Onpa " ihana" huomata, miten täällä sairaanhoitajat saavat kuulla kunniansa.

ap:

...Vessassakaan ei voi käydä kuin kotiin päästyä kiireen vuoksi - opettajilla on sentään välitunnit...

Joka paikassa itketään ja vingutaan.

Työnantajalla käytössä oleva resurssi joudutaan jakamaan harvemmille ja jäljelle jääneet joutuvat tekemään irtisanottujen työt.

Monet työkaverini luulevat, että se töihin tuleminen helpottuu kun palkat nousevat, ei se asia ihan niinkään mene! Kyllä se työkaverin naama silti ottaa päähän, työ on edelleenkin raskasta vaikka mitä tapahtuisi. Eikä se ilkeä osastonhoitajakaan mihinkään sieltä katoa, eikä varsinkaan ne potilaat!



Se työ on ihan samaa, tapahtuipa mitä tahansa! Itselläni on ihan mukava työyhteisö, mukaan mahtuu tietenkin sitten näitä (joita on paljon!) joille ei kelpaa mikään eikä kukaan, aina se joku muu on liian hidas, laiska tai ilkeä. Kuka on tämä " joku" muu?



Itse en niinkään välitä palkankorotuksesta, haluan rauhan tehdä työtä, mukavan työyhteisön ja auttaa ihmisiä. Naisvaltaisilla aloilla on muitakin ongelmia kuin pienipalkkaisuus, milloin puututaan muihin ongelmiin?!



Kiitos.

Jos tosiaankin arvostetaan sitä, että joka päivä sairaanhoitajat vastaavat ihmisten hyvin voinnista ja jopa elämästä, niin kyllä sen pitäisi palkkapussissakin näkyä. Ajatelkaapa millaista hoitoa haluaisitte omille vanhemmillenne. Kun palkka nousee, elintaso nousee, on varaa käydä illalla ulkona, ja näin ollen työssä jaksaminenkin paranee.