Miten kasvatat lapsesi arvostamaan naisellisuutta? Millainen naisen malli olet?
Päivän teemasta (;)) tällainenkin aloitus. Täällä kirjoittelevista varmaankin suurin osa on äitejä tai äidiksi haluavia, joten haluaisin kysyä, miten opetatte/olette ajatelleet opettaa lapsenne suhtautumaan naisiin ja naisellisuuteen. Millaisen naisen mallin annatte ja onko se sellainen, minkä haluaisitte antaa? Ajatteletteko asiaa koskaan? Millaisen mallin naiseuteen itse olette saaneet kotoanne ja välitättekö sitä eteen päin, vai teettekö juuri päin vastoin? Millä käytännön keinoin koette siirtävänne haluamaanne mallia eteen päin?
Minulla tosiaan on poikia, joten en (ehkä onneksi) ole tyttärelle naisen mallina. Itselläni on hyvin vaikea suhde äitiini ja ehkä sen myötä myös omaan naiseuteeni kasvaminen oli vaikeaa ja en halua siirtää oman lapsuuteni naisen mallia eteen päin. En ainakaan sellaisenaan. Toki sieltäkin on tullut paloja, joihin olen tyytyväinen.
Monen mutkan kautta minusta on tullut toisaalta hyvin naisellinen (tykkään siis kaikesta naisellisesta " kauniista turhuudesta" ), toisaalta sporttinen ja kodin ulkopuolelle suuntautuva nainen. En ole kodinhengetär vähäisimmässäkään määrin, enkä pullantuoksuinen nainen. Ulkoasultani olen naisellinen ja yksi asia, jossa noudatan lapsuudenkotini perintöä on, että käyttäydyn kuten " hienon naisen kuuluu." Olen jossain määrin urasuuntautunut ja jossain asioissa hyvin vahva ja itsellinen. Toisaalta on asioita, joissa laiskuuttani tai luontaista kyvyttömyyttäni olen suosiolla avuton. Jätkämäinen en ole vähäisimmässäkään määrin, en edes lappaessani kakkaa talleilla.
Mallioppiminenhan se vahvin tapa kasvattaa lapsia on, joten pojilleni välittyy tietysti eniten käsitystä naiseudesta sen kautta, mitä olen. Mutta tietoisestikin asiaan yritän vaikuttaa tekemällä selväksi, että minun naiselliset juttuni ovat aivan yhtä tärkeitä ja arvokkaita kuin mieheni " miesten jutut." Niihin siis pistetään rahaa, aikaa ja vaivaa tasapuolisesti. Koen, että mieheni esimerkki on myös tärkeä ja hän ei vahingossakaan esitä asioita pojille siinä sävyssä, että naiselliseksi mielletyt asiat olisivat halveksittavia vaan päinvastoin tekee selväksi, että ihailee naisellisuuttani. Olemme molemmat aika sukupuolettuneita, siis minä naisellinen, mieheni miehekäs ja tärkeäksi koen myös sen, että siitä huolimatta olemme hyvin tasaveroisia, teemme päätökset yhdessä ja kunnioitamme toisiamme. Ja jos joskus ärsyynnymmekin siitä, että olen niin feminiininen ja hän niin maskuliininen, niin teemme kaikkemme, että lapset eivät sitä huomaisi.
Kommentit (14)
Tytöillä tulee joka tapauksessa siinä 3-5-vuotiaana ns. prinsessavaihe, vaikka eivät olisi yhtään prinsessaa ikinä nähneetkään, minusta he eivät ole mallia kyllä siinä suhteessa saaneet, kun itseäni ei henkilökohtaisesti niin kauheasti kiinnosta, miltä näytän tai mitä päälleni puen, kunhan vaatteet ovat puhtaat, suht. tältä vuosituhannelta ja sopivan kokoiset. Meikkiä käytän tosi harvoin ja osaan kyllä tarpeen eli tilaisuuden vaatiessa tälläytyä kokkareille siten että sulaudun sujuvasti joukkoon. Enemmänkin luulisin, että lapset katsovat sitä kokonaisuutta, esim. sitä miten me mieheni kanssa miehenä ja naisena olemme tekemisissä keskenämme, miten kommunikoimme, miten osoitamme tunteemme, miten riitelemm, miten sovimme, miten jaamme kotityöt ja muut velvollisuudet jne. Poika varmasti saa miehen mallin ensi kädessä isältään ja sitä kautta varmasti myös omanlaisensa käsityksen naiseudesta sen mukaan, miten isänsä asennoituu vaimoonsa eli minuun.
Toki näistä asioista voi ja varmaan olisi syytäkin jossain vaiheessa keskustella lasten kanssa, mutta tässä vaiheessa odotan, että he vähän vielä kasvavat.
Hyvä parisuhde, jossa arvostetaan toinen toistamme on hyvä pohja. Pojat ja tytöt näkee, että naiseus ja miehisyys on arvostettavaa ja hyvää, naiseutta ja miehisyyttä tärkeämpää on ihmisyys.
Naulaa ei naulata pippelillä vaan vasaralla. Lautaa ei sahata pippelillä vaan sahalla.
Ehdottomasti kasvatan itsenäisyyteen, ja toisista riippumattomuuteen. Taloudellinen riippumattomuus on ensiarvoisen tärkeää. Kuin myös koulutuksellinen pääoma.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Siihen väliin ei miestä tarvita.
Olen miettinyt asiaa itsekin, kun meillä on 5v. poikamainen tyttö, joka leikkii poikien kanssa, ja tykkää autoista ja dinosauruksista. Nukeilla ei ole leikkinyt koskaan ja mekkoa ei pistä päälle suin surminkaan.
Naisellisuus ei minusta tarkoita hameisiin tälläytymistä ja meikkaamista. Minusta on kyse itsestään huolehtimisesta ja itsekunnioituksesta. Hoivaamisesta, heikompien huomaamisesta. Mutta minkä aion vaatia, on, että hommaa itselleen ammatin, jossa tykkää olla,(tämä vaatiin itsensäkuuntelua) ja ajokortin.
Olen kahden tyttären yh-äiti. Ennemmin voisi miettiä, saavatko tarpeeksi " miehen mallia" , mitä se ikinä onkaan.
Mutta joo, en ole mitenkään erityisen " naisellinen" , minulla ei ole yksiäkään korkokenkiä, en lakkaa kynsiäni, enkä pidä koruja jne. Tyttäreni kuitenkin rakastavat kynsien lakkaamista ja pinkkejä vaatteita jne. En ole moisia heiltä kieltänyt, vaikken itse niistä pidäkään.
Annan sellaisen naisen mallin, että nainen voi tehdä mitä vaan. Teen kotona pientä remonttia, olen miesvaltaisella alalla töissä jne.
Toki näytän naiselta, tyyliltäni tosin enemmänkin sporttinen kuin perinaisellinen. Olen oman arvoni tunteva, minua ei kohdella kuin tiskirättiä. Tyttärelleni haluan opettaa samaa...
Mutta niitä perinaisellisia hömpötyksiä minä en osaa. Jossain tupperi-kesteillä tunnen oikeasti myötähäpeää niitä naisellisuuden perikuvia kohtaan :D.
Hyvä kysymys, tätä sopii pohtia lisää.
Ja määrittelemällä itse mitä naiseus minulle merkitsee.
Nainen voi arvostaa lukemista enemmän kuin kodin puunausta, ja nauttia pukeutumisesta ja itsensä laittamisesta vaikka ei mallin mittoja täyttäisikään. Eikä murehdi niitä mittojaan lasten kuullen.
Olen ajatellut myös usein, että pojan " kasvattaminen" ihanaksi mieheksi luonnistuu meiltä naisellisilta naisilta jotenkin helpommin, kun on tottunut jatkuvaan miesten ihailuun ja tietää aika tarkkaan, millaisisita miehistä naiset tykkää. Pyrin kasvattamaan pojistani sellaisia miehiä, joihin itsekin naisena voisin rakastua! Minulla on myös tyttö ja huomaan hänen kohdallaan kiinnittäväni enemmän huomiota ulkonäöllisiiin seikkoihin kuin poikien kanssa (en tosin tietoisesti...).
Opetan, että useimmat miehet ovat naisia fyysisesti voimakkaampia, josta syystä naisten on opeteltava itsepuolustusta. Tyttäreni harrastaakin judoa ja käy punttisalilla. (Sen lisäksi tanssii, piirtää, maalaa ja lukee).
Opetan, että miehillä ei ole mitään oikeutta tuijottaa härskisti, huudella kadulla törkeyksiä perään tms. Tyttäreni käy ilmaisutaidon kursseja, jossa hän on oppinutkin käyttämään ääntään ja sanomaan rohkeasti takaisin, silloinkin kun pelottaa.
Olen opettanut, että monet asiat ovat vanhoja perinteitä ja kulttuurisidonnaisia asioita. Monissa kulttuureissa miehet koristautuvat, eivät naiset, päinvastoin kuin länsimaisessa kulttuurissa.
Tytöllä on vino pino feministisiä biologian kirjoja, joissa asiat kerrotaan kuten ne ovat, eikä urosta ole valheellisesti nostettu luomakunnan kuninkaaksi.
Opetan, että ennenkaikkea itselle on oltava lempeä ja armollinen. Itseään on rakastettava ja arvostettava. Masokisti ei saa olla, hankaliin tilanteisiin ei tarvitse jäädä.
Opetan, että ihmiskehoa on kunnioitettava ja että hänen kehonsa toimii hyvin. Vatsa sulattaa ruuan, sydän pumppaa verta ja aivot toimivat. Aivojen tärkeyttä olen korostanut. Ne ovat koko ihmiskehon ydin.
Opetan, että mies ei ole ihmisyyden normi.
Nainen ja mies ovat rinnakkaisia sukupuolia, eivät vastakkaisia.
Joko on jöörani ja parne kastettu?
on rohkea, sitkeä, viisas, kaunis ja ylpeä. Tällaisen naisen toivon heidänkin löytävän elämän kumppaniksi. Tahattomasti opetan heille myös, että nainen saattaa olla äkkipikainen tuittupää, joka haluaa asioiden menevän vain oman pään mukaan. Toivon pojilleni helpompaa ja miellyttävämpää vaimoa kuin minkä mieheni on saanut... :)
Miten erotat sen, mikä naisen ja mikä yleensä vain aikuisen malli?
Minä toivon opettavani lapsille elämän hallintaa, koska huomaan sen olevan avain moniin asioihin:
- suunnitellaan asioita etukäteen (esim. mitä tehdään huomenna)
- valmistaudutaan etukäteen (esim pakataan edellisenä iltana harrastuskassi seuraavaa päivää varten)
- harjoitellaan uusia asioita ajan kanssa hyväksyen sen, että se oppii joka jaksaa harjoitella (esim. luistelu)
- kaikessa ei tarvitse olla paras, silti voi olla hauskaa, ja parhaansa saa silti yrittää
- huomataan elämässä mukavat asiat ja nautitaan niistä (esim. kiva ilma, ystävälliset ihmiset jne)
- pidetään huolta itsestä (esim. nukkumaan ajoissa, syödään terveellisesti, mutta välillä herkutellaan)
- mietitään yhdessä (= osataan pyytää ja antaa apua) mitä tehdään jos on ongelmia (esim. miksi lelun korjaaminen epäonnistui teipillä)
jne jne jne
- haluan, että tyttäreni osaavat itse arvostaa itseään
(hyvä itsetunto, tietävät oman arvonsa)
ja saavat sitä mukaa myös muilta arvostusta.
---
Moni poika on kiusannut tyttäriäni päiväkodissa ja koulussa-
jopa lyönyt, töninyt-
olen sanonut tyttärilleni, että sellaista EI tule missään nimessä sietää ja
fyysinen satuttaminen on heikon miehen/ pojan merkki.
---
Namusedistä olen myös varoitellut-
mitään ei oteta vierailta miehiltä vastaan
eikä vieraille miehille puhuta ( esim. bussissa)
- saati kosketella.
T: Äiti ja tytöt 6 v ja 7 v
Nämä mallithan voivat olla hyvin erilaisia ja joillekin sukupuolisuus ei edes ole kovin merkittävää. Malli naisena ja miehenä olosta kuitenkin sekin.