Eronneet, milloin aloititte uuden suhteen?
Ja miten nopeasti suhde eteni? Esim yhteenmuutto. Vaikuttiko av(i)oero uuteen suhteeseen jotenkin, et halunnut sitoutua tai olit muuten ylivarovainen yms?
Kommentit (19)
Aloitin uuden suhteen jo ennen eroa ja siitä sitten muutin uuden mieheni luokse. Edellinen suhde oli eletty jo läpi, eikä se oikeastaa vaikuttanut muualla tavalla kuin, että osasin ottaa aikaisemman suhteen virheistä opiksi enkä ollut enää niin mustavalkoinen ja rakennellut niitä pilvilinnoja.
En ole vielä aloittanut uutta suhdetta enkä edes harkinnut. Erosin 2005. En halua tuoda lapsille uusia isiä kotiin (tosin eipä tässä ole mitään yrityksen tapaistakaan ollut vuosiin).
Erosin 10v sitten ja seurustelin sen jälkeen. Nyt sinkku kohta 3v. En ole edes harkinnut asumista miehen kanssa tuon avioeron jälkeen, siihen tuo seurustelukin kaatui.
Voisin vielä alkaa suhteeseen, muttta aika kovat vaatimukset jo on ja harva mies tyytyy asumaan eri osoitteissa. Viihdyn yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä aloittanut uutta suhdetta enkä edes harkinnut. Erosin 2005. En halua tuoda lapsille uusia isiä kotiin (tosin eipä tässä ole mitään yrityksen tapaistakaan ollut vuosiin).
Miksi niitä isejä kotiin pitäisi tuodakaan? Tapailla ja seurustella voi niinkin, että lapset pidetään suhteessa irrallisena.
16 vuotta eron jälkeen olen seurustellut, mutta en ole muuttanut yhteen mieheni kanssa. Lapset toki ovat miehen tavanneet, mutta vain äidin ystävänä jonka kanssa vietetään aikaa ilman perheleikkejä. Myös miehellä on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 10v sitten ja seurustelin sen jälkeen. Nyt sinkku kohta 3v. En ole edes harkinnut asumista miehen kanssa tuon avioeron jälkeen, siihen tuo seurustelukin kaatui.
Voisin vielä alkaa suhteeseen, muttta aika kovat vaatimukset jo on ja harva mies tyytyy asumaan eri osoitteissa. Viihdyn yksinkin.
Eikö se ole ennemmän mies sukupuoleen liittyvää, että halutaan näitä kevytsuhteita ilman yhteen muuttamista naisen mittailessa sormuksen kokoa jo ekalla tapaamisella?
20 vuoden suhteesta erottuani ajattelin, että en ole enää koskaan kovin kiinnostunut avo- tai avioliitosta, enkä todellakaan etsinyt uutta miestä (edellisen jouduin jättämään, kun huomasin olevani kolmas pyörä...) - voitte siis kuvitella hämmästystäni, kun alle puolen vuoden kuluttua huomasin käytännössä asuvani yhden miekkosen kanssa. Tästä alkaa olla kohta kymmenen vuotta ja yhdessä edelleen. Hyvä niin.
(Ei lapsia kummallakaan, joten pelkästään aikuisten kesken oli helppo edetä nopeasti, kun osui sopiva vapaa ihminen kohdalle.)
Mulla oli ensin 3 vuoden aikana 3 laastaria joista esim lapset ei tienneet mitään. Käytiin kahvilla ja kävelyllä, rakasteltiin tms.
Sitten nuorempi esimieheni "kaappasi mut kerralla". Ensimmäinen ja ainoa mies jonka kanssa olen mennyt 1. iltana (tosin tunnettu 1,5v ja ystävystytty) sänkyyn kun piti lähteä yhdessä ulos. Sitten 2 viikon hiljaisuus kunnes mies soitti että hakee mut maalle vanhempiaan tapaamaan. Siitä 2 vkoa ja lapset oli mukana, miehen äiti kysyi saako kutsua itseään isoäidiksi:)
Tuosta on kohta 22v ja yhdessä ollaan vieläkin:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 10v sitten ja seurustelin sen jälkeen. Nyt sinkku kohta 3v. En ole edes harkinnut asumista miehen kanssa tuon avioeron jälkeen, siihen tuo seurustelukin kaatui.
Voisin vielä alkaa suhteeseen, muttta aika kovat vaatimukset jo on ja harva mies tyytyy asumaan eri osoitteissa. Viihdyn yksinkin.
Eikö se ole ennemmän mies sukupuoleen liittyvää, että halutaan näitä kevytsuhteita ilman yhteen muuttamista naisen mittailessa sormuksen kokoa jo ekalla tapaamisella?
Voi olla, mutta tässsä tapauksessa mies olisi halunnut saman katon alle ja avioitua. En halunnut sotkea lasteni elämää muuttamalla kenenkään luo. Enkä katunut päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 10v sitten ja seurustelin sen jälkeen. Nyt sinkku kohta 3v. En ole edes harkinnut asumista miehen kanssa tuon avioeron jälkeen, siihen tuo seurustelukin kaatui.
Voisin vielä alkaa suhteeseen, muttta aika kovat vaatimukset jo on ja harva mies tyytyy asumaan eri osoitteissa. Viihdyn yksinkin.
Itsekin epäröin tuota yhteenmuuttoa, ei onneksi ole vielä tuoreessa suhteessa ajankohtaista mutta silti kauhistuttaa ajatus kun mies otti asian esille ohimennen. Ap
Saanko udella mikä on tuore suhde?
Minun mielestäni oikea hetki on silloin kun siltä oikeasti tuntuu. Eikä silloin tarvitse katsoa kalenteria, että montako kuukautta tai vuotta on tunnettu. Pääasia on, että on hyvä olla yhdessä ja, että pystytte hyväksymään toisenne sellaisina kuin olette (mitään muuttamatta) :)
Erosin 1992. En ole sen jälkeen ollut avoliitossa, seurustelusuhteissa kyllä. Nykyinen suhde on kestänyt reilut neljä vuotta, yhteen muuttaminen ei ole vielä suunnitelmissa. Tätä edellinen suhde päättyi 2006-2007 eli väliin mahtui monta sinkkuvuotta.
Saman tien. Muutettiin kuukauden sisään yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella mikä on tuore suhde?
Minun mielestäni oikea hetki on silloin kun siltä oikeasti tuntuu. Eikä silloin tarvitse katsoa kalenteria, että montako kuukautta tai vuotta on tunnettu. Pääasia on, että on hyvä olla yhdessä ja, että pystytte hyväksymään toisenne sellaisina kuin olette (mitään muuttamatta) :)
Pari kuukautta. Olen samaa mieltä siitä että kaikki etenee omalla painollaan jos on edetäkseen eikä siihen kalentereita tarvita. Silti vähän pelkään että eron takia en enää uskalla edes yrittää ja uusi suhde kaatuu siihen. Ap
Olen eronnut 5 vuotta sitten. Eron jälkeen en ole edes harkinnut yhteenmuuttoa kenenkään kanssa. En halua itse, enkä halua myöskään lapseni elävän uusperheessä. En kaipaa arjen jakamista kenenkään kanssa ja olen tilanteeseen oikein tyytyväinen.
Olin sinkkuna 3 vuotta. Muutimme yhteen, kun erosta oli 7 vuotta.
Erosin, koska mies petti ja rakastui uuteen. Ihme ja kumma, se ei heijastu pätkääkään nykyiseen avioliittoon. Luotan mieheeni täysin. Jopa enemmän kuin eksään.
Eroni jälkeen meni 6kk kunnes aloitin uuden suhteen. Nyt reilu vuosi oltu yhdessä, ja asutaan edelleen omissa asunnoissamme. Tietysti ollaan puhuttu yhteen muuttamisesta, mutta mikään kiire asialla ei ole. Molemmilla on omia (kotona asuvia) lapsia. Ihanaa kun näin vanhemmalla iällä voi vielä rakastua, ihan kuin teini-ikäisenä!
Virallisen evioeroni astuttua voimaan, uusi mies astui elämääni n. 2kk sen jälkeen. En ollut valmis uuteen suhteeseen. Olin ajatelut elää sinkkuna ja hakea rauhassa elämälle tasapainoa. Mies oli kärsivällinen, antoi minulle tilaa ja ymmärsi tilanteen.
Tämä toimi. Olemme olleet naimisissa jo yli 20 v., meillä on 2 teini-ikäistä lasta.
Muutin uuden kanssa yhteen samoin tein. Yhdessä nyt yli 20v.