Pitäiskö vaan antaa olla? (asiaa kummitytöstä)

Ihana Angry Birds. Isompana kiittää kyllä huolenpidosta. 

Voi olla, että juuri nyt tarvitsisi sinua enemmän kuin koskaan. Ei vain ole riittävän "coolia" myöntää sitä. Älä luovuta.

Anna olla toistaiseksi, vastaa vaan, että "okei, joku toinen kerta sitten."

Mä varmaan vastaisin jotenkin näin: okei, olen huomannut että olet kiukkuinen, minä en ole kiukkuinen sinulle. Voit ottaa minuun yhteyttä koska vain jos mieli muuttuu. Olet tärkeä <3

Vastaa että olet käytettävissä hänelle milloin vaan että muistaa tämän aina! Se on ihan parasta. Ja toivo vielä että näet häntä angrybirdsiä mieluusti mitä ikinä tapahtuukaan että muistaa senkin.

Kysy äidiltä, että kaipaako hän että yrität sinnikkäämmin?

Muutoin antaisin olla. Lapsi kokeilee rajojaan, uhmaa vanhempiaan, näin se monilla lapsilla itsenäistyminen alkaa. Joillain murrosikä tulee kuohuvammin, joillain vain pieninä mielenosoituksina.

Eli jos vanhemmat eivät osoita itse että kaipaavat apua ja olevan huolissaan, niin kunnioittaisin lapsen halua olla tapaamatta.

Joskushan se perheen ulkopuolinen aikuinen voi olla tärkeä kuuntelija, mutta on myös tärkeää ymmärtää lapsen henkilökohtaisia ja perheen omia rajoja. Joskus hyvätahtoinen auttaminenkin voi vain pahentaa tilannetta teinien kanssa, esimerkiksi jos teini kokee saavansa jostain aikuisesta "liittolaisen" vanhempiaan vastaan (poislukien jos perheessä oikeita ongelmia, mutta sellaisista et kirjoittanut).

Muista myös, että sinä näit vain yhden tunnekuohuisan tilanteen, etkä koko arkea. Ehkä tilanne ei ole niin paha miltä näytti siinä hetkessä.

Paha sanoa, kun en tiedä, miten läheisiä olette kummitytön vanhempien ja kummitytön itsensä kanssa.

Ja erityisesti: riippuu vähän siitä, mikä on yhteydenottosi motiivi. Haluatko kysyä, onko tytöllä kaikki ok ja haluaisiko kenties kummitädin tukea johonkin. Vai haluatko "kasvattaa" häntä?

Jos kyse on ensimmäisestä vaihtoehdosta, niin hyvä juttu, kannustan välittävää kummiutta ilman muuta. Tyttö saattaa olla stressaantunut ja leikkiä kovista vaikkapa siksi, että on joutunut kiusatuksi tai jopa hyväksikäytetyksi, ja sellaisista kertominen omalle äidille voi olla todella vaikeaa. Laittaisin siinä tapauksessa hänelle jonkun välittävän viestin siihen tyyliin mitä nelonen tuossa ehdotti.

Mutta sen sijaan sinuna EN puuttuisi hänen äitinsä harjoittamaan kasvatukseen ja yrittäisi sormi ojossa läksyttää teiniä siitä, että on puhunut rumasti äidilleen. Se ei oikeasti kuulu sinulle, etkä voi tietää taustatekijöitä.

Teinejä on monenlaisia, osalla on kovempi kapina teini-iässä kuin toisilla. Se, että sinulla lapset eivät ole sinulle koskaan haistatelleet ei ehkä johdu "hyvästä kasvatuksesta", vaan rauhallisemmasta perusluonteesta tai vähäisemmästä teinimyrskystä.

Sitä paitsi pidän itse jopa parempana, että vihaa puretaan sanallisesti, jopa reippaastikin omalle äidille KUIN että kiukku jää hautumaan sisälle. Juu, kiukkua ei välttämättä ole, mutta siis JOS sitä on, niin ehkä kumminkin parempi huutaa se päin näköä.