Olenko huono äiti, kun en jaksa...

Paapoa jo ajat sitten täysi-ikäistynyttä lastani? ”Lapsi” on 28v. Elämänhallintansa kuitenkin huonompi kuin monella kymmenvuotiaalla. Kämppä on sotkuinen, töitä ei ole, koulu ei kiinnosta. Rahaa ei ole laskuihin, ei edes pakollisiin (vuokra, sähkö jne.), mutta viinaan tai baarireissuihin/matkailuun kylläkin.

Tänään tuli heti aamusta taas viesti, että voisinko heittää hänet kaupungilla ja lainata 50e ”ruokaan”?

Annoin viimeksi lauantaina hänelle rahaa yli sata euroa, ja nyt kaikki mula menivät ”laskuihin”. Vastasin, että en nyt kyllä tänään pysty, ja pian tulee vihaista soittoa, että minkälainen äiti se sinä oikein olet, kun et voi ainoaa lastasi heittää vapaapäivänäsi kaupungille ja avustaa vähän rahallisesti, kun kuitenkin on auto ja rahaa.

Lapseni on varmaankin sairas, siis mielisairas ja alkoholisti. Olen monet kerrat tarjoutunut kuskaamaan hänet a-klinikalle. Ja monta kertaa kuskannut mielisairaalaan. Aina keskustelukäyntien jälkeen sitten saanut kuunnella, kuinka taaskaan kukaan hoitajista/lääkäreistä ei tiennyt mistään mitään, kuinka ne on paskasakkia ja kuinka oli taas ihan hukkareissu.

Olen myös tarjoutunut viemään ”nälkää näkevän” lapseni leipäjonoon, ja kun se ei kelvannut, niin tarjouduin jopa käymään siellä itse ja tuomaan ruokakassit ovelle. Siis kesken työpäiväni.

Mikään apu ei kelpaa paitsi raha ja ilmaiset kyydit. Toisinaan myös yösija, jos ei pääse kotiinsa kännissä. Jos kieltäydyn kuskaamasta ja antamasta rahaa, niin tulee saarna siitä, kuinka olen huono äiti ja kuinka omaa lasta tulisi AINA tukea, oli hän millainen tahansa.

Sitten soitellaan itkuvirsiä sukulaisille, jotka raivoavat minulle, että miten voin olla niin kylmä ja paha ihminen, omalle lapselleni. Että miksi en kanna vastuuta omasta jälkikasvustani.

Tekisi mieli pistää välit poikki koko ihmiseen. Lopettaa paapominen täysin. Olisinko tällöin huono äiti? Muilla samanlaisia kokemuksia?