimeininkiä.
Luepa oma viestisi. Ihan tosi. Ei tuohon voi muuta neuvoa kuin Av-palstan klassikon eli jätä se! Ei ole järkeä olla suhteessa, joka saa sinut voimaan huonommin. Olet nuori. Kannattaa olla vähän aikaa ihan itsekseen eikä hypätä heti uuteen suhteeseen. Kuulostaa että sinulla on ongelmia itsesi kanssa ja yrität paikata niitä parisuhteella. Valitettavasti se ei toimi.
"Hän on muutoin hyvä mies minulle, ...." Kiinnostaisi tietää, miten tämä ilmenee. Tai no ei oikeasti edes kiinnosta. En pysty ymmärtämään miksi haaskaat aikaasi tuollaiseen "mieheen".
Joku sanoi, että kuulostaa teinimeiningiltä. En suostu uskomaan, että edes teinit sekoilisivat tuohon malliin.
Sinulla on ap joku haitallinen käyttäytymismalli, joka saa sinut hakeutumaan vääränlaisten miesten seuraan. Yleensä nämä tulevat jostain lapsuudesta. Onko sinulla ollut kauhea isä ja hakeudut samanlaisten miesten seuraan, koska se on se tilanne mihin olet tottunut?
Listaa mitä hyvää poikaystävä on tuonut elämääsi.
Mies ei ota minua enää ulos mukaan koska minulla on muka tylsää.. joo myönnän pari kertaa ollut kun ei olla muutakuin istuttu autossa. Ei halua tehdä kanssani mitään ,mutta aina kaverien kanssa käy tekemässä kaikkea hauskaa..
Ei kerro ikinä kun on kaverien kanssa, koska kuulemma suutun ( kerran olen tainnut suuttua, mutta sekin väärinymmärryksestä), heittää valkoisia valheita jatkuvasti, eikä pidä lupauksia..
Ja sitten ehkä itselleni pahimmat eli haukkuu minua kun itselläni ei ole kuin muutama kaveri.. se on hänen mielestään outoa että tykkään mielummin harrastaa itselle tärkeitä lajeja kuin juosta joka päivä ulkona.
Kun sanoin hänelle että katsoin yksi kesä yleisurheilukisoja 2pvää, niin hänen mielestäni minulla on todella tylsä elämä tämän takia..
Sitten toinen eli hänellä on aina vastaus kaikkeen. Perustelee vaikka kaksi päivää jotain jos en ole samaa mieltä. Minusta todella outoa että alkaa minulle pätemään kuukautista tai naisen kehon toiminnoista yms, tiedän varmasti ne itsekin paremmin..
Aukooo päätä myös vanhemmilleni ja vähättelee heidän tietämystään ja kehuskelee omilla asioillaan. Niin sairaalta kuin tämä kuulostaakin niin on 8-vuotiastakin vähätellyt koulun plus ja miinuslaskuista ja sanonut itse opiskelevan jo kaikki maailman yhtälöt ja katsonut ylimielisenä perään..
En ole provo jos joku sitä luulee.. Mutta en vaan osaa päästää näistä irti.. Sen takia minulla on nykyisin ahdistuskohtauksia kun kuulen aina jostain uusista muijista jotain tai hänen exästään jotain.. mainitsemattakaan totaalisesta pornoaddiktista..
Hän on muutoin hyvä mies minulle, mutta en tiedä olenko minä tässä sekaisin kun nämä vaivaavat minua..
Ja kyllä puhuttu ja riidelty asioista on satamiljoonaa kertaa, mutta ei edistystä..
Mielipiteitä? auttakaa