Lue keskustelun säännöt.
Mies valitti oman ajan puutetta, erosimme, nyt koko ajan porukoillaan
19.11.2017 |
Olimme "mieslapsen" kanssa yhdessä vuosia joista viimeiset neljä vuotta mies kiukutteli, kun ei ole omaa aikaa. Omalla ajalla mies tarkoitti siis sitä, että ei tarvitsisi tehdä kotitöitä ja siivota, haravoida tai käydä ruokakaupassa. Polttopuiden hankkiminen talveksi oli kamala taakka, vaikka kuorma tuli valmiiksi pihaan ajettuna, piti meidän vaan kantaa ne varastoon.
Itse siinä sitten yritin opiskella ja tehdä töitä samalla, huolehtia ruokahuollosta ja kotiseinien sisällä tapahtuvista jutuista.
Kotihommat oli miehelle vastenmielisiä, jaksoi nalkuttaa niistä aina. Minä halusin asia kerrostalossa missä talohuolto tekisi työt, mies vaati omaa taloa. Silti aina kyseenalaisti pärjäämiseni ilman häntä, että kukas se sitten lumityöt tekee. Ei edes kuunnellut kun ehdotin opintojeni ajaksi kerrostaloon muuttamista, jäisi enemmän sitä omaa aikaa miehelle. En voi olla lapioimassa lunta samalla intensiteetillä kun mies, mulla kun on täysi työviikko ja gradun tekeminen sen jälkeen. Miehellä oli 8-16 työ ja täydet lomat, itsellä ei neljään vuoteen ollut yhtään lomaa.
No, minä sitten otin ja lähdin ja mies jäi taloon. Ero tuli. Muutin sinkkukämppään keskustaan ja talohuolto vastaa nyt niistä exän tekemistä hommista. Ruokaan menee vähemmän rahaa eikä autoa tarvitse käyttää, kun pääsee kävellen joka paikkaan.
Kotihommat jäi miehelle nyt sitten kaikki, eli käytännössä ruoka- ja pyykkihuoltaja poistui.
Mitä tekee mies sillä kaikella vapaa-ajallaan nyt? Viettää KAIKKI vapaat siskojensa perheiden luona tai äidillään. Korjaa koko ajan siskonsa autoa tai äitinsä autoa. Kerran on käynyt laivalla.
Ei ole eron jälkeen ollut yhtään viikonloppua itsekseen. Minua pyytelee joskus saunomaan, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihmettelen syvästi, miten kauan jaksoin tapella sen kanssa kotitöistä ja riidellä... olisi pitänyt panna lusikat jakoon aiemmin jo.
Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, että miten itsekkäitä ihmisiä voi edes olla.. olisi nyt onnellinen kun sitä omaa aikaa on. Minä ainakin olen kun ei tarvitse kuunnella sitä nalkutusta.
Onko muille käynyt vastaavaa?
Kommentit (18)
Siis takertuvan, autocorrect taas....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat siis tyytyväisiä tällä hetkellä? Hyvä homma. Niin kuuluu ollakin.
Miksi olet noin kiinnostunut eksäsi tekemisistä?
Millä tavoin eksäsi on itsekäs? Minusta kuulostaa hyvinkin epäitsekkäältä, jos viettää kaiken vapaa-aikansa korjaamassa sukulaisten autoja.
Omasta puolestani ihmettelen eniten sitä, että jaksat märehtiä tyypin tekemisiä noin yksityiskohtaisesti. Hän on eksä, päästä irti.
0/5
Todella katkeraa nillitystä.
Sulla ei ollut lomaa, miehellä oli lomaa, vittu mitä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle miehelle käy juuri noin, jäädään siihen lapsuudenperheeseen kiinni ja jumiin ihan täysin. On kyllä mielenkiintoinen aihe, ja erityisesti siksi että naisille harvoin käy noin. Tietysti löytyy poikkeus joka vahvistaa säännön, mutta naisilla on tarve aikuistuessa itsenäistyä, osa miehistä olisi mieluusti äidin autettavana koko ikänsä.
Mielenkiintoista olisi kuulla jos löytyy jotain tutkimuksia aiheesta, on oltava joku selitys sille miksi miehet toimii noin useammin kuin naiset. Ja Suomessahan tämä ilmiö ei edes ole vielä niin paha mitä muualla Euroopassa. :D
Mitä väliä sillä sinulle on, mitä eksäsi tekee vapaa-ajallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis mehän erosimme ihan hyvissä väleissä, ilman mitään draamaa. Tietysti tiedän mitä se tekee vapaa-ajat kun siitä jatkuvasti mulle raportoi, pyytämättä.
Olen myös tekemisissä hänen perheensä kanssa. Eikä mielestäni eron jälkeen tarvitse olla tekemisissä, siksihän me erosimmekin kun ei ollut hyvä yhdessä. Sitä suuremmalla syyllä en käsitä, miksi se pyytää minua koko ajan johonkin ja laittelee kuvia watsappin kautta kuvia mitä milloinkin tekee. Nauttisi vapaa-ajastaan kuten minäkin.
Kuukausi meni etten vastannut sille mitään mihinkään ja sitten se laittoi viestin, että luuli että voisimme olla ystäviä. Vastasin että ei vaan jaksa koko ajan yhteyttä pitää. Loukkaantui siitäkin.
Minusta on erikoista, että saan neuvoja päästämään irti kun tässä enemmänkin pyrkisin kohti normaaleja, etäisiä välejä . :D
En tunne eksää kohtaan mitään vihaa, mutta nyt on alkanut ärsyttämään sen käytös.
Sama tyyppi on trollannut muuten nuo viestit tonne väliin. :D
On tainnut nainen jättää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle miehelle käy juuri noin, jäädään siihen lapsuudenperheeseen kiinni ja jumiin ihan täysin. On kyllä mielenkiintoinen aihe, ja erityisesti siksi että naisille harvoin käy noin. Tietysti löytyy poikkeus joka vahvistaa säännön, mutta naisilla on tarve aikuistuessa itsenäistyä, osa miehistä olisi mieluusti äidin autettavana koko ikänsä.
Mielenkiintoista olisi kuulla jos löytyy jotain tutkimuksia aiheesta, on oltava joku selitys sille miksi miehet toimii noin useammin kuin naiset. Ja Suomessahan tämä ilmiö ei edes ole vielä niin paha mitä muualla Euroopassa. :D
Niin ja sitten ehkä hankkivat sen naisen joka jaksaa leikkiä sitä äitiä aikansa ja olettaa, että mies kasvaa miehen mittaiseksi. :) Varmaan olisi itsekin katkeroitunut jos ei olisi ollut koko ajan niin kiire koulun ja töiden kanssa, miehen nalkutus vaan jäi sinne taustalle mutta paheni loppua kohden. Sitten ihan pienikin kotityö oli ylitsepääsemätöntä hänelle ja jos pyysin vaikka kyytiä juna-asemalle, se aiheutti kauhean marttyyripuuskan. Siinäkin valossa on jotenkin absurdia, että nyt se tuntuu laiminlyövän ne kaikki pakollisetkin kotityöt talolla ja paahtavan sukulaistensa renkipoikana.. en vaan käsitä. Ottaisi nyt sitä omaa aikaa.
Itse vietin sinkkukesän ja latasin Tinderin, kävin treffeillä, reissussa ja yksinkertaisesti nautin yksinolosta. Oletin, että miehestäkin tulisi onnellinen ja voitaisiin olla kavereita. Mutta katkeraltahan tuo vaikuttaa, kun en jaksa pitää yhteyttä koko ajan. En enää edes halua olla kaveri.
Ai niin, ex pahoitti mielensä kun en halunnutkaan enää häneltä kyytiä juna-asemalle eron jälkeen. :P
Moni nainen luulee pystyvänsä säilyttämään ja syömään kakun eron yhteydessä. Hankitaan joko sinkun vapaus tai uusi ihq mies, mutta halutaan pitää vanhat sosiaaliset ympyrät ja se ex-mies elämän rahoittajana ja henkisenä tukena ja turvana. Jostain syystä naisille tulee aina yllätyksenä, että ei se ex-mies suostukaan paksulompsaiseksi aisankannattajaksi. Sitten itketään katkerasti ja haukutaan ex-mies surkeaksi luuseriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen luulee pystyvänsä säilyttämään ja syömään kakun eron yhteydessä. Hankitaan joko sinkun vapaus tai uusi ihq mies, mutta halutaan pitää vanhat sosiaaliset ympyrät ja se ex-mies elämän rahoittajana ja henkisenä tukena ja turvana. Jostain syystä naisille tulee aina yllätyksenä, että ei se ex-mies suostukaan paksulompsaiseksi aisankannattajaksi. Sitten itketään katkerasti ja haukutaan ex-mies surkeaksi luuseriksi.
Muutaman eronneen naisen tunnen/tiedän, mutta en yhtäkään tuollaista, päinvastoin, omat rahansa riittävät paremmin, eikä tarvitse katsella laiskaa marisijaa tai hellyydelle nauravaa, mutta silti muita naisia jahtaavaa, saati alkoholisoituvaa tai holtittomasti rahaa käyttävää miestä. Entiset vaimot ovat kuin pakoon päässeitä, eivätkä todellakaan yritä istua kahdella tuolilla. Kaikilla on vähintäänkin asialliset välit entisen miehensä sukuun, ovathan nämä edelleen lasten sukulaisia.
Mies herää tilanteeseen kun tilanne on jo ohi. Naisen aiemmat pyynnöt jakaa elämä ja arki on mennyt kuuroille korville, nalkutusta, lässytystä, ei kiinnosta. Nainen lopulta lähtee ja sitten miestä harmittaa, hän yrittää kovasti olla ja tehdä asiat naisen mieliksi. Mutta liian myöhään. Sitten mies katkeroituu, kun ei kelpaa. Ja yksinolo ei fiilistä nosta yhtään sen korkeammalle, pitää olla tekemistä, seuraa, ei niitä omia ajatuksia kestä. Muuten joutuisi katsomaan omia tehtyjä virheitä peilin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoinen suhde tuokin ja eritoten eron jälkeinen jatkumo.
Meitä on näköjään moneen junaan todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Monelle miehelle käy juuri noin, jäädään siihen lapsuudenperheeseen kiinni ja jumiin ihan täysin. On kyllä mielenkiintoinen aihe, ja erityisesti siksi että naisille harvoin käy noin. Tietysti löytyy poikkeus joka vahvistaa säännön, mutta naisilla on tarve aikuistuessa itsenäistyä, osa miehistä olisi mieluusti äidin autettavana koko ikänsä.
Mielenkiintoista olisi kuulla jos löytyy jotain tutkimuksia aiheesta, on oltava joku selitys sille miksi miehet toimii noin useammin kuin naiset. Ja Suomessahan tämä ilmiö ei edes ole vielä niin paha mitä muualla Euroopassa. :D
Äidit eivät passaa tyttäriään kuten poikia. Tytöt laitetaan siivoamaan ja kokkaamaan heti kun oppivat kävelemään. Pojille äidit kantavat ruuan nenän alle, vaikka pojat ovat jo aikuisia miehiä.
Varmaan moni nainen jäisi myös äitinsä hoiviin ihan mielellään. Mutta äidit eivät suostu hoivaamaan.
Mitä siitä, jos mies viettää viikonloput sukulaistensa kanssa? Yksinkö hänen pitäisi olla? Miehellä on arkisin töiden jälkeen myös vapaa-aikaa, ne hän taitaa viettää kotona? Minä pidän myös omasta ajasta ja tykkään töiden jälkeen olla itsekseni, viikonloput sen sijaan vietän kavereiden kanssa. Jos vanhemmat olisi elossa, varmasti kävisin heillä.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen luulee pystyvänsä säilyttämään ja syömään kakun eron yhteydessä. Hankitaan joko sinkun vapaus tai uusi ihq mies, mutta halutaan pitää vanhat sosiaaliset ympyrät ja se ex-mies elämän rahoittajana ja henkisenä tukena ja turvana. Jostain syystä naisille tulee aina yllätyksenä, että ei se ex-mies suostukaan paksulompsaiseksi aisankannattajaksi. Sitten itketään katkerasti ja haukutaan ex-mies surkeaksi luuseriksi.
Ja tämä liittyy ap:n tilanteeseen miten?
Mistä ihmeestä tiedät nämä varmasti? Kuulostat tarttuvan ja selvittävän koko ajan mitä mies tekee.
Päästä irti ja elä omaa elämää...