Lue keskustelun säännöt.
Lapsi pois yökylästä kesken kaiken?
07.11.2017 |
Mitä teette, jos lapsi soittaa illalla kyläpaikasta ja sanoo, että on koti-ikävä. Lähdettekö hakemaan kotiin? Lapsi on siis itse halunnut mennä yökylään ja etukäteen vannoi, että uskaltaa ja haluaa olla aamuun asti.
Kommentit (38)
Perusturvallisuuden tunteen takia totta helvetissä hakisin. Miksi jättäisin lapseni pulaan ja ikävään.. Ei luottaisi muhun enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai hakisin. Yökylään mennessä muutenkin painotan että saa ja pitää soittaa jos tuntuu että haluaakin kotiin ja myös kaverin vanhempien kanssa sovitaan näin.
Haen pois jos lapsi ei pysty olemaan. Samoin olen sanonut meillä yöpyville vieraille, että voi tulla herättämään jos ei saa nukutuksi. Voin vaikka viedä kotiin. Yksi lähtikin kerran keskellä yötä kotiin. Siitä ei tehty numeroa - sittemmin hän on ollut monta kertaa meillä onnistuneesti yötä.
Ainakin jos isäntäväkeä ajattelee, niin tottakai pitää hakea pois. Kenelläkään ei ole kivaa, jos joutuu yöllä valvomaan itkevän (vieraan) lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei puhelimessa tsemppaus auttaisi, hakisin pois. En hakisi automaattisesti ja juttelematta asiasta, jos lapsi pikkuisen inahtaa koti-ikävästä. Se saattaa mennä ohi, jos antaa tilaisuuden. Eli riippuu tilanteesta. Kotiin pääsee aina, jos tarvitsee.
Lapset ovat siinä iässä, ettei oikein itsekään tiedä mihin pystyy ja mitä voi/haluaa tehdä. Lapset tekevät siis paljon virheellisiä päätöksiä. Tärkeää on, että vanhemmat ovat tukena tällaisten päätösten varalta, koska siten kasvatetaan lapsen ja vanhemman välistä luottamussuhdetta.
Tämä riippuu toki myös iästä. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän vastuuta näihin päätöksiin voidaan sisällyttää. Käyttäessäsi termiä 'lapsi' oletan, että kyseessä on vielä iältään varsin nuori ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hakenut 11v:n kotiin, vaikka perusteluna oli pelkkä koti-ikävä. Paikan päällä selvisi, että isäntäväellä oli viinanhuuruiset juhlat, kylässä 3-4 pariskuntaa ja meidän tyttö oli kutsuttu siksi, että isäntäperheen omaakin tyttöä pelotti olla humalaisten kanssa. Otin sitten hänetkin meille yöksi. Eikä se perhe ollut mitään sossupummeja vaan autokouluopettaja ja sairaanhoitaja, joilla vain oli tapana pari kertaa kuukaudessa vähän rauhoitella elämää...
Voisihan tuo viitata siihenkin, että siellä on sattunut jotain ikävää, mistä ei uskalla puhelimessa tai ylipäätän kertoa ja siksi haluaa pois. Varmuudeksi hakisin, eihän siitä haittaakaan ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi herätä kesken unien eikä pysty enää nukahtamaan. Unenpöpperöisenä vieraassa paikassa voi iskeä paniikki. Hakisin kotiin nukkumaan ettei jää traumaa joka aiheuttaa unettomuutta vieraissa paikoissa sitten myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Voisihan tuo viitata siihenkin, että siellä on sattunut jotain ikävää, mistä ei uskalla puhelimessa tai ylipäätän kertoa ja siksi haluaa pois. Varmuudeksi hakisin, eihän siitä haittaakaan ole?
No, meiltä haettiin ikävöivä yövieras pois, niin oma lapsi itki sitten itsensä uneen kun kaveri lähti. Ei sekään kivaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin miksi.
Voihan oikeasti olla jotain ikävää. Kyläpaikan vanhemmat riitelevät tms.
Pelkän koti-ikävän takia en hakisi ainakaan enää kouluikäistä lasta. Lohduttaisin toki, että huomenna nähdään ja kaikki hyvin.
Alle kouluikäiset eivät kavereilla vielä ole olleetkaan juuri yökylässä. Tutuilla sukulaisilla kyllä ja ei ole tullut tuollaista tilannetta.
Lapsi on liian kypsymätön yökyläilyyn, jos ilman syytä tulee niin kova koti-ikävä, että vaatii hakemaan pois.
Eli vanhemman arvio on tässä mennyt pieleen ja silloin tietysti pitää korjata tilanne eli hakea.
Meillä on jo nelivuotiaat yökyläilleet parhailla kavereilla tutuissa perheissä ja toisin päin. Ei ole tullut tuollaista tilannetta. Tunnemme lapsemme.
Joku toinen on varmasti kypsä vasta kouluikäsenä vastaavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haen, mutta saa kyllä kotona selittää mitä kävi. En halua kasvattaa lapsestani pelkuria
Vierailija kirjoitti:
Perusturvallisuuden tunteen takia totta helvetissä hakisin. Miksi jättäisin lapseni pulaan ja ikävään.. Ei luottaisi muhun enää.
Todellinen perusturva ja itsetunto ei synny helikopterivanhemmuudesta, jossa lapsen hetkellisiä haluja myötäillään välittömästi.
Lapsi saa vahvuutta selviytyessään vähän vaikeistakin tilanteista.
Mutta korostan, että tietenkin pitää tuntea lapsensa ja kehitystaso ja toimia sen mukaan. En siis tarkoita, että virheellisestä lapsen arvioista pitäisi "rangaista" jättämällä itkuisena kyläpaikkaan.
Olen itse ollut tuollainen koti-ikäväinen lapsi ja muistan, kuinka kaverin luona naapurissa oli hauskaa siihen asti, kun olisi pitänyt alkaa nukkumaan. Auta armias sitä koti-ikävää. Jos en olisi päässyt kotiin, nukkuisin varmaan vieläkin äitini vieressä. Ja ikää on kuitenkin jo päälle 50. Oma jälkikasvu ei ole ollut ikävöivää sorttia, tosin yksi ei koskaan yökylään edes halunnut. Niin erilaisia ollaan. Enkä kyllä kasvattajana tiennyt etukäteen, haluaako lapsi kotiin. Alussa varauduin aina siihen, että mahdollisesti joudun hakemaan.
Hakisin pois. Ei yökyläily ole mikään lapsen velvollisuus, joka on pakko suorittaa loppuun. Lapsi voi olla herkempää sorttia tai kyläpaikassa on voinut sattua jotain ikävää. Lapsi ei välttämättä ole vielä valmis yökyläilyyn.
Minä olen ala-asteiässä lähtenyt kaverilta yöllä itkien kotiin ja toisella kerralla rääkynyt koko yön kaverin mökillä jossain metsän keskellä (sieltä ei päässyt pois). En keksi mitään syytä, miksi lapsen olisi pakko jäädä yöksi, jos ahdistus on niin kova, että itkukin pääsee. Kyllä sitä isompana ehtii olla sitten yökylässä.
Nämä ovat tilanteita, joihin yksityiskohtia tietämättä ei voi ottaa kantaa.
Minkä ikäinen lapsi, kuinka tuttu vierailuperhe, ja mitä tahansa muuta...
Ainakaan en automaattisesti syöksyisi autolle, jos lapsi tällaisen toiveen esittää.
Vastuu valinnoistaan ikätasoisesti kuuluu hyvään kasvatusotteeseen.
Mua pelottaa mennä kaverille yöks ja oon 11 se jotenkin vaan ahdistaa
Riippuu iästä.