Ydinperheessä elävä lapsi on tasapainoinen ja onnellinen ja tämä näkyy myös muille.

Onhan se ihan tilastoilla todettu, että yksinhuoltaja-äitien lapsista tulee todennäköisemmin koulupudokkaita ja syrjäytyneitä.

Ydinperheen demonisointi on jatkunut jo vuosikymmeniä ja eroperheitä yritetään normalisoida vaikka terve järkikin sanoo, että lapsen kehitys kärsii niissä aina.

Ei todellakaan pidä paikkaansa, mitkä ihmelasit sinulla on silmilläsi.

Kiillota vaan sitä kruunuasi:)

Mieluummin lapset onnellisessa uusperheessä kuin ahdistavassa ydinperheessä. 3 vuotta yksinhuoltajana - se aika oli todella tärkeää meille neljälle, saimme elää kuten halusimme ja nauru ja ilo palasi elämään:)

Meillä on 4 tasapainoista lasta (onnellisia, kouluttautuneita, työllistyneitä, rakastuneita, nyt jo osa vanhempia itsekin) uusperheestä "huolimatta"

Minä kasvoin perheessä jossa oli äiti, isä, siskot ja veljet. Oma talo, ei taloudellisia vaikeuksia.

Silti toivoin, että tulisin adoptoiduksi. Koti oli kylmä helvetti.

Vanhemmat aviossa kuolemaansa asti. 

Kärsin vaikeasta masennuksesta jonka pidän kurissa lääkkeellä, minulla on angstikohtauksia. Samoin sisarellani. Veli teki itsemurhan, toinen juo. Että se siitä tasapainosta sitten..

Itselläni on kaksi lasta ja heillä kaksi eri isää heillä. Tyttö ja poika. Yksin kasvattanut alusta alkaen, ja pitänyt huolen että heidän elämänsä olisi mahdollisimman onnellinen. Ja onnistunutkin siinä, mielestäni. Nuoria aikuisia, molemmilla hyvät puolisot, molemmat hyvissä ammateissa ja pärjäävät maailmassa. Paljon rikkautta ei ollut antaa, mutta rakkautta sitäkin enemmän. 

Tämän olen myös huomannut, kun olen vuosia tehnyt töitä lasten ja vanhempien parissa. Ongelmia on aina enemmän avioeroperheissä kuin ydinperheissä. Enkä syyllistä ketään, totean vain. Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia.

Meille on aina sanottu että lapsemme ovat tasapainoisia, kaikki neljä. Rakastettuja ja onnellisia lapsia. Erotessa kuopus oli neljä ja pelkäsin kovin että en enää kuule tuota palautetta. Mitä vielä! Kyllä kuulemme, kaikista samaa viestiä yhä.

Kahdeksan vuotta erosta ja viisi vuotta nykyinen mieheni on tyttärensä kanssa asunut luonani, neljä lastani ovat viikko-viikko-asuen isällä ja luonani mutta tapaavat joustavasti molempia vanhempia koska asumme melko lähekkäin.

Eron voi hoitaa riitelemättä ja lasten kanssa voi biologiset vanhemmat yhdessä puuhailla vielä eron jälkeenkin. Ei näy jättäneen pahaa jälkeä keneenkään. Tosin näitä paremmin tietäjiä aina riittää! Minulle lasten hyvinvointi ja tasapainoisuus kertoo enemmän kuin palstamamman jankkaus.

Varmasti lapsillemme ero on tuonut surua ja luopumista. Mutta se ei tarkoita että he automaattisesti olisivat pahoinvoivia.

Ei muuten ole.

Ydinperheessä kasvanut joka suurimman osan aikaa toivoi että vanhemmat eroaisivat.

Keskimäärin kyllä, muttei tuohonkaan nyt kannata liiaksi tuudittautua. Ydinperheillä kun on vielä pahimmillaan puolellaan se, ettei kukaan huomaa lapsen hätää, kun "nehän ovat niin kiva ydinperhekin".

t. lastensuojelun sossu

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihan tilastoilla todettu, että yksinhuoltaja-äitien lapsista tulee todennäköisemmin koulupudokkaita ja syrjäytyneitä.

Ydinperheen demonisointi on jatkunut jo vuosikymmeniä ja eroperheitä yritetään normalisoida vaikka terve järkikin sanoo, että lapsen kehitys kärsii niissä aina.

Terve järki ei kuitenkaan näytä riittävän kausaalisuhteiden ymmärtämiseen. Jäätelö aiheuttaa hukkumiskuolemia. 

Nyt täällä taas pahoittanut mieliä, kun ymmärretään tahallaan väärin. Jos joku sanoo, että keskimääräistä useammin ongelmat ovat yleisempiä eroperhe tutkimusten mukaan, niin heti on joku huutamassa, että minun kokemukseni on ihan erilainen.

Tottakai on myös päinvastaisia tapauksia, ei sitä kukaan kiellä, mutta se ei muuta sitä asiaa, että enemmän ongelmia on eroperheiden lapsilla. Tämä on hyvä tiedostaa juuri siksi, että siihen voi fiksu aikuinen kiinnittää huomiota erotessaan, jotta omassa perheessä ei huonot kokemukset korostuisi.

Vastaajien älykkyys jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen. Ap:n kirjoitus on täyttä totta, myös tutkimuksissa on tämä todettu ja aika pitkälti jokainen lastenpsykiatrikin tämän vahvistaa. Silti aina joku mamma jaksaa tulla vänkäämään vastaan ja kuvittelee, että oma tai kumminkaiman kokemus kumoaa koko tilaston. Tottakai on myös ydinperheitä suoraan helvetistä, ja uusioperheitä joissa homma toimii loistavasti! Mutta tilastollisesti nämä ovat poikkeuksia, ja todennäköisyyksien perusteella lapsen on ehdottomasti paras kasvaa ydinperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vastaajien älykkyys jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen. Ap:n kirjoitus on täyttä totta, myös tutkimuksissa on tämä todettu ja aika pitkälti jokainen lastenpsykiatrikin tämän vahvistaa. Silti aina joku mamma jaksaa tulla vänkäämään vastaan ja kuvittelee, että oma tai kumminkaiman kokemus kumoaa koko tilaston. Tottakai on myös ydinperheitä suoraan helvetistä, ja uusioperheitä joissa homma toimii loistavasti! Mutta tilastollisesti nämä ovat poikkeuksia, ja todennäköisyyksien perusteella lapsen on ehdottomasti paras kasvaa ydinperheessä.

Hahahaha. Se että kertoo omasta hyvästä kokemuksesta ei tarkoita että luulee sen olevan totuus kaikkien kohdalla. Tiedoksi sinulle "älykäs" :D

Luultavasti ydinperheessä vanhempien ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot ovat paremmat kuin eroperheen vanhemmilla. Tämä näin yleistäen. Totta kuitenkin on, kuten täällä jo aiemmin mainittiin, että tilastoissa yksinhuoltajuus on riskitekijä erityisesti poikien kohdalla. Kausaalisuhteet on kuitenkin epäselvät. En itse näin mututuntumalla usko, että yksinhuoltajuus yksin aiheuttaa riskin, vaan taustalla on puutteita vanhemmuudessa. Tämäkin siis karkeasti yleistäen eli ei läheskään kaikki yksinhuoltajajien lapset ole pudokkaita tai syrjäytyneitä. 

Varmaan pitää paikkansa jos puhutaan onnellisesta ydinperheesta versus yh.Mutta kun näistä "ydinperheistä" on suuri osa ihan muuta...

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on myös päinvastaisia tapauksia, ei sitä kukaan kiellä, mutta se ei muuta sitä asiaa, että enemmän ongelmia on eroperheiden lapsilla. .

Ja sitten kun mieteit, miksi niistä tulee eroperheitä, saattaa itselläsikin alkaa välkkyä, että se syy/seurays/kausaalisuus ei välttämättä ole juuri se, mitä ajattlet.

Vierailija kirjoitti:

Keskimäärin kyllä, muttei tuohonkaan nyt kannata liiaksi tuudittautua. Ydinperheillä kun on vielä pahimmillaan puolellaan se, ettei kukaan huomaa lapsen hätää, kun "nehän ovat niin kiva ydinperhekin".

t. lastensuojelun sossu

Itse uskoin tuohon hyvä ydinperhe -puheeseen niin vankasti, että vasta päälle kolmikymppisenä älysin, miten kieroon lapsuuskotini minut kasvatti. Onneksi ei ollut vielä omia lapsia, en laittanut raskasta perintöä eteenpäin...

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen myös huomannut, kun olen vuosia tehnyt töitä lasten ja vanhempien parissa. Ongelmia on aina enemmän avioeroperheissä kuin ydinperheissä. Enkä syyllistä ketään, totean vain. Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia.

Ongelmattomasta parisuhteesta tuskin kukaan eroaa. Todennäköisesti ongelmia ydinperheessä on siinä tapauksessa ollut jo ennen sen perheen hajoamista. Epäilen että perheen lasten elämä sen onnellisempaa olisi vaikka perhe ei olisikaan hajonnut vaan jatkanut ydinperheenä.

Ne lapset ovat voineet huonosti jo siinä ydinperheessä, niistä syistä jotka johtivat eroon.

Yhden aikuisen talous joutuu tosi tiukille, siitä taloudellinen ahdinko ja syrjäytyminen.