Se tunne kun jonkun kakara on erityislapsi!

Harvoinpa se lapsi on itse syypää erityisyyteensä. Aloittajan asenteeseen sen sijaan on aloittaja itse syypää.

Kannattaa ehkä hakeutua lääkäriin jos on aistiharhoja.

Sukulaisen lapsi on kasvatettu ilman mitään ohjausta ja nyt uikutetaan erityislapseudella ja adhd-lääkityksellä.

Ja kaikkien kynnelle kykenevien pitäisi mahdollistaa lapsivapaata, kun ei muka jakseta...

Siitähän sitte isompana tulee vauvapalstailija.

Se tunne tosiaan niin, kun joudut jo alkumetreillä hyväksymään, että lapsellasi ei ole mitään jakoa koulutuksen suhteen, vaan joutuu heti peruskoulun jälkeen hakemaan johonkin hanttihommaan.

Suoraan sanoen paskat nakkaan ap:n tunnekuohujen aiheuttamista näköharhoista...

Kuulostaa siltä että olet terapian tarpeessa.

Toinen tuntemani oli, koska äiti oli nuori ja kokematon kasvattaja. Lapsi vaikutti enemmän tavalliselta lapselta, lastensuojelun asikas oli ja sai sitten diagnoosikin.

Toinen oli oikeasti ja sai diagnoosinkin, mutta sinnikkyydellä ja äitinsä sinnikkyydellä on menestynyt keskiverrosti. Sitä paremmin mitä vanhemmaksi on kasvanut! On saanut tukitoimia ja hyötynyt niistä.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisen lapsi on kasvatettu ilman mitään ohjausta ja nyt uikutetaan erityislapseudella ja adhd-lääkityksellä.

Ja kaikkien kynnelle kykenevien pitäisi mahdollistaa lapsivapaata, kun ei muka jakseta...

Ja sinä tiedät lapsen kasvatustavat mistä? Ihanko oikesti elät arkea heidän kanssaan? Se, mitä näkyy joissain harvoissa isomman porukan tapaamisissa harvoin kertoo koko totuutta siitä, miten lasta kasvatetaan. Ja kun e-lapsella se vaan on hyvin erilaista kuin tavallisella. Täysin erilaiset keinot toimii.

T:kahden tavallisen ja yhdne e.n äiti