Lihavien ihmisten näkeminen ahdistaa
Kun näen todella ylipainoisen ihmisen niin minua alkaa ahdistaa. En ymmärrä miksi ihminen on itselleen niin tehnyt ja yritän olla olevinani kuin niitä ei olisikaan. Erityisesti ahdistaa jos näen lihavan syövän.
Mitä voin tehdä ollakseni ahdistumatta kanssaihmisistä?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää kanssaihmisistä ahdistua niin ahdistu ennemmin Suomen ja muun maailman nälkäänäkevistä ja mieti, voisitko tehdä jotain heidän hyväkseen. Muutoin ahdistumisesi on silkkaa pelkkää oman erinomaisuuden pönkittämistä sillä, mitä joku muu on "itselleen tehnyt".
Itsetuhoisen käytöksen todistaminen on syystäkin ahdistavaa
Mene ja sano lihavalle että lopettaa ahdistelemisen. Sitten tee harakiri niin saat tehoa sanomallesi.
Ahdistun erittäin lihavista lapsista ja nuorista. En aikuisista.
Elämä jo alkutaipaleella mahdollisesti pilalla ja ihan ilman omaa syytä. Lapsen ja nuoren lihavuus kumpuaa kotioloista.
Tietysti tavallaan aikuisenkin. Kuitenkin aikuisella on aivan toiset mahdollisuudet vaikuttaa asiaan.
Mä ahdistun lihavista ja vanhuksista, en kestä ajatusta siitä, että olisin kumpaakaan.
No pistäkää laput silmillenne niin ettette nää läskiä, eikä ahdista!
Vierailija kirjoitti:
Mä ahdistun lihavista ja vanhuksista, en kestä ajatusta siitä, että olisin kumpaakaan.
Sun kannattaa yrittää kuolla nuorena,ettet vaan tuu vanhaksi ja kurttuiseksi
Aloittajan ahdistuneisuus on hoidettavissa esum. ketiapiinilla, joka ikävä kyllä lihottaa.
Tyhmyyteen ei ole lääkettä.
Minua ahdistaa aloittajan typeryys, enkä käsitä, miten hän on välttänyt evoluution karsimakirveen. No, ehkäpä jää sukuhaaransa viimeiseksi, toivottavasti.
Naapurissa asuu sellainen pullukkaperhe, jota vähän ahdistaa välillä katsella kun niiden lapsetkin on kaikki samanlaisia pullukoita kuin vanhempansakin. Epäilen että kyseessä olisi mikään lihavuusgeeni, joten porukan ruokailutottumuksien täytyy olla melko iljettävät.
Vierailija kirjoitti:
Kun näen todella ylipainoisen ihmisen niin minua alkaa ahdistaa. En ymmärrä miksi ihminen on itselleen niin tehnyt ja yritän olla olevinani kuin niitä ei olisikaan. Erityisesti ahdistaa jos näen lihavan syövän.
Mitä voin tehdä ollakseni ahdistumatta kanssaihmisistä?
Mitäpä jos muiden vikojen sijaan keskityt omiin puutteisiisi? Ne saattavat häiritä ihmisiä enemmän kuin pösilö luuletkaan. Et ole täydellinen sinäkään, ja esim minua häiritsee kovasti urean määrä päässäsi.
Olet jo huomannut, että ahdistuneisuutesi ei ole normaalilla tasolla. Aloita siis terapia mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Kun näen todella ylipainoisen ihmisen niin minua alkaa ahdistaa. En ymmärrä miksi ihminen on itselleen niin tehnyt ja yritän olla olevinani kuin niitä ei olisikaan. Erityisesti ahdistaa jos näen lihavan syövän.
Mitä voin tehdä ollakseni ahdistumatta kanssaihmisistä?
Minkälainen on lihava syöpä?
Minuakin ahdistaa lihavat ihmiset, lapset, nuoret, aikuiset eli kaikki.
Ne useimmiten haisee, ähisee ja pälyilevät ahneesti koko ajan ikään kuin etsien jatkuvasti jotain suuhunsa. Yleensä ne juo energiajuomia ja syö mättöruokaa.
Niitten kans ei voi normaalisti keskustella, muttei oo kyllä kiinnostustakaan.
Kohta on uusivuosi, ja silloin valitettavasti sattuu ilotulitteiden kanssa ikäviä asioita...
Ei mua nyt varsinaisesti ahdista, mutta on se kauhea katsoa varsinkin nuoria tosi lihavia ihmisiä.
Eli ymmärrän jossain määrin ap:n tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä ahdistun lihavista ja vanhuksista, en kestä ajatusta siitä, että olisin kumpaakaan.
Vanha sinusta tulee varmasti, jos et delaa tapaturmaisesti ennen sitä. Mutta toivotaan parasta, ehkä delaat!
No on sullakin mielenterveysongelmat. Pelkäätkö alitajuisesti lihovasi? Olisko terapia mitään?
Jos pitää kanssaihmisistä ahdistua niin ahdistu ennemmin Suomen ja muun maailman nälkäänäkevistä ja mieti, voisitko tehdä jotain heidän hyväkseen. Muutoin ahdistumisesi on silkkaa pelkkää oman erinomaisuuden pönkittämistä sillä, mitä joku muu on "itselleen tehnyt".