Lue keskustelun säännöt.
Isovelipuoli löytyy, miten reagoit?
16.11.2017 |
Olet kolmikymppinen, ikäsi ydinperheessä elänyt, pari sisarusta omasta takaa. Sitten ykskaks paljastuukin, että isälläsi on poika ajalta juuri ennen kuin hän alkoi seurustella äitisi kanssa. Miten reagoit?
Kommentit (17)
Ei se ihanaa olisi, mutta kiinnostaisi kyllä tutustua.
Todennäköisemmin kyseessä olisi kuitenkin äitini esikoinen, joka olisi annettu adoptioon heti syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuttaisi elämääni millään tavoin. Vanhempieni virkatodistukset olen nähnyt ja lapsiluvut täsmäävät.
"Yksi uusi pitkäkaula kärkkymään perintöä"
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttaisi elämääni millään tavoin. Vanhempieni virkatodistukset olen nähnyt ja lapsiluvut täsmäävät.
Mutta jos lasta ei olekaan tunnustettu vielä?
Näin kävi minulle. Velipuoli vaan asuu ulkomailla, ei tarkkaa tietoa missä. Olisi kiva tutustua, mutta toisaalta toivon, että hän luulee isäkseen jotain toista tyyppiä, kuin biologista isäänsä. Olisi nimittäin karvas pettymys jos joskus velipuoli ottaisi asioista selvää...toisaalta saisi mukavia sisarpuolia kompensoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttaisi elämääni millään tavoin. Vanhempieni virkatodistukset olen nähnyt ja lapsiluvut täsmäävät.
Mutta jos lasta ei olekaan tunnustettu vielä?
Heh, isäni on pitkälti yli 70v ja eturauhanen poistettu, joten melko epätodennäköinen skenaario tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttaisi elämääni millään tavoin. Vanhempieni virkatodistukset olen nähnyt ja lapsiluvut täsmäävät.
Mutta jos lasta ei olekaan tunnustettu vielä?
Heh, isäni on pitkälti yli 70v ja eturauhanen poistettu, joten melko epätodennäköinen skenaario tässä vaiheessa.
Ja jos jossain olisi vielä lapsi, olisi hän/äitinsä jo kärkkynyt isyyden tunnusta, isäni varat tietäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi näin. :) Olin todella iloinen ja onnellinen uudesta perheenjäsenestä. Meistä on tullut hyvin läheisiä veljen kanssa vaikka olimme kummatkin päälle kolmekymppisiä kun saimme tietää toisistamme. :)
Isäni kuoleman jälkeen äiti kertoi, että isällä oli poika ajalta ennen heidän seurusteluaan.
Poika oli kasvanut omassa perheessään toisen miehen kasvattamana samalla pienellä paikkakunnalla, jolla asuimme mekin.
Monet kuulemma tiesivät. Ehkä tämä poika itsekin (ainakin äitini epäili sitä).
Uutinen oli shokki sen hetken kun sen kuulin.
Sitten asia unohtui eikä kukaan ottanut yhteyttä kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttaisi elämääni millään tavoin. Vanhempieni virkatodistukset olen nähnyt ja lapsiluvut täsmäävät.
Mutta jos lasta ei olekaan tunnustettu vielä?
Heh, isäni on pitkälti yli 70v ja eturauhanen poistettu, joten melko epätodennäköinen skenaario tässä vaiheessa.
Se 50 vuotta sitten tehty lapsi...
Onneksi omalta mieheltä on laitettu piuhat poikki sen jälkeen kun yhteiset lapset on tehty. Ei ole näitäkään wt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varma ajattelisinko samoin jos olisi jo sisaruksia. Nyt kun ei ole, ajattelisin varmaan että aika mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ihanaa olisi, mutta kiinnostaisi kyllä tutustua.
Todennäköisemmin kyseessä olisi kuitenkin äitini esikoinen, joka olisi annettu adoptioon heti syntymän jälkeen.
Kuis? Eiks isäs pannu ennen äitiäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena toivoin, että näin olisi. Ei ole varmaa, vaikka uusi sukulainen vielä ilmaantuisikin. Mukava olisi tutustua, varmistaa DNA-tutkimuksella sukulaisuus ja vaikka jakaa tuleva perintökin, jos isäni tunnustaisi lapsensa. Menettäisin omaisuutta, mutta saisin enemmän. Veriside on tärkeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttaisi elämääni millään tavoin. Vanhempieni virkatodistukset olen nähnyt ja lapsiluvut täsmäävät.
Mutta jos lasta ei olekaan tunnustettu vielä?
Heh, isäni on pitkälti yli 70v ja eturauhanen poistettu, joten melko epätodennäköinen skenaario tässä vaiheessa.
Ja jos jossain olisi vielä lapsi, olisi hän/äitinsä jo kärkkynyt isyyden tunnusta, isäni varat tietäen.
Aviottomana, tunnustamattomana lapsena voin sanoa, että ei se niin helppoa ole. Itse en ottanut mitään yhteyttä sisaruspuoliini, koska olin (tyhmän) ylpeä. Kun asia selvisi heille aikuisena, he ottivat minuun yhteyttä. Nyt kaduttaa, miten monta vuotta - vuosikymmentä - sisaruutta missasimme, koska en ilmoittanut itsestäni, vaikka tiesin, kuka on isäni. Sittemmin sisarukseni hoitivat isyyden tunnistamisen isän kanssa.
Koville ottaa joillain ettei jokaisen vanhemmat ole panneet ympäri kyliä ilman ehkäisyä. En tunne tai edes tiedä yhtäkään tällaista lehtolasta.
Mun kaverille kävi näin parikymppisenä. Oli se aika innoissaan.