Millainen kasvattaja koet olevasi

Varoittava esimerkki.

hyysääjä, koitan päästä siitä eroon vähitellen

Maailman paras. Muita kysymyksiä?

Tehnyt virheitä hyvin paljon, mutta onnistunut säilyttämään avoimet keskusteluvälit silti aina, lapsi täytti juuri 18.

Aika lepsu olen ja hyysääjä. Tyttö on 16 ja huomaan, että kovempi kuri olisi ollut jossain tilanteissa paikallaan. Hyvät välit on kuitenkin ja kunnioittaa vanhempiaan.

Olen ollut aika tiukka ja vaatinut, että pitää käyttäytyä ja olla ihmisiksi. Olen kuitenkin myös hösääjä ja lasten suhteen hyvin pehmo. Lapset ovat jo isoja ja kaikilla on läheiset välit meihin vanhempiin.

Epäonnistunut. Puoliso jyrännyt kaikessa. Nykyään en viitsi sanoa mitään mihinkään kun se kuitenkin mitätöidään. Eikä lapseni minua enää kuuntelekkaan.

Rento ja kiva. Opetan empaattisuutta ja ystävällisyyttä ja hyvää itsetuntoa. Mutta läksyt tehdään ja kokeisiin luetaan!

Huumorintajuinen, välillä tiukka,välillä rento. Oon pyrkinyt kasvatuksessa siihen että heikompia autetaan ja rehellisyys kannattaa. Viime viikolla katsoin ikkunasta kun poikani jäi pois bussista, ihmiset lähtivät eri suuntiin mutta en nähnyt vähään aikaan poikaani, kunnes muutaman minuutin päästä hän taas ilmestyi näkyviin. Kotona hän kertoi että vanhus oli kaatunut ja hän oli ainut kuka jäi auttamaan, muut olivat kävelleet ohi. Kyllä tuli hyvä mieli ja myös kehuin ja sanoin hienosti toimittu. Ei silti joskus on sellaiset matsit että alta pois, mutta myös minä osaan pyytää anteeksi jos on aihetta.

Rajat vetävä, tiukka, tasapuolinen, arvostava, kuunteleva, säännöistä kiinni pitävä, mutta ei sääntöä ettei poikkeuksia tarvittaessa, mutta yleensä meillä noudatetaan mitä sovitaan, hassutteleva, rehellisuuttä noudattava ja sitä odotan myös kaikilta perheen jäseniltä. Ei vapaata kasvatusta siis.

Opetan lapsille varmasti keskimääräistä enemmän pöytätapoja, keskustelen heidän kanssa paljon asioista ja olen hyvin rehellinen lapsille. Päivärytmien pitämisessä en varmaan yllä suomalaisten keskitasolle, koska meillä ei esimerkiksi ole niin säännöllisiä ulkooluja ja lomalla syödäänkin vähän millon sattuu jne. Sääntöjä meillä tuskin on menekään erityisen paljon, yritän luoda sellaisia mahdollisimman vähän, kunhan tärkeimmät pidetään.

Parannettavaa: olen joskus mielestäni vähän laiska touhuamaan lasten kanssa, mutta toisinaan taas huomaan jaksavani ihan loputtomiin enkä ajattelekaan, että mun kuuluisi olla joku jatkuva viihdyttäjä. Aikaisemmin olisin vastannut myös sen, että korotan turhan usein ääntä(siis aiheesta, mutta kaikesta ei tarvitse sanoa kovaäänisesti), mutta olen parantanut tässä ihan huomattavasti. En ole enää niin väsynyt, niin helpompaa pysyä rauhallisena. Nyt kun isommat alkaa olla kouluikäisiä niin huomaan koko ajan ilokseni, miten paljon siitä pikkulapsiajan kasvatuksesta onkin ollut hyötyä! Joskus tuntui turhalta ja epätoivoiselta toistamiselt ja lisäksi jotkut alensivat mun äiti-itsetuntoa kommenteillaan näistä muka turhista kasvatusjutuista, mutta nyt näyttäisi siltä, että hitto hyvä mä ja mieheni!! :D Saadaan hirveästi positiivista palautetta meidän hyvin kasvatetuista lapsista ja se kyllä lämmittää mieltä. Etenkin meidän lähtökohtaisesti hankalimmasta lapsesta on tullut todella hurmuri, sain kitkettyä nirsoudet ja paljon sellaista, mistä voin olla ylpeä ihan kasvattajana. :)

Luotan myös lapsiini jos ei ole syytä olla luottamatta, eli en ole jatkuvasti hengittämässä niskaan kaikesta ja olenkin huomannut, että tällaisesta lapset oppivat olemaan ylpeitä itsestään ja omista saavutuksistaan eikä niin, että he vain tottelevat tiukkapipoista mammaa.

Hyviä lapsia. :)