Lue keskustelun säännöt.
Onko alkoholistiperheiden lapsilla vaikeuksia löytää juhlapäivistä iloa?
07.12.2017 |
Mitä silloin pyhänä tehdään kun ei se olekaan ryyppäämistä? Jotenkin tuntuu tyhjältä kun tottunut siihen että pääasia on " saada" vetää nuppi täyteen kun on kerran " pyhä ja juhla".
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Syödään hyvin, käydään konsertissa/torilla/mikä nyt onkaan tapahtuma. Kaatokänni vain jää pois ohjelmasta.
Nii, musta tuntuu etten vieläkään osaa juhlistaa mitään pyhää kunnolla kun ei kotona tehty mitään muuta, kuin kännättiin heti aamusta. Kaikki tekeminen pyöri viinan ympärillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin sen vapauden ja helpotuksen tunteen, kun vietti joulua ensimmäistä kertaa ilman alkoholistin läsnäoloa. Ei tarvinnut vahtia kenenkään humalatilaa tai laskea juomia. Ei tarvinnut pelätä sanomisiaan tai väistellä pois toisen tieltä. Vaikka ensimmäiset joulut kotoa pois muuton jälkeen vietinkin vähän ankeassa opiskelijakämpässä yksin, niin silti se tuntui suuremmalta juhlalta kuin kotona koskaan aikaisemmin.
Eka juhla ilman alkoholistia oli ihana, rauhaisa ja vapauttava. Ei tarvinnut enää jännittää, juhlavalmistelut ei pyörineet alkon ja ajokunnon ympärillä.
Juhlien viettäminen alkoholistin kanssa on hirveää. Aiemmin isäni pilasi kaikki juhlat juomisensa takia. Nykyisin hän ei voi enää käyttää alkoholia samalla tavalla kuin ennen, mutta pilaa juhlat edelleen muilta. Hän ei ole koskaan osallistunut valmisteluihin millään tavalla, tullut vain valmiiseen pöytään, mutta silti hän on ottanut oikeudekseen pilata kaikkien muiden mielialat kiukuttelemalla, osoittamalla mieltään ja olemalla marttyyri. En sitten tiedä ottaako se selvinpäin oleminen niin koville vai mikä on. Raskasta on joka tapauksessa muille. Tykkäisin järjestellä kaikkea jne, mutta hänen vuokseen melkein kammoan kaikkia juhlia.
Syödään hyvin, käydään konsertissa/torilla/mikä nyt onkaan tapahtuma. Kaatokänni vain jää pois ohjelmasta.