Poistatko lapsen ruokapöydästä, jos...

... lapsi alkaa kiukutella jostain asiasta? Siitä syödäkö vai ei ylipäänsä? Syökö tarjottua ruokaa vai alkaako pompotella, että haluaa jotain muuta? Poistuu pöydästä x kertaa? Montako poistumista maksimissaan siedät? Jos lapsi alkaa heitellä ruokaa? Siis saa kerta kaikkiaan raivarit? Kauanko annat lapselle aikaa rauhoittua, että saa yrittää ruokailua uudestaan? Jätätkö lapsen kokonaan ilman ruokaa sillä aterialla, jos on käyttänyt suunnitellusta ateria-ajasta jo 10-20 minuuttia kiukutteluun, joka on käynyt fyysiseksi niin, että lapsi lyö ja potkii kun häntä yrittää rauhoitella.

Lapsellani on ollut aiemmin pienempänä jatkuvasti jotain käsittämätöntä ruokapöytäraivoilua lähes joka aterialla. Vähitellen alkanut syödä kiltistikin ainakin osan aterioista, mutta nyt taas aloittanut kausiluonteisesti noita ruokapöytäraivareita esim. iltapalalla työviikolla/päiväkotipäivinä.

Lapsi ehti taas tänäänkin maustaa ehkä vain pari lusikallista iltaruokaa ennen kuin keksi alkaa pompotella, että haluaisikin sen sijaan puuroa. En suostunut vaihtamaan ruokalajia. Lapsi alkoi lätsytellä ruokaa lusikalla sen näköisenä, että kohta lentää. Alkoi itkeä ja huutaa. Käskin lopettaa itkemisen jos haluaa jatkaa ruokailua. Kymmenisen minuuttia yritin rauhoitella ja esittää eri vaihtoehdot: joko syö itkemättä ja paikoillaan tai sitten siirrytään suoraan hampaiden pesulle. Tosin hampaiden pesukin on semmoinen, että jos sitäkin vastustelee, niin en ala väkisin pestä. Laitoin ruoat kaappiin. Lapsi jatkoi itkemistä, että haluaa syödä mutta jatkoi silti itkemistä ja potkimista ja yritti mennä väkisin kaapille. Olen sanonut lapselle monet kerrat, että ruokapöydän sääntöihin kuuluu, että siellä ei aleta itkeä ja huutaa. Ihan perussääntö.

Olenko kohtuuton? Lapsella ollut muutenkin koko ikänsä 6 v vaikea hyväksyä ruoka-aikoja ja on ollut semmoinen syömisestä kieltäytyjä. Siksi olen ottanut tiukan linjan tämän pomottelijan kanssa, että ota tai jätä, ole vaikka nälässä, jos ei kelpaa, mutta seuraava ateria on vasta seuraavan aterian aikana olkoon se vaikka huomenna sitten.

Siis antaisitko lapsen kerta toisensa jälkeen sabotoida ateriahetket ja määräillä aterian sisällöstä ja päättää aina aterian aluksi aloittaa vartin tai puolen tunnin raivarit, jonka jälkeen lapsi kuvitelee, että ateriatarjous on vielä voimassa? Siis onhan tässä elämässä muitakin aikatauluja kuin syöminen minkä mukaan pitää elää.