Itsemurha- ajatuksia

Se tunne onneksi menee ohi. Viha antaa voimia, kun on sen vuoro. Nyt olet vasta alkusokissa.

Mä oon ollu samassa tilanteessa kuin sä nyt. En voi kuin neuvoa että käy kärsimysten tiesi loppuun, sure ja itke itkusi mutta elämän on jatkuttava ja se jatkuu, halusit tai et. Anna ajan kulua, aikaa myöten helpottaa. Mulla meni 5 vuotta että pystyin ajattelemaan et ok, näin mulle kävi, näin oli tarkoitettu. Hyväksyin asian. Nyt 5 v jälkeen kaikki on hyvin. Mulla on kiva työpaikka, oma auto, juuri ostettu asunto, lapset löytäneet hyvin paikkansa elämässä, ihana miesystävä (exän tuttuja..), kaikki kunnossa. Elämä nyt vaan kurittaa välillä tälläisten ei-toivottujen erojen myötä mutta kunhan annat sen ajan kulua niin näet että sulla on kaikki hyvin, olet onnellinen ilman miestäsikin. Tsemppiä!

Alkuvaihe on jätetylle kamala ja se lamauttaa lähes kaiken kehossa ja mielessä :( Mutta lupaan että hiljalleen päivä alkaa taas paistaamaan. Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan, kuukausi kerrallaan. Entiselleen ei elämä palaa koskaan mutta se muuttaa muotoaan ja voit löytää siitä uusia värejä ja kirjoittamattomia lukuja. Ymmärrän täysin tuskasi ja toivon sinulle kovasti voimia! Toivottavasti sinulla on joku jolle puhua.