Kateellisiako??
Olen tuntenut mieheni 6 vuotiaasta asti ja aina liikuttu samoissa kaveriporukoissa. Aloimme seurustelemaan 15 vuotiaina ja olemme nyt olleet 25 vuotta yhdessä. Kävin tyttöporukalla viettämässä iltaa ja siinä keskustelu siirtyi parisuhteisiin. Kaikki pöydässä istuvat olivat sitä mieltä, että tuhlaan elämääni saman kumppanin kanssa, koska minulla ei kokemuksia muista miehistä. Mihin tarvin kokemuksia jos olen onnellinen ja asiat ovat hyvin. Tietenkin suhteessa on ollut ylä ja alamäkiä, mutta ne on aina selvitetty. Ja nämä muut pöydässä istuvat ovat moneen kertaan eronnut eripituisista suhteista ja itkevät aina sitä samaa miksi eivät onnistu suhteissa. Miksi ei löydä sitä oikeata ikinä.
Kommentit (12)
outoa, että kyselet tuollaista täällä
Vai oliko asiassa kuitenkin joku pointti joka jäi mietittymään sinua, kun vielä tiistainakin mietit asiaa. Itseensä ja elämäänsä tyytyväinen olisi laittanut sanat sanojan puutteellisuuden piikkin ja unohtanut asian.
Kateellisia mistä? Siitä, että sinulla on oikein mies ja parisuhde?
Onko tämä sitä humblebragaamista? Ohi mennen kerrotaan omasa erinomaisesta elämästä vetoamalla kateellisuuskorttiin?
Todella ihanaa kun kaksin Porvoolaisessa päiväkodissa tavannutta on vielä yhdessä.
Sinulla ei paljon ole kokemuspohjaa olisiko asiat hyvin ja olisitko onnellinen, jos olisit elänyt toisenlaista elämään. Et voi syyttää ystäviäsi kateellisuudesta, jos he kyseenalaistavat elämäntavan josta heillä ei sitten taas ole kokemuspohjaa. Veikkaan, että et sinäkään aina ole ollut tyytyväinen ja olet itkenyt elämääsi. Ystäväsi voivat olla yhtä hyvin onnellisia ja heillä asiat hyvin vaikka he ei sitä oikeaa löytäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei paljon ole kokemuspohjaa olisiko asiat hyvin ja olisitko onnellinen, jos olisit elänyt toisenlaista elämään. Et voi syyttää ystäviäsi kateellisuudesta, jos he kyseenalaistavat elämäntavan josta heillä ei sitten taas ole kokemuspohjaa. Veikkaan, että et sinäkään aina ole ollut tyytyväinen ja olet itkenyt elämääsi. Ystäväsi voivat olla yhtä hyvin onnellisia ja heillä asiat hyvin vaikka he ei sitä oikeaa löytäisikään.
Melkoista tuubaa tuo selityksesi kokemuspohjasta. Onko sinulla kokemusta 25 vuodesta yhdessä suhteessa ja sen lisäksi 25 vuotta erilaisissa suhteissa ja sinkkuna olemisesta ja vielä samassa iässä? Taitaa itselläsi olla kokemuspohja hieman hatara.
Toiseksi sinulla on selvästi ongelmia luetun ymmärtämisessä. Ap ei missään vaiheessa syyttänyt muita kateellisuudesta. Koko sanaa syyttää ei edes mainittu missään muodossa. Vain otsikossa oli lähinnä retorista pohdintaa, että olisivatkohan kateellisia ja perustelu löytyi itse tekstistä, jossa ap totesi, että kaverit valittavat, etteivät ole onnistuneet suhteissaan. Miksi sitten itkevät, jos ovat onnellisia?
Parrakas nainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei paljon ole kokemuspohjaa olisiko asiat hyvin ja olisitko onnellinen, jos olisit elänyt toisenlaista elämään. Et voi syyttää ystäviäsi kateellisuudesta, jos he kyseenalaistavat elämäntavan josta heillä ei sitten taas ole kokemuspohjaa. Veikkaan, että et sinäkään aina ole ollut tyytyväinen ja olet itkenyt elämääsi. Ystäväsi voivat olla yhtä hyvin onnellisia ja heillä asiat hyvin vaikka he ei sitä oikeaa löytäisikään.
Melkoista tuubaa tuo selityksesi kokemuspohjasta. Onko sinulla kokemusta 25 vuodesta yhdessä suhteessa ja sen lisäksi 25 vuotta erilaisissa suhteissa ja sinkkuna olemisesta ja vielä samassa iässä? Taitaa itselläsi olla kokemuspohja hieman hatara.
Toiseksi sinulla on selvästi ongelmia luetun ymmärtämisessä. Ap ei missään vaiheessa syyttänyt muita kateellisuudesta. Koko sanaa syyttää ei edes mainittu missään muodossa. Vain otsikossa oli lähinnä retorista pohdintaa, että olisivatkohan kateellisia ja perustelu löytyi itse tekstistä, jossa ap totesi, että kaverit valittavat, etteivät ole onnistuneet suhteissaan. Miksi sitten itkevät, jos ovat onnellisia?
Huoh.
Oudolta kuulostaa tuollaiset puheet ystäviltä. Tökeröitä ovat ainakin. Kyllä kai hyvästä parisuhteesta voi olla kateellinen. Siltä tuo minusta kuulostaa
Vierailija kirjoitti:
Parrakas nainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei paljon ole kokemuspohjaa olisiko asiat hyvin ja olisitko onnellinen, jos olisit elänyt toisenlaista elämään. Et voi syyttää ystäviäsi kateellisuudesta, jos he kyseenalaistavat elämäntavan josta heillä ei sitten taas ole kokemuspohjaa. Veikkaan, että et sinäkään aina ole ollut tyytyväinen ja olet itkenyt elämääsi. Ystäväsi voivat olla yhtä hyvin onnellisia ja heillä asiat hyvin vaikka he ei sitä oikeaa löytäisikään.
Melkoista tuubaa tuo selityksesi kokemuspohjasta. Onko sinulla kokemusta 25 vuodesta yhdessä suhteessa ja sen lisäksi 25 vuotta erilaisissa suhteissa ja sinkkuna olemisesta ja vielä samassa iässä? Taitaa itselläsi olla kokemuspohja hieman hatara.
Toiseksi sinulla on selvästi ongelmia luetun ymmärtämisessä. Ap ei missään vaiheessa syyttänyt muita kateellisuudesta. Koko sanaa syyttää ei edes mainittu missään muodossa. Vain otsikossa oli lähinnä retorista pohdintaa, että olisivatkohan kateellisia ja perustelu löytyi itse tekstistä, jossa ap totesi, että kaverit valittavat, etteivät ole onnistuneet suhteissaan. Miksi sitten itkevät, jos ovat onnellisia?
Huoh.
Röyh.
Maailma on julma paikka ja jos olet löytänyt jonkun johon luottaa ja arkea jakaa, ei sinun tarvi siihen lupaa kysyä. Keneltäkään.
Urpoja. Mitä se muille kuuluu, jos olet ollut vain yhden miehen kanssa ikäsi ja onnellinen suhteessa. Sano, että löysit laakista oikean, miksi vaihtaa toimiva rikkinäiseen.