Kun ihmiset arvottavat ystävyyssuhteita

Tuli jotenkin kökkö otsikko, mutta olen esim. tässä meidän naapurustossa huomannut, että osa ihmisistä hakeutuu sellaisten tyyppien ystäväpiiriin, joita katsoo jotenkin ylöspäin ja joista kokee jotenkin hyötyvänsä. Etsitään ikään kuin oikeanlaisia ystäviä. Ja jotkut heivataan tylysti, kun he ovat huonommassa asemassa (tavistyössä tms.), eikä heidän kauttaan pääse piireihin. Eli ei tulla käymään, vaikka kutsutaan. Tai tullaan, mutta koskaan ei kutsuta takaisin.

Huvittavaa on, kun olen sukua julkkikseílle, eli kuulun yhteen kuuluisaan sukuun. Tulin sen eräässä yhteydessä maininneeksi eräälle ihmiselle, ja yhtäkkiä olinkin kuuminta hottia hänen silmissään. Ikään kuin tuo sukulaisuus nyt muuttaisi minua mitenkään.

Tavallaan tämä on tosi surullistakin. Tuntuu, ettei ihmiseen haluta edes tutustua, jos tämä on vain ihan tavis. Lähinnä mietin lapsiani, jotka näkevät, että naapurit kaveeraavat keskenään, mutta meitä ei kutsuta.

Toki olen miettinyt, onko meissä jotain vikaa, mutta ihan normiporukkaa olemme, meillä on muita ystäviä kyllä, työkavereita ja sukulaisia. Naapurit tarjoavat kyllä lapsiaan meille hoitoon, mutta muuten seura ei kelpaa.