Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjetön kemia pomon kanssa
23.12.2017 |
En ole ikinä elämässäni tuntenut näin kovaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa. Tää kuulostaa täysin hullulta, kun kirjoitan sen auki, mutta heti ensimmäisestä puhelusta tuli tunne kun olisin tuntenut ton ihmisen aina. Nyt olen työskennellyt pari kuukautta ja pää hajoaa. Ei onneksi olla hirveästi tekemisissä töissä, mutta ne kerrat kun se tulee selän taakse ja koskee olkapäähän tai on vitsaillut ihan suoraan siitä, miten ns samalla aaltopituudella ollaan niin en kestä. Jutellaan ja nähdään kyllä päivittäin ja se vetovoima on ihan järjetön. Pomo on naimisissa, joten tää jää kyllä nyt fantasioinnin asteelle, mutta tää tunne!! Ikinäkoskaan kenenkään kanssa ei ole tullut tätä tunnetta että "tossa se nyt on. Mies jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia." Pelkään että jään roikkumaan tähän olotilaan taijotain. Noh elämä on ihan mukavaa tällei unelmoidessa.
Onko kukaan teistä kokenut vastaavaa?
Kommentit (47)
Tunteet heijastuvat itsestäsi ja omista ehkä tiedotamattomista tunteistasi. Nyt ne ovat saaneet kohteen. Välttämättä se ei ole realistista. Puolen vuoden päästä saatat ihmetellä mitä sä siinä näit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta tunteet ovat kuin tilaus ja kun sopiva kohde ilmaantuu paikalle niin ne ryöpsähätävät esiin.Ilmeisesti sinulla on ollut kaipausta ja toiveita tuohon suuntaan.
Tykkään omasta pomostani hurjasti, olen tykännyt jo yli 20 vuotta. Välillä oli muutama vuosi että oltiin eri firmoissa töissä. Nyt pari vuotta sitten hän tarjosi minulle taas työpaikkaa. Meillä synkkaa tosi hyvin, kummallakin on onnelliset perheet olemassa emmekä tietenkään ole mitään säpisseet, mutta töissä on hyvin kiva olla.
Ap kannattaa yrittää! Itse ihastuin nuorempaan työkaveriini, 10v ikäeroa. Ihan tajuton veto aina ja henki salpaantui eikä juttelusta tullu kunnolla mitään, hymyilin jatkuvasti. Sitten hän muuttikin pois ennen kuin edes kerkesin mitään. Tästä aikaa 5 vuotta eikä ennen häntä tai hänen jälkeen ole tuollaista vetoa ollut. Nyt harmittaa ja pahasti.
T mies 37v
Ihastus on itsekästä, rakkaus epäitsekästä.
Haluatko pomon pysyvän uskollisena puolisolleen? Haluatko heidän lastensa kasvavan ydinperheessä?
Jos vastasit kyllä, anna pomon olla rauhassa. Älä flirttaile.
Jos vastasit ei, anna pomon edelleen olla rauhassa ja etsi vapaa kohde tunteillesi.
Hyvää joulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti haluat suhteen pomosi kanssa, valmistaudu siihen, että on paras että haet uuden työpaikan. Ette voi olla samassa paikassa töissä jos olette rakastavaisia.
Sinuna antaisin tosiaan olla, en sanoisi mitään pomolle ja yrittäisin kaikin keinoin päästä näistä tunteista yli.
Kannattaa jättää varattu ihminen rauhaan. Löydät kyllä myöhemmin taas "yhtä ihanan". Minullakin on ollut joskus "järjetöntä"kemiaa jonkun miehen kanssa ja olen luullut, ettei sellaista tule enää. Mutta väärässä olin. Kyllä niitä suuria tunteita, himoa ja kemiaa tulee jatkossakin. Ja vapaiden miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin *ittua jakoon, ei taida olla ensim.kerta.
Sama! Pomo ehkä 15 vuotta vanhempi eikä edes kovin komea mutta KUUMA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä taas ne nähään, että #metoo kampanja on pelkästään katkerien torjuttujen naisten valittamista.
Ihmistä voi rakastaa ihan rauhassa ja mielinmäärin ilman että "tekee" mitään viettely-yrityksiä tai ruokkii tämänkaltaisia fantasioita mielessään siirtääkseen ne arkeen, työpaikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kannattaa yrittää! Itse ihastuin nuorempaan työkaveriini, 10v ikäeroa. Ihan tajuton veto aina ja henki salpaantui eikä juttelusta tullu kunnolla mitään, hymyilin jatkuvasti. Sitten hän muuttikin pois ennen kuin edes kerkesin mitään. Tästä aikaa 5 vuotta eikä ennen häntä tai hänen jälkeen ole tuollaista vetoa ollut. Nyt harmittaa ja pahasti.
T mies 37v
Kiitti alapeukuista. Kai koska nainen oli nuorempi? On se sinkkuna lopulta ihan ok olla, ei ole ketään nalkuttamassa vieressä :)
m37
Heijastat vain omia tuntemuksiasi häneen. Minäkin olin "niiiin rakastunut" työkaveriini, mutta jossain vaiheessa pakotin itseni unohtamaan hänet ja niin sitten unohdinkin. Nyt ihmettelen mitä minä hänessä näin - tietenkin omien tunteideni heijastukset, joita ruokin jatkuvasti haaveilullani.
Nyt et usko ehkä muiden järkipuhetta, niin en uskonut minäkään, mutta myöhemmin tulet itsekin ns. järkiisi ja tajuat kuinka typerää tuo touhu oli. Itsellenikin kävi niin.
Kokemus kasvatti minua paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kannattaa yrittää! Itse ihastuin nuorempaan työkaveriini, 10v ikäeroa. Ihan tajuton veto aina ja henki salpaantui eikä juttelusta tullu kunnolla mitään, hymyilin jatkuvasti. Sitten hän muuttikin pois ennen kuin edes kerkesin mitään. Tästä aikaa 5 vuotta eikä ennen häntä tai hänen jälkeen ole tuollaista vetoa ollut. Nyt harmittaa ja pahasti.
T mies 37v
Oletpa naiivi 37-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kannattaa yrittää! Itse ihastuin nuorempaan työkaveriini, 10v ikäeroa. Ihan tajuton veto aina ja henki salpaantui eikä juttelusta tullu kunnolla mitään, hymyilin jatkuvasti. Sitten hän muuttikin pois ennen kuin edes kerkesin mitään. Tästä aikaa 5 vuotta eikä ennen häntä tai hänen jälkeen ole tuollaista vetoa ollut. Nyt harmittaa ja pahasti.
T mies 37v
Oletpa naiivi 37-vuotiaaksi.
Miten niin? Mitä minä sille voin ettei ole noin tuntenut ennen? Olen ollut kolmessa suhteessa, jokainen pitkiä, yli kolme vuotta kestäneitä. Nyt jälkikäteen ne tuntuivat vain järkiliitoilta, koska sovimme hyvin yhteen tilastojen perusteella. Ehkä jokaiselle on se yksi iso juttu, ja tämä työkaveri oli minun iso rakkaus.
mies 37v
Ap ja muut kaltaisensa herää aina jossain vaiheessa todellisuuteen. Se on pelkästään hyvä asia.
Ihastuneiden höpinät kuulostaa muiden korvaan aina vastaavalta kuin narkomaanien höpinät selvinpäin oleville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kannattaa yrittää! Itse ihastuin nuorempaan työkaveriini, 10v ikäeroa. Ihan tajuton veto aina ja henki salpaantui eikä juttelusta tullu kunnolla mitään, hymyilin jatkuvasti. Sitten hän muuttikin pois ennen kuin edes kerkesin mitään. Tästä aikaa 5 vuotta eikä ennen häntä tai hänen jälkeen ole tuollaista vetoa ollut. Nyt harmittaa ja pahasti.
T mies 37v
Oletpa naiivi 37-vuotiaaksi.
Miten niin? Mitä minä sille voin ettei ole noin tuntenut ennen? Olen ollut kolmessa suhteessa, jokainen pitkiä, yli kolme vuotta kestäneitä. Nyt jälkikäteen ne tuntuivat vain järkiliitoilta, koska sovimme hyvin yhteen tilastojen perusteella. Ehkä jokaiselle on se yksi iso juttu, ja tämä työkaveri oli minun iso rakkaus.
mies 37v
Säälin sitä naista, joka joutuu kuuntelemaan vuodatuksiasi elämäsi rakkaudesta ja särkyneestä sydämestäsi sekä siitä, ettei "kukaan nainen voi häntä korvata".
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneiden höpinät kuulostaa muiden korvaan aina vastaavalta kuin narkomaanien höpinät selvinpäin oleville.
Kyllä. On tieteellisesti todistettu, että rakastuminen vaikuttaa aivoihin samanlailla kuin huume.
Alue: Aihe vapaa
No mut aika ihanaa, meet varmaan mielellään töihin ? ;D Sinuna antaisin palaa kerran täällä vaan eletään.