Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksessa työskentelevät... miten jaksaa haastavien lasten kanssa?
14.11.2017 |
Yleistä keskustelua asiasta toivon. Meillä tällä hetkellä melko levoton ja toimimaton ryhmä. Useamman lapsen on hyvin hankala esim. keskittyä kuuntelemaan minkäänlaisia ohjeita; huudetaan ja puhutaan vain päälle ja naureskellaan kaverin kanssa. Kaikki leikki on levotonta riehumista. Käytös on uhmakasta; kieltäydytään toiminnasta ja sanotaan kaikesta aikuiselle vastaan. Mennään karkuun, nyrkkiäkin on tullut... jatkuvia konflikteja lasten välillä, kiusaamista yms. Huono käytös ruokkii itseään ja tarttuu loppuihinkin. Olemme koittaneet vahvistaa hyvää käytöstä koko syksyn mutta edelleen suuria haasteita on.
Lisäksi työparini on usein pois, vaihtuvien sijaisten kanssa joudun pitkälti suunnittelemaan ja toteuttamaan toiminnan yksin, samalla koitan pitää ryhmää kurissa kun esim. vedän toimintahetkeä. Sijaisen kanssa ei välttämättä saa sitä samanlaista taustatukea ja tilanteiden purkua mitä tutun parin kanssa... :/
Vanhempien kanssa juttelu ei auta, osa ei tunnu itsekkään saavan lapseensa otetta ja lapsen tekoja saatetaan helposti vähätellä ja sivuuttaa.
Työnantajalta tulee vaatimuksia että pitäisi kuitenkin olla toimintaa, se on vain "suunnittelusta kiinni" ja suunnitteluaikaa kuitenkin on. Ja sitten tarkat raamit siitä mitä EI saa tehdä - mikä on lasten heitteillejättöä ja kaltoinkohtelua mistä seuraa tiukka puhuttelu. Siis ei saa puhua millään tavalla "rumasti" lapselle, ei saa poistaa ryhmästä, ei saisi pitää kiinni jne. En nyt ensisijaisesti tietysti haluakkaan esim. korottaa ääntä, mutta tässä alkaa olla työkalut melko vähissä kun 4-6 isokokoista lasta pistää ryhmän ihan ranttaliksi. Tilat vielä on sellaiset että pienryhmiin on vaikea jakaa, etenkään sen sijaisen kanssa.
Ideoita, vertaistukea... mitä tahansa.... ?
t. kohta epätoivoinen
Kommentit (7)
Auktoriteetillä. Monet muiden mielestä haastavat lapset eivät ole minusta mitenkään erityisen haastavia. Mutta en olekkaan se mukava pullamössötäti joka lirkuttelee lapsi ja pyytää kauniisti toimimaan ohjeiden mukaan. Osaan käyttää ääntä, osaan olla hieman pelottavakin, vastaavasti myös kehun paljon kun aihetta on, ohjeistan lapsia kieltämisen jälkeen oikeaan toimintatapaan sekä pysyn sanojeni takana, oli ne sanat sitten lupauksia tai uhkauksia.
Nykyajan yltiöposiitivinen meininki saa jotkin lapsiraukat täysin sekaisin ja lisää turvattomuudentunnetta, kun ei uskalleta jyrähtää, eikä uskalleta asettaa seuraamuksia huonolle käytökselle, niin ei lapsi opi käytöstään ikinä rajoittamaan itse. Seuraukset kantaa sitten opettajat koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen vielä sanon, että vaihda työpaikkaa, jos ollaan sitä mieltä, että ei saa poistaa ryhmästä eikä saa pitää edes kiinni, niin eipä siinä vaiheessa ole oikein keinoja saada lapsia kuriin. Kun lapsi huomaa, ettei aikuinen häneen koske vaikka hän potkisi ja löisi jokaista ympärillään olevaa, niin aiaiai.
Sanoisin esimiehelle, että tulee näyttämään miten se kuri pidetään ilman negatiivista palautetta, että nyt en osaa itse, voisitko ystävällisesti näyttää mallia?
Ihan sama se on vanhemmillekin. Olet joko liian lepsu vanhempi tai sitten liian ankara joka ei koita hoitaa asoita sen positiivisuuden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo nämä aiheet. Lastentädit pitävät itsestään niin kovaa meteliä, ettei kukaan halua kuulla heistä enää yhtään mitään.
Mutta tämä avaushan oli selvästi "lastentädeille" suunnattu eikä muille, joten ihan omasta vapaasta tahdostasi sinä tulit tänne loukkaantumaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auktoriteetillä. Monet muiden mielestä haastavat lapset eivät ole minusta mitenkään erityisen haastavia. Mutta en olekkaan se mukava pullamössötäti joka lirkuttelee lapsi ja pyytää kauniisti toimimaan ohjeiden mukaan. Osaan käyttää ääntä, osaan olla hieman pelottavakin, vastaavasti myös kehun paljon kun aihetta on, ohjeistan lapsia kieltämisen jälkeen oikeaan toimintatapaan sekä pysyn sanojeni takana, oli ne sanat sitten lupauksia tai uhkauksia.
Nykyajan yltiöposiitivinen meininki saa jotkin lapsiraukat täysin sekaisin ja lisää turvattomuudentunnetta, kun ei uskalleta jyrähtää, eikä uskalleta asettaa seuraamuksia huonolle käytökselle, niin ei lapsi opi käytöstään ikinä rajoittamaan itse. Seuraukset kantaa sitten opettajat koulussa.
Siis meillä on painotettu juuri tosi paljon tuota että aikuinen ei saa olla lapsen silmissä milläänlailla pelottava. Se on kaltoinkohtelua. Ei saa jyrähdellä eikä poistaa eikä uhkailla millään. Eikä jättää huomiotta. Siksi olenkin ihan hukassa nykyään kun niitä keinoja tilalle ei olla annettu. Tai toki sitä positiivista vahvistamista, mutta mitäs kun se yksistään ei toimi?
Työpaikan vaihto on toki ollut mielessä, mutta ainakin loppukausi pitäisi silti jaksaa...
Lopettakaa jo nämä aiheet. Lastentädit pitävät itsestään niin kovaa meteliä, ettei kukaan halua kuulla heistä enää yhtään mitään.