Onko ihminen kristitty sillä perusteella että kuuluu kirkkoon ja käy siellä joskus juhlapyhinä
vaikka ei uskoisi Jumalaan tai Raamatun opetuksiin? Minusta ei, mutta tuttava on tästä eri mieltä.
Tarkentaakseni, mielestäni ollakseen kristitty tulisi uskoa kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan.
Kommentit (14)
Entäs lapset?
Voiko olla kristitty ennen kuin edes kunnolla ymmärtää mistä on kysymys? Tämän takia moni uskontokunta ottaa jäsenekseen vasta aikuisena.
Minusta ollut aina vähän hassua kasvaa vauvoja. Eihän se pienokainen mihinkään jumalaan usko. Ei välttämättä koko elämänsä aikana hetkeäkään.
Jaa a, minä olen mielestäni kristitty ja uskovainen vaikken kuulu edes kirkkoon 🤔
Itse olen ns. pro-kristitty. En usko Jumalaan, en käy kirkossa tai kuulu mihinkään uskonnoliseen yhteisöön, mutta pidän kristinuskoa yhteiskunnan peruspilarina ja jos jollain ateistilla sun muulla on jotain tätä vastaan, voi valmistautua keräilemään silmämuniaan lattialta.
Kuvailemasi tapaus on ns. tapakristitty joita lienee valtaosa evlut kirkon jäsenistä.
Käytännössä "usko" on heille pieni joukko onttoja rituaaleja vailla hengellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailemasi tapaus on ns. tapakristitty joita lienee valtaosa evlut kirkon jäsenistä.
Käytännössä "usko" on heille pieni joukko onttoja rituaaleja vailla hengellisyyttä.
Ja toinen puoli näistä tapakristityistä löytää hengellisyyden muualta, vaikka rituaalit eivät aina niin koskettaisi.
Jos kuuluu ko. kirkkoon, niin on riippumatta siitä, täyttääkö jonkun uskontopoliisin kriteerit.
Entä jos kuuluu kirkkoon ja ei koskaan käy siellä?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ns. pro-kristitty. En usko Jumalaan, en käy kirkossa tai kuulu mihinkään uskonnoliseen yhteisöön, mutta pidän kristinuskoa yhteiskunnan peruspilarina ja jos jollain ateistilla sun muulla on jotain tätä vastaan, voi valmistautua keräilemään silmämuniaan lattialta.
Olet ateisti.
Jos et usko väittämää jonkin jumalan olemassaolosta olet ateisti. Täysin riippumatta siitä mitä muita uskomuksia tai mielipiteitä sinulla on. Ateismi käsittelee vain ja ainoastaan tätä yhtä kysymystä. Uskotko jumalan olemassaoloon.
On kristitty jos maksaa kirkollisveroa. Jos haluaa olla ihan varma kristittyydestään, voi myös hieman toteuttaa raamattullisia ohjeita. Esimerkiksi orjakauppa ja sukupuolivähemmistöjen kivittäminen vahvistavat mukavasti uskoa.
Mielestäni ei voi olla kristitty. Seurakuntaan kuuluminen taas ei mielestäni edellytä uskoa.
Vierailija kirjoitti:
jos jollain ateistilla sun muulla on jotain tätä vastaan, voi valmistautua keräilemään silmämuniaan lattialta.
charming
Pidän itseäni kristittynä, vaikka en uskokaan persoonallisen jumalan olemassaoloon minkäänlaisena yliluonnollisena entiteettinä.
Minulle Jumala on inhimillistetty mielikuva, jossa yhdistyvät "elämää suuremmat" ideaalit, kuten rakkaus, rauha, hyvyys, oikeudenmukaisuus, vastuu, kasvu ja kehitys, jne. Kaiken sen hyvän symboli, jota kohti ihmiskunnan tulisi pyrkiä. Mielikuvahahmo tekee abstraktit käsitteet helpommin lähestyttäväksi.
Ymmärrän myös "kuolemanjälkeisen elämän" vertauskuvaksi ihmiskunnan tulevaisuudesta, siitä maailmasta jossa jälkipolvet joutuvat elämään meidän valintojemme seurauksina. "Kolmanteen ja neljänteen polveen" jne. Täällä pohjoismaissa eletään melko lähellä maanpäällistä paratiisia, helvetin näkee iltauutisissa.
Varmuuden vuoksi kuulutaan ajatuksella entä jos sittenkin. Eikö kirkon mottokin ole joku, että kaikki syntinne annetaan anteeksi eli taivaspaikka on varma teki mitä teki. Aika ovelasti keksitty.
Riippuu siitä mikä on kysyjän agenda. Kirkon hallinnolta kysyttäessä tietysti haluavat esittää mahdollisimman suuria lukemia.