Lue keskustelun säännöt.
Veljeni vaimo oli lapsineen kylässä,
03.12.2017 |
lapset 12v, 8v ja 5v kaksoset. Hän kokee arjen olevan täyttä ja hommaa riittää. Hänen mielestään lapset ovat jo isoja ja ketään ei tarvitse vahtia ja kaikki lähteminenkin on helppoa nyt. Hän myös ihmettelee kun jotkut puhuvat 16v lapsistaan kuin ne olisivat jotenkin pienempiä kuin ovat. Onko elämä jo tuossa kohtaa missä hänen perheensä nyt on, niin helppoa? Onko tuon ikäiset jo kovin pärjääviä?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa vielä 10v hommaa.
Enemmänkin, mutta onhan hänellä elämä varmasti nyt paljon helpompaa kuin vielä kolmekin vuotta sitten.
No mietippä nyt itsekin ihan järjellä, mikä tilanne heillä on ollut esim. 3 vuotta sitten: kaksi 2v uhmaikäistä jotka tarvivat vielä paljon sitä konkreettista syliin nostamista, auttamista vessahommissa, auttamista ruokatilanteissa jne jne., yksi 5-vuotias ja yksi 9-vuotias. Puhumattakaan tilanteesta vuotta tai kahta ennen. Totta kai hän kokee että elämä on nyt huomattavasti helpompaa. Rehellisesti sanottuna suurin muutos ihmisen elinkaaresta on varmaan taaperosta leikki-ikäiseksi. Eiväthän ne vielä silloinkaan isoja ole, mutta kyllä 5-vuotias on helppo, jos verrataan vielä puhumista, pottailua opettelevaan lapseen, joka roikkuu äidin lahkeessa kiinni ruoanlaittohetkelläkin - näin kärjistettynä.
Ja eihän 16-vuotiastakaan saa liian nuorena ikäänsä nähden kohdella, tärkeää hänen kehityksen ja itsetunnon kannalta, että oikeasti kohdellaan kuin 16-vuotiasta. Samoin kuin tuon ikäistä ei saa kohdella vanhempanakaan kuin onkaan, sitähän emme voi tietää, kohtelisiko veljesi vaimo ihan ikätasoisesti tuon ikäistä.
Mutta mielestäni veljesi vaimon puheissa ei ole yhtään mitään kummallista. Hän on helpottunut kun pahin äidissä roikkumisvaihe on ohi. En ihan ymmärrä aloituksesi pointtia, eikö hän saisi kokea iloa lasten kasvusta ja "työmäärän" vähentymisestä?
Ehkä enempi tuntuu, että ei ole ihan realistinen. On tuossa vielä kategoriaan pienet lapset meneviä kaikki nuo lapset. Toivottavasti ei ala itsenäistämään liian varhain lapsiaan.
Lähteminen helppoa koska lapset pukee ja riisuu itse, käy vessassa itse, ei tarvitse vaippoja vaunuja vaihtovaatteita välipaloja turvaistuimia... Ja joo, ei varmaan viisivuotiaita kaksosia ison perheen nuorimmaisina enää samalla tavalla tarvitse vahtia, kuin mitä esikoista viisivuotiaana varmaan on vahdittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en kyllä ole ihan samaa mieltä, että olisi tuossa kohtaa homma valmis.
Meillä on saman ikäiset ja arki aika täyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun lapset 13 ja 16v. kyllä ne työllistää ja elämä ei ole helppoa.
Omaa aikaa toki on mutta paljon kotitöitä ja murheitakin sekä en jaksaisi olla poliisi joka vaahtoaa asioista.
Oliko hän se lihava josta piti jouluna punaviineissä mainita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän pyörittää tosi paljon yksinään arjen. Mies on viikot poissa.
Vierailija kirjoitti:
No mun lapset 13 ja 16v. kyllä ne työllistää ja elämä ei ole helppoa.
Omaa aikaa toki on mutta paljon kotitöitä ja murheitakin sekä en jaksaisi olla poliisi joka vaahtoaa asioista.
Kyllähän hankalammat lapset työllistävät enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä mulla on yhden 8v kanssakin hommaa, ja ei tykkää olla yksin kotonakaan.
Joo, on siinä lasten kanssa haastavampaa ja helpompaa kautta. Se mikä kenelle mitäkin on, riippuu lapsesta ja vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on suurperhe, nuorin 4v. Ja kyllä vaan elämä tuntuu helpolta verrattuna siihen mihin on tottunut. Ei noita tarvi sillä tavalla vahtia kuin jotain 1-2 -vuotiaita, ja todellakin lähteminen on helppoa kun ei tarvi kuin sitä kuopusta pikkuisen auttaa pukemisessa. Ei tarvi kuopukselle pakata eväitä, vaippoja, rattaita, ei ottaa huomioon päiväunia.
Ei homma tietenkään valmis ole, mutta kevyeltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on suurperhe, nuorin 4v. Ja kyllä vaan elämä tuntuu helpolta verrattuna siihen mihin on tottunut. Ei noita tarvi sillä tavalla vahtia kuin jotain 1-2 -vuotiaita, ja todellakin lähteminen on helppoa kun ei tarvi kuin sitä kuopusta pikkuisen auttaa pukemisessa. Ei tarvi kuopukselle pakata eväitä, vaippoja, rattaita, ei ottaa huomioon päiväunia.
Ei homma tietenkään valmis ole, mutta kevyeltä tuntuu.
Eli ne haasteet loppuvat jo aika varhain. Miksi perhe-elämää sitten usein pidetään kuormittavana?
Vierailija kirjoitti:
No mun lapset 13 ja 16v. kyllä ne työllistää ja elämä ei ole helppoa.
Omaa aikaa toki on mutta paljon kotitöitä ja murheitakin sekä en jaksaisi olla poliisi joka vaahtoaa asioista.
Olisi kannattanut kasvattaa me lapset aikoinaan
Mulla on nuorin nyt 5-vuotias. Hän on omatoiminen, pukee itse ja huolehtii tavaroita mukaan, toki kysyn, että onko esim. treenikassissa kaikki. Viihtyy leikeissä itsekseen tai kaverin kanssa. Ei roiku koko ajan lahkeessa enää. Osaa sanoa, jos joku paikka on kipeä, jos on nälkä, väsyttää, jokin asia on huonosti tai hyvin. Hänellä on mielipiteitä. On ihan tosi "helppo" verrattuna 2 vuoden takaiseen.
Kun isommat oli 8v, he huolehti itse läksyt, kaverit, koulujutut suurin piirtein muistutettuna. Olivat kotona tarpeen mukaan yksin tai isosisaruksen kanssa. Treenikuskailut alkoi olla "rasitteena".
12-vuotias on tosi helppo. Ei vielä murtosiän kiukutteluja, omatoiminen ja iso mutta silti kainaloon tuleva. 12v voi hetken vahtia viisveetä, esim. kauppareissun.
Eli noilla spekseillä ymmärrän kyllä, että elämö tuntuu jo helpottavan kovasti! Toki ruokaa pitää laittaa, siivota, kuskata. Mutta lapset ei ole enää koko ajan huomiota tarvitsevia, vaan pienin askelin itsenäistyviä.
Tuollaisella kombolla siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on suurperhe, nuorin 4v. Ja kyllä vaan elämä tuntuu helpolta verrattuna siihen mihin on tottunut. Ei noita tarvi sillä tavalla vahtia kuin jotain 1-2 -vuotiaita, ja todellakin lähteminen on helppoa kun ei tarvi kuin sitä kuopusta pikkuisen auttaa pukemisessa. Ei tarvi kuopukselle pakata eväitä, vaippoja, rattaita, ei ottaa huomioon päiväunia.
Ei homma tietenkään valmis ole, mutta kevyeltä tuntuu.
Eli ne haasteet loppuvat jo aika varhain. Miksi perhe-elämää sitten usein pidetään kuormittavana?
On meilläkin ollut rankkoja aikoja, tällä hetkellä elämä tuntuu kovin helpolta. Riippuu mihin vertaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on suurperhe, nuorin 4v. Ja kyllä vaan elämä tuntuu helpolta verrattuna siihen mihin on tottunut. Ei noita tarvi sillä tavalla vahtia kuin jotain 1-2 -vuotiaita, ja todellakin lähteminen on helppoa kun ei tarvi kuin sitä kuopusta pikkuisen auttaa pukemisessa. Ei tarvi kuopukselle pakata eväitä, vaippoja, rattaita, ei ottaa huomioon päiväunia.
Ei homma tietenkään valmis ole, mutta kevyeltä tuntuu.
Eli ne haasteet loppuvat jo aika varhain. Miksi perhe-elämää sitten usein pidetään kuormittavana?
Haasteet eivät lopu, mutta muuttavat muotoaan. Myös lapsen tempperamentilla on valtaisa vaikutus arkeen. Minulla on jo pieniä koululaisia ja eskari, mutta en edelleenkään koe lähtemistä mitenkään helppona. Jos lähdetään jonnekin ei-miellyttävään paikkaa, alkaa valitusta ja kitinä, ettei mennä. Eskarilainen saattaa piilottaa omat vaatteensakin, ettei tarvitsisi lähteä (on luonteeltaan hyvin tulinen ja voimakas) tai saa raivokohtauksen. Jos taas lähdetään jonnekin mukavaan juttuun, kuten elokuviin, on vilkas esikoinen niin liekeissä ja innoissaan, ettei pysy lainkaan paikallaan ja yllyttää eskarilaisenkin riehumaan. Hänellä on ylivilkkauteen liittyviä piirteitä. Rauhallinen mieheni taas ei kestä yhtään meteliä ja riehumista ja ahdistuu tästä. Toki välillä on niitäkin kertoja, kun lähteminen sujuu oikein mallikkaasti. Yleensä jos yksikin kolmesta lapsesta on poissa, lähteminen on huomattavasti rauhallisempaa.
No, ehkä hän suurperheellisenä näkee asiat helppoina.