Miten pääsisin eroon rakkausaddiktiosta?

Onko muilla kokemusta vastaavasta ja miten pääsitte siitä eroon? Kun siis ääh...se tunne on vain niin ihana, kun ajattelee sitä ihmistä. <3

Miten sellaista oppii vastustamaan ilman ihastumista toiseen ihmiseen ajan myötä (kuten itselleni on aiemmin käynyt)?

Mikä tilanteessa on ongelmana? Jos siis kerran ihastumisesta tulee sinulle aina hyvä olo? Alatko ahdistella ihastumisesi kohdetta vai mikä on syy, miksi haluaisit päästä ihastumisista eroon?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tilanteessa on ongelmana? Jos siis kerran ihastumisesta tulee sinulle aina hyvä olo? Alatko ahdistella ihastumisesi kohdetta vai mikä on syy, miksi haluaisit päästä ihastumisista eroon?

Siitä tulee hyvä olo, mutta haluaisin sitä vain lisää ja hetken kuluttua alan riutua ikävissäni ja muutun todella onnettomaksi, kun en yksipuolisen rakastumisen ollessa kyseessä saakaan viettää sen ihastukseni kanssa aikaa. Siis se homma etenisi aivan upeasti, jos saisin alkaa suhteeseen hänen kanssa. Mutta nyt en voi, joten se alkaa kuluttaa ihmistä pahasti.

Siis vasta nyt, vuoden spämmäilyn jälkeen? Älä  viitsi. Sä olet huomiohakuinen persoona jolla on hvetin huono itsetunto.Opettele rakastamaan ensin itseäsi sen sijaan että haet sitä  itsesi ulkopuolelta. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin.

Ja viimeiseksi: Suksi hittoon spämmeinesi tältä palstalta ja hanki joku  kehittävämpi  harrastus.

Auttais jos voisit tajuta että olet jäänyt henkisesti murrosikäisen tasolle ja sun on kasvettava ja opittava olemaan aikuinen.

En usko, että "rakkausaddiktiota" kemiallisena riippuvuutena tai sen kaltaisena on olemassa. Ei kannata ajatuksissaan luokitella sitä addiktioksi, koska silloin saattaa turhaan pitää sitä suurempana ongelmana kuin se oikeasti on ja nähdä itsensä suhteessa siihen heikompana kuin onkaan.

Meistä jokainen on velvollinen asettamaan rajat omalle käyttäytymiselle tunteista huolimatta, kuten varmaan ymmärrätkin. Uskoisin, että aika auttaa pääsemään irti voimakkaista rakastumisista, jotka eivät johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tilanteessa on ongelmana? Jos siis kerran ihastumisesta tulee sinulle aina hyvä olo? Alatko ahdistella ihastumisesi kohdetta vai mikä on syy, miksi haluaisit päästä ihastumisista eroon?

Siitä tulee hyvä olo, mutta haluaisin sitä vain lisää ja hetken kuluttua alan riutua ikävissäni ja muutun todella onnettomaksi, kun en yksipuolisen rakastumisen ollessa kyseessä saakaan viettää sen ihastukseni kanssa aikaa. Siis se homma etenisi aivan upeasti, jos saisin alkaa suhteeseen hänen kanssa. Mutta nyt en voi, joten se alkaa kuluttaa ihmistä pahasti.

Ei se homma etenisi upeasti, koska rakkausaddiktina hetken päästä ihastuisit taas johonkin toiseen. Opettele ajattelemaan niin, että sulle tuottaa mielihyvää ainoastaan ihastumisen tunne eikä todellisuudessa ihminen, johon olet ihastunut. Ihastumisvaihe kestää vain hetken. Mulla on tuo sama ongelma, mutta tiedostan asian ja sen vuoksi sallin itselleni nämä ihastumiset. Tiedän, että ne menevät ohi ja tulee taas joku toinen, johon ihastun. 

Itse kohdistan rakkausaddiktion vain varattuihin miehiin, koska en halua suhdetta. Haluan vain olla päättömän rakastunut :D

Miehet pilaavat aina kaikki rakkausjutut joten hoitelen suhteet yksipuolisesti :)

Vierailija kirjoitti:

Auttais jos voisit tajuta että olet jäänyt henkisesti murrosikäisen tasolle ja sun on kasvettava ja opittava olemaan aikuinen.

Hyi! Aikuinen, yök! Miksi olla tylsä aikuinen kaikkine huonoine puolineen /erityisesti suhteen huonoine puolineen) kun voi olla ikuisesti teini? Onhan se nyt paljon hauskempaa :D

eri

Up

Minä olen rakastunut Pekka Strangiin.

Ap, älä ensinnäkään käytä termiä rakkausaddiktio. Sana rakkaus on liian positiivinen ja antaa käsityksen siitä, että kyseessä olisi positiivinen tila. Puhu mieluummin pakkomielteestä, himosta tai jostain muusta negatiivisemmasta. Tuo on asia, mistä olisi hyvä päästä eroon. Kannattaa alkaa ajattelemaan realistisemmin ja miettiä, että olennaisinta on kohdallasi löytää hyvä ja rakastava mies jonka kanssa arki sujuu jne. Himo ja tunteiden kiihkeys on aina ohimenevää ja sellaisiin ei pidä takertua.

Itse olen mies, mutta itselläni on myös ollut vastaavan kaltaista ongelmaa. Olen lapsuudestani lähtien ollut ihastunut toisiin poikiin. Nyt jälkikäteen tajuan sen johtuneen siitä, että olen aina ollut vähän syrjässä kaveriporukoista ja sen takia minulle on kehittynyt tämmöinen defenssimekanismi. Ajattelin että se on harmitonta ja luulin olevani homo.

Tajusin kuitenkin, ettei tällaisissa tunteissa ole mitään järkeä. Ne tyypit joiden kanssa tulin parhaiten juttuun ja jotka oliva siis kavereitani olivat eri tyyppejä kuin ne joihin ihastuin. Tunteeni olivat siis hyvin pinnallisia, en aina edes tullut juttuun ihastusten kohteiden kanssa. Kokeilin jopa homosuhteita mutta tajusin että siitä puuttuu jokin. Nimittäin syvällisyys.

Aloin ajattelemaan asioita syvällisemmin. Tajusin, että tarvitsen vaimon ja lapset ja että elämä ei voi kokoajan olla tunnemyrskyissä pyörimistä. Tajusin, että elämän pitää perustua saavutuksiin, ei irrationaalisiin tunteisiin. Niinpä lopetin kaikenlaisen seksuaalisuuden pariksi vuodeksi ja tein muutenkin muutoksia ajatusmaailmaani. Aloitin uusia harrastuksia. Sitten löysin nykyisen vaimoni ja ollaan oltu nyt 6v suhteessa ja yksi lapsi on syntynyt. Mitään ihastuksia ei ole syntynyt tänä aikana, koska olen torjunut ne. Voisin sanoa, että tilanteeni on nyt aika optimi, koska ei ole turhia ihastuksia, mutta ei toisaalta ole samanlaista himoa vieraisiin naisiin kuin monilla miehillä johtuen erikoisesta elämänhistoriastani.

Eli tärkeimpänä neuvona APlle sanoisin, mieti voisiko taustalla olla psyykkisiä defenssejä. Omalla kohdallani oli sosiaalisten suhteiden puute ja huono itsetunto, onko sinulla vastaavaa tai jotain muita syitä, mitkä voisivat aiheuttaa ongelmaa. Sitten täytyy tietysti löytää jotain korvaavaa tekemistä, mistä saa mielihyvää järjettömien ihastusten sijasta. Ja lopuksi kannattaa keksiä keino, miten ohjata ajatukset toisille raiteille jos sattuisi tulemaan jokin vääränlainen ihastus.

M33

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä ensinnäkään käytä termiä rakkausaddiktio. Sana rakkaus on liian positiivinen ja antaa käsityksen siitä, että kyseessä olisi positiivinen tila. Puhu mieluummin pakkomielteestä, himosta tai jostain muusta negatiivisemmasta. Tuo on asia, mistä olisi hyvä päästä eroon. Kannattaa alkaa ajattelemaan realistisemmin ja miettiä, että olennaisinta on kohdallasi löytää hyvä ja rakastava mies jonka kanssa arki sujuu jne. Himo ja tunteiden kiihkeys on aina ohimenevää ja sellaisiin ei pidä takertua.

Itse olen mies, mutta itselläni on myös ollut vastaavan kaltaista ongelmaa. Olen lapsuudestani lähtien ollut ihastunut toisiin poikiin. Nyt jälkikäteen tajuan sen johtuneen siitä, että olen aina ollut vähän syrjässä kaveriporukoista ja sen takia minulle on kehittynyt tämmöinen defenssimekanismi. Ajattelin että se on harmitonta ja luulin olevani homo.

Tajusin kuitenkin, ettei tällaisissa tunteissa ole mitään järkeä. Ne tyypit joiden kanssa tulin parhaiten juttuun ja jotka oliva siis kavereitani olivat eri tyyppejä kuin ne joihin ihastuin. Tunteeni olivat siis hyvin pinnallisia, en aina edes tullut juttuun ihastusten kohteiden kanssa. Kokeilin jopa homosuhteita mutta tajusin että siitä puuttuu jokin. Nimittäin syvällisyys.

Aloin ajattelemaan asioita syvällisemmin. Tajusin, että tarvitsen vaimon ja lapset ja että elämä ei voi kokoajan olla tunnemyrskyissä pyörimistä. Tajusin, että elämän pitää perustua saavutuksiin, ei irrationaalisiin tunteisiin. Niinpä lopetin kaikenlaisen seksuaalisuuden pariksi vuodeksi ja tein muutenkin muutoksia ajatusmaailmaani. Aloitin uusia harrastuksia. Sitten löysin nykyisen vaimoni ja ollaan oltu nyt 6v suhteessa ja yksi lapsi on syntynyt. Mitään ihastuksia ei ole syntynyt tänä aikana, koska olen torjunut ne. Voisin sanoa, että tilanteeni on nyt aika optimi, koska ei ole turhia ihastuksia, mutta ei toisaalta ole samanlaista himoa vieraisiin naisiin kuin monilla miehillä johtuen erikoisesta elämänhistoriastani.

Eli tärkeimpänä neuvona APlle sanoisin, mieti voisiko taustalla olla psyykkisiä defenssejä. Omalla kohdallani oli sosiaalisten suhteiden puute ja huono itsetunto, onko sinulla vastaavaa tai jotain muita syitä, mitkä voisivat aiheuttaa ongelmaa. Sitten täytyy tietysti löytää jotain korvaavaa tekemistä, mistä saa mielihyvää järjettömien ihastusten sijasta. Ja lopuksi kannattaa keksiä keino, miten ohjata ajatukset toisille raiteille jos sattuisi tulemaan jokin vääränlainen ihastus.

M33

Tämä!

Kerro ap tarkemmin.

Onko sinulla koko ajan meneillään joku ihastus, yksi kun on kaluttu tarpeeksi, tulee uutta jo tilalle? Vai onko sama ihastus ollut jo pidempään? Onko useita, yhtäaikaa? Jäätkö kaipaamaan jotain entistä ihastustasi ja alat sen perään yhen äkin kaipaamaan?

"tässä viimeisimmässä jutussa" eli onko useita ollut elämän aikana?

Ihastuksien kautta yrität ehkä etsiä rakkautta. Oikea rakkaus löytyy Jumalasta.