Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
08.11.2017 |
Olen 40-vuotias ja meillä on kaksi lasta. Rakastan miestäni ja meillä sujuu muuten asiat ok, mutta seksielämää meillä ei juurikaan ole ja näin on ollut alusta saakka miehen takia, koska seksi ainakaan minun kanssani ei kiinnosta häntä. Älkää kysykö, miksi tein lapsia hänen kanssaan vaikken ollut tyytyväinen seksielämäämme. Tein sen, koska olin todella rakastunut ja koska mieheni lupasi asioiden muuttuvan aina seuraavan kulman takana. Hän ei siis koskaan ole ollut seksuaalisesti aktiivinen kanssani, ei edes nuorempana jolloin olin oikeasti ihan kuuma pakkaus. Muutamia vuosia sitten meillä oli pitkä kriisi, kun selvisi mieheni käyneen eroottisissa hieronnoissa, jonka jälkeen minä ihastuin työkaveriini (yhtä suudelmaa lukuunottamatta mitään ei tapahtunut). Nyt nämä asiat on kutakuinkin unohdettu ja olemme jatkaneet entiseen malliin.
Tällä hetkellä elämme hyvin tavallista keski-ikäisten elämää. Kuitenkin vanhempi 9-vuotias lapsemme on alkanut käyttäytyä todella huolestuttavasti. Hän saa aivan mielettömiä raivareita, joiden aikana häneen ei saa kontaktia ja jolloin hän on äärimmäisen ilkeä ja joskus myös väkivaltainen. Olemme mieheni kanssa järkeilleet asian niin, että lapsi purkaa aiemmin kokemaansa pahaa oloa (siis ajalta jolloin olimme mieheni kanssa kriisin keskellä). Vaikka ymmärrämme asian järjellä, se tuntuu aivan sietämättömältä enkä osaa suhtautua siihen kunnolla. Olen itsekin välillä inhottava lapselle ja ymmärtämisen sijaan usein rankaisen häntä (tai vielä älyttömämpää: uhkaan rankaisulla, mutten teekään mitään).
Samalla olen todella surullinen siitä, että ikiaikainen toiveeni suurperheestä ei tule koskaan toteutumaan ja olen suhteellisen varma siitä, että miehelläni on taas tai edelleen seksuaalisuuteen liittyvä suuri salaisuus, joka nakertaa välejämme, jota koetan olla huomaamatta ja jota hän ei ikinä tule tunnustamaan (tunnen mieheni).
Minua ahdistaa, tunnen olevani loukussa. En tiedä mitä haluan. Jos eroamme, minun on jätettävä lapset miehelle koska en voisi maksaa riittävän suurta asuntoa. Toisaalta en edes haluaisi erota, koska rakastan miestäni. En vain enää jaksa seksitöntä avioliittoa ja kiukuttelevaa lasta.
Olenko ainoa, jonka elämä ei muistuta tippaakaan sitä mitä toivoin ja joka ei vaan enää jaksa. Usein vain toivon kuolevani pois. Koska se ei ole ratkaisu, hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Kiitos.
Kommentit (15)
Seksitön liitto tappaa kenet tahansa pikkuhiljaa.Sinuna alkaisin valmistella eroa.Etsi aluksi vaikka vuokra-asunto, voisitko saada asumistukea? Ota huomioon että myös lapsesi tuntuu voivan perheessänne huonosti.Ala rakentamaan uutta jo hänenkin takiaan.Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhde on muuten hyvä ja arjen pyörittäminen tuntuu ongelmista huolimatta olevan helpompaa kaksin kuin yksin, ota itsellesi kaikessa hiljaisuudessa rakastaja. Ei siksi, että haluaisit loukata kumppaniasi tai että etsisit itsellesi uutta kumppania, vaan vain siksi, että tarpeesi naisena tulisivat huomioiduksi.
Niin... Olen toki pohtinut vakavasti molempia vaihtoehtoja, mutta kumpikaan ei ole listallani ykkösenä. Haluaisin että tämä tilanne laukeaisi jotenkin ja voisimme elää normaalia rauhallista perhe-elämää. Kuten sanottu, rakastan miestäni. Ongelma on vaan siinä, että uskon että hänellä on jonkinlainen salaisuus nykyseksielämänsä suhteen, sillä en käsitä kuinka hän muuten voisi olla noin pitkiä kausia ilman. Itseäni puute ahdistaa joka päivä. Toisaalta en voi pakottaa häntä avautumaan.
Myös lapsen tilanne rasittaa aivan järkyttävän paljon. Olen niin tajuttoman väsynyt.
ap
Oletko kertonut miehellesi olevasi loukussa? Oletteko yrittäneet keskustella? Tiedän kyllä, että näistä asioista voi olla vaikea puhua. Voitko kertoa, että haluat erota, jos asiat eivät muutu?
Kuinka usein teillä on ollut seksiä viime vuosina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme puhuneet asiasta satoja kertoja. Mies on kertonut aiemmasta seksielämästään todella arkojakin asioita, mutta nykyisestä emme saa aikaan järkevää keskustelua. Täysin käsittämätöntä. Mies kävi jonkin aikaa myös seksuaalitrapeutilla, mutta lopetti sen jostain syystä.
Mutta siis tuo on vain osa ongelmaa. Eniten olen huolissani lapsestani, jota en osaa auttaa.
ap
Juu seksin määrä... Sitä on ehkä kerran parissa kuussa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein teillä on ollut seksiä viime vuosina?
kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein teillä on ollut seksiä viime vuosina?
kerran viikossa.
Haha, kukahan tämä on? Onneksi olkoon kuitenkin, teillä on seksiä huomattavasti useammin kuin meillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette jo keskustelleet asiasta ja koittaneet tehdäkin tilanteelle jotain (miehen terapia), eikä siltikään muutosta. Et sinä väkisin saa miestäsi puhumaan. Voit tehdä vain omat rakaisusi.
Vie lapsi terapeutille.
Vie miehesi parisuhdeterapeutille, ellei hän sinulle avaudu.
Sano, että rakastat, mutta nykyisellään tilanne on kestämätön. Oletko valmis kuulemaan mitä tahansa? Että miehesi on homo, bi, transu, syttyy nuorista aasialaisista, on aseksuaali?
Sitten teet päätöksen joko jatkaa nykyisellään hyvää arkielämää ja hankit seksuaalisen tyydytyksen muualta/omin voimin tai haet avioeroa ja jatkat elämää yksin/lasten kanssa.
Seksi on nykyään ihan yliarvostettua ja sitä syötetään tuutin täydeltä joka paikassa. Ilmankin voi elää hyvää elämää.
Miten luulisit jo nyt oireilevan lapsesi reagoivan avioeroon?! Aina ei ole oma hyvä se kaikkein tärkein vaan kannattaa ottaa huomioon muutkin, erityisesti lapset. Voi päättää ottaa irti parhaan mahdollisen tästä hetkestä ja elämästä ja lopettaa itsesäälissä rypemisen ja ajatukset, että minä en saa kaikkea mitä haluan ja se ei ole oikein.
Sen sijaan ajattelet, että kaikkea ei voi saada ja minulla on hyvä elämä näin.
Ajattele vaihtoehtona sellaista, että saisit seksiä aina halutessasi, mutta elämäsi olisi muuten jokapäiväistä taistelua; mies hakkaa, haukkuu, rahasta on tiukkaa, lapset kärsivät jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla miehillä on se että seksifantasiat ja rakkaus puolisoon eivät kohtaa: puoliso on enemmän äiti, ei niinkään rakastaja.
En tiedä onko näin teidän kohdalla, mutta ihan ensimmäisenä teidän pitäisi päästä puhumaan keskenänne avoimesti ja rehellisesti: mikä sinua kiihottaa? Mikä taas miestäsi? Sopivatko nämä yhteen?
Pariterapia olisi paikallaan, mutta riippuu todella paljon terapeutista saatteko kanavat auki.
Ratkaisuja tilanteeseen on monia: ero, suhteen avaaminen, salasuhde, kärsimys hamaan loppuun asti, mutta ilman avointa kommunikaatiota joudut toimimaan sokeana, pelkästään sen varassa minkä itse tiedät tai arvailet.
Voi olla että lapsesi reagoi suhteenne tilaan, mutta voi myös olla kyse jostain muusta. Ota hänet vakavasti, kuuntele ja hae myös ulkopuolista apua. Mikä on lapsen tilanne koulussa? Entä kavereiden keskuudessa?
En huolestuisi lapsesta. Kasvaessa tulee näitä, tulee ja menee. Rakkautta ja rajoja.
Eli jäljelle jää sun seksi ongelma koska muuten kaikki hyvin. Tämä on toki iso ongelma ja ratkaisuja on 3.
1. Ero. Tätä et muista syistä hallunnut joten..
2. Seksi seuraa muualta. Joko salaista tai sitten ei salaista.
3. Jatkatte samaan malliin. Se on tullut jo selväksi että miehesi ei tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella voi olla ihan vaan esimurkkuikä ja on siksi hankala. Tai sitten ihan jotain muuta mikä ei liity mieheesi ja sinuun millään tavalla. Mutta jos et jaksa a) miestäsi ja b) kiukuttelevaa lasta, kuulostaa kyllä siltä että sinun kannaltasi olisi täydellinen ratkaisu se että otat eron ja lapset jää miehelle. Meinaan jos et kerran jaksa kiukuttelevaa lasta, en ymmärrä miksi edes kirjoitat ettet eron sattuessa voisi pitää lapsia ikään kuin se olisi huono asia.
Jos miehesi on aiemmin käynyt eroottisissa hieronnoissa ja epäilet että hän tekee vastaavaa nytkin, niin juttuhan on niin että miehesi pettää sinua. Miksi ihmeessä roikkuisit suhteessa pettävän miehen kanssa vain siksi että kuvittelet rakastavasi häntä? Miksi uskottelet itsellesi että rakastat ihmistä joka on epärehellinen, epäluotettava ja salamielinen? Ei sellaista ihmistä voi rakastaa jota ei voi kunnioittaa.
Kukaan ei ilmeisesti jaksa lukea. Ei sillä että elämäni nyt kiinnostavaa olisikin, mutta toivoin kuitenkin jotain.
ap