Mistä apua? ov

Minulla on vaikeuksia enää nauttia lapsistani. Olen yrittänyt kasvattaa ja olla hyvä äitinä mutta oikeasti olen ihan paska mutsi.

Aina välillä tulee niin voimaton/ sanaton olo että tuntuu että ainoa ratkaisu on lähteä ja lopettaa kaikki.

Joka päivä on jotain mikä saa veren kiehumaan. Eilen lapset rikkoivat upouuden imurin (kerran käytetty). Olisin voinut tappaa jonkun sillä vihalla ja suuttumuksella jonka se aiheutti... en Pysty käsittelemään omia tunteitani rakentavasti . ja nyt tuntuu että olen täysin loppu.



Olen käynyt pian kaksi vuotta perheneuvolassa juttelemassa. Siitä on apua, se on ainoa paikka jossa voin näistä asioista puhua. terapeuttini on siis ainoa ihminen jolle pystyn olemaan edes jollain tavoin avoin ja rehellinen.



Mieheni ei ymmärrä miksi olen välillä niin vihainen. eilenkin sanoin vaan että mä tapan kohta jonku, niin hän ei sanonut mitään... eikä tehnyt mitään.



Olemme odottaneet talomme valmistumista pian kaksi vuotta. tämä kiristää hermoja, ja vaatii pinnaa tosi paljon. Olenkin todella sidottu lapsiin, ja tilannettani voisi hyvin verrata yh äitinä oloon.

Olen huomannut olevan äärettömän kateellinen kaikille onnellisille perheille, joissa isä äiti ja kaksi pientä lasta viettävät aikaa yhdessä! Epäilyttää että onkohan meillä koskaan sellaista elämää?



" Tukiverkko" on. anoppi asuu lähellä ja appi perheineen. Heillä on paljon muutakin elämää, joten avun pyytäminen on usein vaikeaa. Minun on vaike aolla jatkuvasti ruinaamassa apua, en osaa myöntää ulkopuolisille että en kestä tätä, en jaksa lapsiani. Mielessäni on käynyt että sanon anopille että tässsä lapset minä mene nyt enkä tule takaisin.

mutta eihän niin voi tehdä...



Oma äitini läht kun olin kolmannella luokalla. kun tulin kotiin puhelinvastaajassa oli viesti jossa äiti kertoi että oli pakko lahteä. Vaikka välit äitiin säilyikin, eikä äiti muuttanut kauas pois, tämä sattuu vieläkin.



ongelma siis lyhyesti: miten saan apua vihaan? mitä minun täytyy tehdä kun alan vihata omia lapsiani? Minne mennä kun lapset ja perhe ajaa hermoraunioiksi? mistä apua kun alkaa tulla näitä " mä tapan kaikki" tunteita? lisää terapiaa? (tunti viikossa ei riitä?!!) kirje anopille? omalle äidille? miehele? otanko ja lähden? enkä tuu takas?!