Miksi en jaksa enää mitään lapsiperhejuttuja?

Mistä sinua kiinnostaa jutella? Et uusia ystäviä?

Varmasti perheelliset. He kun toivovat koko ajan, että olisivat perheettömiä. Älä hanki lapsia. Pidä elämäsi, jonka olet lahjaksi saanut. Älä anna sitä pois.

Joo ei jaksa kans aina sitä taapero sitä ja tätä... Ymmärrän kyllä että se lapsi/lapset on sille perheelle nro.1, mutta silti haluais kuulla ja keskustella jostain muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinua kiinnostaa jutella? Et uusia ystäviä?

Suurin osa ystävistäni on lapsettomia, ja aika moni varmaan myös sellaiseksi jää. Elämässäni ei ole sietämättömiä mammalandiavanhempia, ja yleisestä näkökulmasta olen ylipäätään aika vähän tekemisissä lasten kanssa. AP

Ymmärrän hyvin.

Mistä hyvänsä aiheesta yrität puhua, se kääntyy aina lapsiin.

Minkään lapsivapaan tekeminen ei enää onnistu. Sitä muka yritetään, mutta ei saa hoitajaa, ei millään.

Kakkakuvauksiin ja räänvärivertailuihin voi vastata kertomalla yksityiskohtaisen tarkasti oman valkovuotonsa määrän, koostumuksen ja hajun. Tai kertomalla millainen kakka itseltä tänään tuli.

Mäkään en enää jaksais yhtään niitä, enkä mitään kiljuvia lapsia tms. Oon ajatellut että mistä johtuu, mutta ehkä iästä?  Tai siitä että omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä? Oon hieman päälle 40 v., joten voihan se olla että luontokin katsoo että ei tässä iässä enää kuulukaan jaksaa, muutenhan varmaan vauvakuume vain jatkuis ja jatkuis ja mun ikäisiä synnyttäjiä olis nurkat pullollaan. Aikanaan kiinnosti lapsiperhejutut ja vauvat, ei enää. Toivon vaan että kun/jos lapsenlapsia siunaantuu, niin asia olisi jotenkin toinen. Ehkä omat lapsenlapset sitten herättävät kiinnostuksen taas....

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin.

Mistä hyvänsä aiheesta yrität puhua, se kääntyy aina lapsiin.

Minkään lapsivapaan tekeminen ei enää onnistu. Sitä muka yritetään, mutta ei saa hoitajaa, ei millään.

Kakkakuvauksiin ja räänvärivertailuihin voi vastata kertomalla yksityiskohtaisen tarkasti oman valkovuotonsa määrän, koostumuksen ja hajun. Tai kertomalla millainen kakka itseltä tänään tuli.

Juurikin näin! Itse välttelen ko ihmisiä.

Normaalisti jaksaa kuunnella, mutta sitten on nämä täydellisesti vauvakuplassa elävät sisäänsä kääntyneet, jotka ei edes kuule muiden keskustelua ellei se koske heidän lastaan.

En myöskään kestä kiljuvia ja ryntäileviä kakaroita. Miksi oletetaan, että lasten on normaalia säheltää ja häslätä, sekä ottaa kaikki tila ympäriltään?

Juuri tänään taas kerran ravlassa tuli kakrulauma äiteineen ja se oli siinä. Kaikkien muiden rauha ja viihtyvyys oli mennyttä.  Ystäväni kysäisi minulta, miten kestin aikoinaan omia lapsia niiden ollessa pieniä, jäin oikein ajattelemaan. Ei ne todellakaan riekkuneet ja mölynneet kotona eikä muualla. Eikä niitä oltu peloteltu saati rankaisun uhalla saatu hiljaiseksi.

Oltiin vain niin, kuin ymmärrän ihmisten käyttäytyvän normaalisti. Asioita ei toimitettu kiljuen ja vaeltaen sinne tänne - ei lapset eikä vanhemmat. Juteltiin ja annettiin se aika mikä tarpeen oli. Yhteisiä lukuhetkiä, pelejä ja ulkoilua metsissä, ja kaupungissa. Ei häiritty muita.  Ihme juttu nykyään tämä kaiken riehumiseen ja mekastamiseen salliva kulttuuri. 

Nykyään nämä mun kakrut on aikuisia työssäkäyviä ihmisiä, eikä niidenkään tenavat metelöi ja eikä esitä asioitaan huutamalla.

Kai niitä normaalejakin lapsia on, mutta nämä yliaktiiviset vain näkyvät ja kuuluvat eniten.

Minua ärsyttävät perheet ja perhekeskeisyys yleisesti, ei vain lapsista jankkaaminen. Sellaista en joudu kuuntelemaan. AP

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en enää jaksais yhtään niitä, enkä mitään kiljuvia lapsia tms. Oon ajatellut että mistä johtuu, mutta ehkä iästä?  Tai siitä että omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä? Oon hieman päälle 40 v., joten voihan se olla että luontokin katsoo että ei tässä iässä enää kuulukaan jaksaa, muutenhan varmaan vauvakuume vain jatkuis ja jatkuis ja mun ikäisiä synnyttäjiä olis nurkat pullollaan. Aikanaan kiinnosti lapsiperhejutut ja vauvat, ei enää. Toivon vaan että kun/jos lapsenlapsia siunaantuu, niin asia olisi jotenkin toinen. Ehkä omat lapsenlapset sitten herättävät kiinnostuksen taas....

En minäkään jaksa enää yhtään. Täytän keväällä 39 ja lapsi 17. Olen ajatellut, että sitä jotenkin kasvaa lapsensa mukana, aikansa kutakin tai jotakin sinne päin. Ainakin kuvittelen, että sillä on enemmän tekemistä elämänvaiheen (aikuistuva lapsi) kuin oman iän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en enää jaksais yhtään niitä, enkä mitään kiljuvia lapsia tms. Oon ajatellut että mistä johtuu, mutta ehkä iästä?  Tai siitä että omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä? Oon hieman päälle 40 v., joten voihan se olla että luontokin katsoo että ei tässä iässä enää kuulukaan jaksaa, muutenhan varmaan vauvakuume vain jatkuis ja jatkuis ja mun ikäisiä synnyttäjiä olis nurkat pullollaan. Aikanaan kiinnosti lapsiperhejutut ja vauvat, ei enää. Toivon vaan että kun/jos lapsenlapsia siunaantuu, niin asia olisi jotenkin toinen. Ehkä omat lapsenlapset sitten herättävät kiinnostuksen taas....

En minäkään jaksa enää yhtään. Täytän keväällä 39 ja lapsi 17. Olen ajatellut, että sitä jotenkin kasvaa lapsensa mukana, aikansa kutakin tai jotakin sinne päin. Ainakin kuvittelen, että sillä on enemmän tekemistä elämänvaiheen (aikuistuva lapsi) kuin oman iän kanssa.

Niin se voi olla, hyvä kun joku muukin samanlaisissa ajatuksissa. 🙏😘

Nro 6

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ainakin viisi vuotta siinä iässä, että kaverit alkavat lisääntymään. Aluksi jaksoin kuunnella ja jopa jossain määrin elää mukana lapsiasioissa, mutta nykyisin en jaksa edes tv-sarjoja, joissa on perhe-elämän kuvauksia. Ymmärrän, että perheet ovat monille elämän ykkösjuttu, mutta onhan maailmassa paljon muutakin.

Onko joku muu kokenut vastaavaa väsähdystä perheisiin ja perhepuheeseen?

Jännä että päädyitkin vauvapalstalle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinua kiinnostaa jutella? Et uusia ystäviä?

Suurin osa ystävistäni on lapsettomia, ja aika moni varmaan myös sellaiseksi jää. Elämässäni ei ole sietämättömiä mammalandiavanhempia, ja yleisestä näkökulmasta olen ylipäätään aika vähän tekemisissä lasten kanssa. AP

Haluat lapsia, mutta et halua tunnustaa sitä itsellesi? Vai miksi sinua ärsyttää sellainen jota ei sinun eikä ystäviesi elämässä ole?

Joo ei jaksa, vaikka onkin omiakin lapsia, olisi kiva puhua muusta. Ei ne vauvat niin kiinnostavia ole, eikä synnytysjutut. huoh. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttävät perheet ja perhekeskeisyys yleisesti, ei vain lapsista jankkaaminen. Sellaista en joudu kuuntelemaan. AP

Yksinäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinua kiinnostaa jutella? Et uusia ystäviä?

Suurin osa ystävistäni on lapsettomia, ja aika moni varmaan myös sellaiseksi jää. Elämässäni ei ole sietämättömiä mammalandiavanhempia, ja yleisestä näkökulmasta olen ylipäätään aika vähän tekemisissä lasten kanssa. AP

Haluat lapsia, mutta et halua tunnustaa sitä itsellesi? Vai miksi sinua ärsyttää sellainen jota ei sinun eikä ystäviesi elämässä ole?

Kyllähän koko yhteiskunta on valtavan lapsi- ja perhekeskeinen, vaikka omassa kaveripiirissäni onkin paljon lapsettomia. Ja ei, en halua lapsia. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttävät perheet ja perhekeskeisyys yleisesti, ei vain lapsista jankkaaminen. Sellaista en joudu kuuntelemaan. AP

Yksinäinen?

Pikemminkin poden syyllisyyttä siitä, etten ehdi ja jaksa pitää yhteyttä kaikkiin ystäviini niin paljon kuin haluaisin. Sosiaalinen elämäni on hyvin vilkas, mutta tarvitsen myös omaa aikaa. AP

Mä haluan joskus perheen mieheni kanssa, mutta mua on alkanut hirvittämään kaikkia tuttuja perheineen seuratess, että ihanko tosissaan ne vanhemmat identiteettinsä kanssa vaan katoavat ja jäljelle jää lapsi? Karseeta.