Mieheni on huono isa. Ei parjaa lapsen kanssa VIELAKAAN KAHDEN, vaikka lapsi on jo 2-vuotias!! Soittaa tasan puolen tunnin paasta, etta " tasta ei tule mitaan" , jos olen jossain ja

Ei tee mitään, ellen käske. Ei reagoi edes silloin kun luulisi, että se on väistämätöntä. Esim. isä ja lapsi samassa huoneessa, lapselle käy jotain ja itkee, minä toisessa huoneessa, ehkä jopa toisessa kerroksessa. Sieltä joudun huutamaan miehelle, että hei, kato nyt, mikä x:llä on vialla. Sitten vasta reagoi jotenkuten. Silloinkin vastentahtoisesti jos joutuu keskeyttämään tietokonepelin tai telkkarin katsomisen.



Riitaa on ollut myös siitä, saako esim. Kylmää Rinkiä katsoa nauhalta lapsen nähden! Minä tietysti sanonut, että EI saa, mutta mies vaan toteaa, että eihän se mitään ymmärrä.



Yritin taas eilen puhua miehelle asiasta, ja hän huusi minulle kuinka ei voi mitään sille, että lapsi on aivan mahdoton, jos jää hänen kanssaan kahden ja puoli tuntia on maksimi aika olla kahdestaan. Sitten on pakko lähteä ulos.



Väitti että lapsi on vieraskorea, eikä siksi itke äitiä silloin kun mummonsa on ollut vahtimassa.



Tämä on ihan äärettömän raskas tilanne. En kertakaikkiaan jaksa enää. -ap-

Oikeasti, en olisi tuollaisen kanssa edes alkanut seurustella, saati lisääntyä.

Hän ei osaa ottaa vastuuta perheestä. Kyllä miehen pitäisi pärjätä oman lapsensa kanssa vaikka koko viikonlopun kun vaimo reissussa.

Varsinkin jos on ohittanut vauvaiän.

Meillä on neljä lasta ja vanhin 7v. Niin itsekin olen ollut joskus reissussa jopa koko viikonlopun. Mieheen kyllä luotan täysin ja hän hoitaa lapsia ja pitää kodin siisteyden yllä. Täällä on yleensä siistimpää kun tulen takas jostakin...

täysin mahdoton ja pitelemätön, kun taustatilanne on tuo. Mitä jos nyt vaan rupeaisitte harjoittelemaan aasta ja kärsivällisesti.

sinulla on surkea mies. Ei toinen voi pakottaa ottamaan vastuuta isyydestä, jos toista ei isyys kiinnosta.



Itse tein sellaisen ratkaisun taannoin, että miehen aikoessa vaihtaa työpaikkaa, ilmoitin meneväni itse muutamaksi kuukaudeksi töihin ja miehen vuoro on olla lasten kanssa hoitovapaalla. Miehen oli ilmiselvästi vaikeaa aluksi hyväksyä ajatusta, että hän olisi omasta hienosta hommastaan hoitovapaalla, mutta kuukauden kuluttua jo hehkutti olevansa tyytyväinen ratkaisuun. Teki hyvää miehelle ja lapsille. Miehen oli pakko alkaa olemaan aktiivisempi lastenhoidon suhteen ja uitse sain tuulettaa päätä töissä aikuisseurassa.

Älä syyllistä. Keskustele rauhallisesti. Mutta tilanteen on selvästi muututtava ja vastuu otettava, alettava ymmärtää kuinka lapsen kanssa ollaan ja sitä hoidetaan.. " Siperia" opettaa myös, valitettavan varmasti.

Jos ei muuten ole ongelmia, niin ei erokaan heti kannata...

tuntui pahalta :-(

Miehesi on kertakaikkiaan mahdoton, ihan oikeasti! Kannattaa miettiä vakavasti saatko itsekään tuosta suhteestanne minkäänlaista tyydytystä, sillä tottahan sekin, ettei mies ole olemassa VAIN lasta varten...



Mutta siis oikesti, pakkohan sinun on itsekin tajuta, ettei tuo ole normaalia?



Minä matkustan 1-3 päivän matkoja n. joka toinen viikko, ja mies hoitaa sillä välin koko huushollin yksin: lapsen, pyykit, ruoat, kaupassa käynnit, jne. Aivan samalla tavoin kuin minä teen hänen ollessan poissa!



Meillä on aikaa vieviä harrastuksia (esim. golf), joten olemme kaiken muun lisäksi 6 tuntia pois kotoa ja ihan hyvin mies taas pärjää.



Sympatiani sinulle, ap, mutta nyt sinunkin täytyy kyllä ryhdistäytyä!!

Oikeasti kukaan ei voi tietää millainen isä miehestä tulee, ennen kuin hän oikeasti on isä.



Mun mielestä teidän tilanne kuulostaa eron paikalta. Nimen omaan siksi, että miehelläsi ei näytä olevan aitoa halua isyyteen. Meillä on ollut myös hankaluuksia, ja mielestäni oma mieheni on ollut liian " avuton" isänä. Vauva-aikanakin vitutti nämä " äiti ei saa omia vauvaa" ja " äidin pitää antaa isälle vastuuta" -jutut. Ihan kuin vauvan lisäksi pitäisi ottaa vastuuta myös toisen aikuisen ihmisen isyydestä. Mielestäni siis miestäni ei silloin kiinnostanut tarpeeksi ottaa kokonaisvaltaista vastuuta. Meininki ei kylläkään ollut samaa kuin teillä (ei mitään perskännin vetämistä lapsen kanssa tms.) Mutta hän on koko ajan kasvanut paremmin omaan rooliinsa ja nykyään on ihan kelpo iskä hyvine ja huonoine puolineen. Kehitystä voi siis tapahtua, jos isällä itsellään on halua, mutta jos ei, on se mielestäni goodbye. Mitä sellaisella isällä tekee perheen arjessa?

Mies voi ja saa kyllä aluksi olla avuton, mutta haluja hänelläkin pitää olla isyyteen! Ei ketään voi pakottaa olemaan isä ellei hän sitä halua!



Kyllä oma miehenikin oli aluksi kovin avuton kaksostemme kanssa mutta ihme ja kumma hänestäkin on kasvanut vuosien saatossa tosi hyvä vanhempi jolle voin oikein hyvin jättää kolme lastamme. Ei hän enää esim. makaile sängyssä aamuisin ja odota että minä tekisin kaiken. Teemme kyllä tosi tasavertaisesti nykyään kaikkea. Esim. aina aamuisin hän vie kaksoset eskariin ja vuorottelemme sitten pienimmän viemistä ja hakua hoitoon/hoidosta. Myös pukemiset ja nukuttamiset hoidamme aina yhdessä.



Mutta jos miestä ei olisi yhtään kiinnostanut niin sitten se olisikin jo ollut pahempi juttu.



Rehellisesti: ehkä teidän olisi parempi erota? Lapsesikin tarvitsee paremman isähahmon!!

Esim. sunnuntaisin, kun mies laittaa vähän paremman aamiaisen, niin usein itse syö ja lukee sanomalehteä, ja lapselle ei ole antanut mitään. Sitten ihmettelee, että miksi lapsi kiukkuaa. Ja meillä kanssa 2v muksu ja isällä jo ikää.



Iltaisin ei osaa tarpeeksi syöttää lasta yötä vasten. Jos olen ollut illalla pois, lapsi saattaa yöllä herätä nälkään. Minun mies ei huomaa pestä pyykkejä. Ihmettelee sitten kun puhtaat vaatteet on loppu.



Missä päin ap asut, olisi hauska tutustua?

Sinuna miettisin tuota tilannetta lapsen näkökulmasta, miltä hänestä tuntuu, kun hän alkaa tajuta, että isää ei kiinnosta?! Kertomasi peruteella valitettavasti tuntuu siltä, että lapselle ja hänen kehitykselleen olisi parempi elää kahden äidin kanssa. Kysyit millainen on hyvä isä.. Meillä mies oli lapsen kanssa hoitovapaalla 6 kk, kun minä palasin töihin ja osaa luonnollisesti hoitaa lasta kuten minäkin. Kun lähden esim. työmatkalle, en uhraa ajatustakaan sille, miten he pärjäävät, koska tiedän, että hyvin. Ei sekään tietysti tee isästä huonoa, jos hän tarvitsee esim. ohjeistusta siitä, miten lapsi puetaan, mitä ja mihin aikaan hän syö tms. jos on lapsen kanssa kahden, mutta minusta sekin tuntuu jo hieman oudolta.. Ehdoton edellytys hyvälle isälle mielestäni kuitenkin on se, että hän HALUAA olla isä, haluaa rakentaa läheisen suhteen lapseensa ja on kiinnostunut lapsestaan, hänen kasvustaan, kehityksesään ja tekemisistään. Jos tämä puuttuu, lapsi vaistoaa sen ennemmin tai myöhemmin. Voimia sinulle tilanteeseesi!

röökille ja jättänyt puolitoistavuotiaan yksin puuhaamaan omiaan ja huutamaan.



Perheen rouva nosti kissan pöydälle ja VAATI että mies alkaa harjoitella lapsen kanssa kaksin oloa. Ensin mies oli puolen tunnin pätkiä, sitten aikaa pidennettiin. Aluksi mies kutsui aina jonkun avuksi jos oli äiti vähäkin pidemmän aikaa poissa. Nyt mies on jo " peräti" parin tunnin pätkiä muksun kanssa. Tilanne on kuitenkin koko ajan parantunut lapsen kasvaessa. Nyt kun tyttö lähentelee kolmea vuotta niin mies jo vähän leikkiikin oma-alotteisesti tytön kanssa ja seurustelee.



Vaikka positiivistsa kehitystä on hiljakseen tapahtunut niin kyllä tilannetta silti on ollut surullista seurata sivusta. Perheeseen on nyt syntynyt toinenkin lapsi ja onhan se äidille aika rankkaa. Mutta toivottavasti tämäkin isä lopulta tajuaa mitä isyys on.



Onneksi oma mieheni on ihana isä. Mä en muuten jaksaisi. Voimia sinulle ap, toivottavasti saatte asiaan parannusta jotain kautta.

Meillä oli samankuuloinen tilanne. Mutta isä alkoi olla myös väkivaltainen lapselle. Ei huomioinut lasta yhtään, ja kun lapsi tuli hakemaan huomiota nipisteli ja läpsi häntä. Nipistelyn alkoi etten olisi kuullut ääntä.



Tilanne helpotti vasta kun erosimme. Vaikka olemme olleet lapsen kanssa kahdestaan, ei tarvitse ainakaan pelätä lapsen puolesta.



Eli musta parempi erota kuin kestää tuollaista.

Mies on kykenevä tekemään kaikki jutut paitsi imettämisen mitä nainenkin tekee.



Ehdottaisin ryhtiliikettä miehelle. TV:n katselun ja videopelien pelaamisen rajoittamista... niinhän kurittomillekin teineille tehdään. Siis miksi ei kurittomille vanhemmille, joilta on karannut oman elämän hallinta käsistä. Yllättävän monessa perheessa tietsikka ja tv vievät liikaa aikaa perheeltä. Päättäkää laittaa molemmat härvelin kuukaudeksi kiinni. Tulee muuten vieroitusoireita (kokemusta on), mutta pikku hiljaa löytyy ylättäen tekemistä perheen kesken.



Silloin kun mies hoitaa lasta, ei ole lupa katsoa TV:tä ei pelata pelejä eikä soitella kavereille. Sillon mies keskittyy 100% lapseen. Viina on kielletty, kuten ulkona tallaaminenkin. Aloita pienistä pätkistä, älä palaa heti paikalle. Ota vaikka Digi-boxi reppuun mukaan, niin ei tule miehelle kiusausta rikkoa määräystä. :-)

Meillä mies tekee päivisin kotitöitä enemmän kuin minä, koska olen kroonisesti poikki yövalvomisten takia. Hoitaa kahta vilkasta pikkupoikaa jaa kodin siihen päälle. Toisaalta tiesin kyllä hänen taitonsa jo ennen kun lapsia tehtiin, enkä olisi varmaan uskaltanut niitä tehdäkään kenenkään laiskan kanssa, koska itse olen aika laiska. Olen sitä mieltä, että pakko sinun on uskaltaa jättää lapsi isälleen, vaikkei tätä kiinnostaisikaan. Eihän se muuten opi ikinä. Kunhan sovitte ensin, että kaljalle ei voi silloin mennä.

sinun täytyy todella herättä miehesi, jos haluat että asiat muuttuu ja annat tiukan ukaasin.

sano, että menee lapsen kanssa ulos/mummolaan, jonnekin, että saat hetken olla yksin.

nyt vuosi erosta ja olen niin iloinen että olen tytön kanssa kaksin. isää ei pahemmin lapsen elämä kiinnosta. ei pidä yökylässä, näkee ehkä kerran viikossa tunnin lastaan, silloinkin isä täällä meillä...

Ei voi muuta sanoa. Sanoisin miehelle et jos ei tyyli muutu niin sit ei harrasta ja mene minnekkään ennen kuin pärjää lapsensa kanssa. Miten käy jos sinä esim kuolet tai sairastut niin et joudut sairaalaan?

Koska oikeastihan asia on niin että mies pärjää jos on pakko. Se vain tietää että koskaan ei ole, ja ehkä itsekin luulee ettei pärjää. Anna sen huomata että pärjää sittenkin.