Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette joutuneet lopettamaan tuhoavan suhteen, miten pääsitte yli? Ja muuttuiko jättämänne henkilö eron jälkeen paremmaksi (jollekkin toiselle)?
02.11.2017 |
Välillä tunnen olevani yli, mutta vanhat asiat nousevat välillä yllättäen niin hallitseviksi että se vaikuttaa kykyyni selvitä arjesta.
Jätin exän usean vuoden jälkeen, kun ymmärsin että ex ei koskaan tulisi ymmärtämään omia - edes perustarpeitani.
Suhde josta lähdin jätti näkyviä seuraamuksia vielä sen loppumisen jälkeenkin, jotka konkreettisesti vaikeuttavat elämääni, silti henkinen puoli on pahin. En odota enää mitään kompensaatiota tai ymmärryksen osoittamista exältä, hänelle muutuin kuolleeksi kun ymmärsi ettei voisi enää hyötyä minusta.
En kaipaa exää, mutta en silti voi olla välillä miettimättä löytääköhän hän joskus jonkun, jolle haluaa tehdä hyvän olon.
Miten/milloin olette pääseet yli? Aina kun itse uskon olevani sitä, törmään taas hetken kuluttua tilanteeseen, joka nostaa vanhan tutun itseinhon pintaan.
Kommentit (9)
Niin tuttuja ajatuksia, enkä voi muuta sanoa kuin että, yli tuosta tunteesta ja ajatuksesta pääset vielä.
Aikaa se vie, mutta jossain kohtaa huomaat ajattelevasi ettei, sillä ole mitään väliä.
Silloin aikanaan kun mietin itse noita samoja kysymyksiä, Ex-kumppanini petti nykyistä puolisoa. En sitten oikeastaan ollut edes iloinen vaan pettynyt. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.
Kävi sääliksi sen nykyistä ja ajattelin vain, että toivottavasti hän aukaisee silmänsä nopeammin kuin minä.
Tämän tarinan opetus oli se, että loppu viimein kuitenkin toivoin, että hän olisi löytänyt itsensä ja alkaisi kunnioittaa muita, vaikka minua kohtelikin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonut miehelleni , että toivon koko sydämestäni, että hän rakastuisi kerran elämässään oikeasti. Ja ymmärtäisi silloin, mitä on toisen huomioonottaminen ja välittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttuja ajatuksia, enkä voi muuta sanoa kuin että, yli tuosta tunteesta ja ajatuksesta pääset vielä.
Aikaa se vie, mutta jossain kohtaa huomaat ajattelevasi ettei, sillä ole mitään väliä.Silloin aikanaan kun mietin itse noita samoja kysymyksiä, Ex-kumppanini petti nykyistä puolisoa. En sitten oikeastaan ollut edes iloinen vaan pettynyt. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.
Kävi sääliksi sen nykyistä ja ajattelin vain, että toivottavasti hän aukaisee silmänsä nopeammin kuin minä.
Tämän tarinan opetus oli se, että loppu viimein kuitenkin toivoin, että hän olisi löytänyt itsensä ja alkaisi kunnioittaa muita, vaikka minua kohtelikin huonosti.
Jotenkin itse myös toivoin, että ex olisi tehnyt jotakin vastaavaa konkreettista, kuten pettänyt tai lyönyt. Ei tehnyt ja vielä siinä vaiheessa kun päätin kävellä ovesta lopullisesti pihalle, ajattelin suunnilleen jotakin niinkin lapsellista, kuin että suhde ei vain toiminut jostakin exästä riippumattomasta "yliluonnollisesta" syystä.
Oli rankkaa huomata, että se edelleen mukava ja "hyvää tarkoittava" henkilö jota rakasti, halusi pysyä väleissä vielä hetken eron jälkeenkin, koska hyötyi siitä konkreettisesti ja se, että itse en voinut odottaa exältä edes henkistä tukea. Ja että se ei eronnut mitenkään suhteenaikaisesta tilanteesta.
Että sitä jäi kuitenkin odottamaan jonkinlaista vastuunottoa exänkin puolelta varsinkin kun koin että enää eron jälkeen exällä ei olisi mitään typeräkään mukasyytä käyttäytyä äärimmäisen itsekkäästi, sen sijaan exä vaati edelleen itseltäni vaikka ja mitä, verhoten sen "molempien parhaaksi".
Kai se on erityisen vaikeaa siksi, että halusin niin sokeasti uskoa, että itselläni olisi ollut exälle jotakin väliä, varsinkin kun suhde kesti niinkin pitkään exän toiveesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut miehelleni , että toivon koko sydämestäni, että hän rakastuisi kerran elämässään oikeasti. Ja ymmärtäisi silloin, mitä on toisen huomioonottaminen ja välittäminen.
Sanoin myös exälleni samansuuntaista, otti sen vastaan mielissään, koska itsekkin uskoi ansaitsevansa rakkautta joltakin paremmalta. Valehtelisin jos väittäisin ettei se katkeroita. Ei mua haittaa, että rakkaus oli ilmeisemmin yksipuolista, vaan se että mua ei arvostettu ihmisenä sen vertaa että se olisi lopettanut sen. Exä projisoi kaiken oman käytöksensä muhun ja en tiedä oliko se oikeasti kykenemätön näkemään itsessään vikaa. Luultavasti.
Ex tyttöystävä yritti sitten myöhemmin palata tuhoamaan uuden suhteeni. Hän otti selvää (sai selville keskusteluissa) koska tyttöystäväni on harrastuksissa ja alkoi häiriköimään, tuli vonkaaman seksiä oven taakse. Miten jotkut voivat olla noin itsekeskeisiä? En usko että on oppinut kunnioittamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex tyttöystävä yritti sitten myöhemmin palata tuhoamaan uuden suhteeni. Hän otti selvää (sai selville keskusteluissa) koska tyttöystäväni on harrastuksissa ja alkoi häiriköimään, tuli vonkaaman seksiä oven taakse. Miten jotkut voivat olla noin itsekeskeisiä? En usko että on oppinut kunnioittamaan muita.
Miten siinä sitten kävi?
Mulla ei ole pelkoa siitä, että ex palaisi kuvioihin. Olen kuollut, eikä kuolleita useimmiten tarvita.
Eikö kaikki suhteet etene samoin, että ensin menee hyvin? Ongelmat ilmenee vasta myöhemmin.
Unohda mennyt ja katso eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut siihen ihmiseen missään yhteydessä jälkeenpäin enkä edes halua.Yhteystietoni ovat salaiset ja muutin paikkakunnalta.
Ei kiinnosta pätkääkään mitä henkilö tekee nykyisin.
Up