Te muut, joiden lapsista tulee viikoittain wilmassa huonoa palautetta

Vastaan silti, vaikkei itseä kosketa, että onko positiivista vahvistamista kokeiltu? Siis sitä että huomion saa hyvällä, eikä aina pahalla.

Miksi ei auta jos kotona sanoo vaikka: "Käyttäydyt kunnolla koulussa. Mikäli tulee huomautus, lähtee puhelin yms vermeet päiväksi. Seuraavasta huomautuksesta (viikon sisällä) kolmeksi päiväksi, sitten viikoksi."

Ainakin meillä auttoi unohteluun.

Tilanne helpottui kun lapsi oppi sitä olemista. Sitä harjoiteltiin sekä kotona että koulussa.

Kyllä, positiivista vahvistamista on kokeiltu. Tuntuu vaan niin vaikealta nykyisin löytää mitään positiivista, kun jännitän joka päivä, mitä nyt on tehnyt ja yritän ennaltaehkäisevästi puhua käytöksestä iltaisin ja aamuisin, siitä mihin tuollainen käytös johtaa, mitä haittaa siitä on hänelle itselleen ja miltä muosya se tuntuu ja miltä meistä vanhemmista tuntuu selvitellä näitä asioita ja elämä olisi niin toisenlaista, jos käyttäytyisi kunnolla. Aina sanon kun on asiat hyvin, halaan ja hellin. Tuntuu, että kavereiden kanssa oleminen ei vaan onnistu millään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tilanne helpottui kun lapsi oppi sitä olemista. Sitä harjoiteltiin sekä kotona että koulussa.

Millä tavalla harjoittelitte? Minkä ikäisenä helpottui?

Tossa on kaksi asiaa.

Tunnilla häiriköinti.

Muiden lasten kanssa häslääminen.

Tuohon häsläämiseen lähtisin kokeilemaan sitä että kutsuu niitä muita kotiinsa ja harjoittelee. Yhteinen harrastus voisi auttaa myös.

Tunnilla häiriköinnissä alkaisin katsoa syytä siihen. Onko tylsää? liian vaikeaa? Jotain oppimisongelmaa? Keskittymisongelma? Ja purkaisin sitä kautta.

Ja sanoisin tiukasti että muiden opiskelua ei saa häiritä, ja toistaisin tätä. Pitää opettaa koulunkäynnin kunnioitus.

1

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, positiivista vahvistamista on kokeiltu. Tuntuu vaan niin vaikealta nykyisin löytää mitään positiivista, kun jännitän joka päivä, mitä nyt on tehnyt ja yritän ennaltaehkäisevästi puhua käytöksestä iltaisin ja aamuisin, siitä mihin tuollainen käytös johtaa, mitä haittaa siitä on hänelle itselleen ja miltä muosya se tuntuu ja miltä meistä vanhemmista tuntuu selvitellä näitä asioita ja elämä olisi niin toisenlaista, jos käyttäytyisi kunnolla. Aina sanon kun on asiat hyvin, halaan ja hellin. Tuntuu, että kavereiden kanssa oleminen ei vaan onnistu millään.

Ap

Minä keskittyisi enemmän siihen mitä haittaa siitä on lapselle. Lapselle pyrkisikään mahdollisimman vähän kertomaan omista negatiivisista tunteista tai siitä miten hän vaikeuttaa minun elämääni käytöksellään.

Mun pojasta tuli yläasteella yhdeltä ruotsinopelta. Sitten kerran soitin tälle ruotsinopelle ja kysyin että mitä siellä koulussa oikein tapahtuu. Yhtäkkiä poika olikin ihan kiltti ja kiva ja normaali jne, eikä valituksia enää tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne helpottui kun lapsi oppi sitä olemista. Sitä harjoiteltiin sekä kotona että koulussa.

Millä tavalla harjoittelitte? Minkä ikäisenä helpottui?

Ihan samankaltaisesta tilanteesta ei varmasti ollut kyse koska lapsi ei häiriköinyt. Opettaja muu henkilökunta opetti tietenkin olemista koulussa, kotona olemista taas olemista opeteltiin niistä tilanteissa joita kotona ja harrastuksissa on.

Onko sisaruksia ja kavereita? Onko lapsi oppinut toimimaan osana ryhmää, kaveriporukkaa, harrastusporukkaa pienestä asti?

Joku joukkueharrastus voisi auttaa, siinä oppii pakostakin miten toimia muiden kanssa ja yhteisen edun mukaan.

Miten lapsi käyttäytyy kotona? Osaako rauhoittua koulutuntia vastaavaksi ajaksi paikoilleen ja keskittyä tehtäviinsä?

Tuntien häiritsemiseen voisi auttaa myös se, että kotona harjoitellaan sitä paikallaan istumista ja yhtäjaksoista tekemistä. Pystyykö lapsi keskittymään esimerkiksi 15min kerrallaan väritystehtävään/piirtämiseen/palapeliin...? Onnistuuko läksyjen tekeminen kerralla? Oppituntien pituista 45 minuuttia ei noin pienen vielä tarvitse tehdä samanlaista tehtävää ilman vaihtelua (toivottavasti myös opettaja tietää tämän), mutta juuri 10-15 minuutin pätkiä pitäisi jo pystyä jollain tavalla keskittymään ilman muuta häseltämistä, ja tätä voi harjoitella! :) 

Todella tiukka linja. Sanot lapselle, että jos ei käytös muutu, tulette kouluun selvittämään asiaa. Ja myös menette. Kerro myös opettajalle tästä ja sopikaa yhdessä asiasta. Näin annat myös hänelle viestin, että todella teette asian eteen töitä. Lapselle on kova paikka kun joutuu useampien aikuisten edessä kertomaan töppäilyistään ja miettimään miksi on toiminut näin. Luulisi tehoavan. Jos ei tehoa, sanot, että tulette siinä tapauksessa seuraamaan tunteja.

Sovitte opettajan kanssa, että teidän lastanne saa ihan kunnolla komentaa ja käytöksestä saa antaa myös seurauksia (esim. välitunti sisällä, saa siirtää yksin istumaan, jäli-istuntoa saa antaa, tunnilla häiriköinnin takia kesken jääneet tehtävät saa antaa läksyksi aina jne). Jotkut ovat niin herkkänahkaisia vanhempia, ettei tiedä kuinka paljon uskaltaa edes lasta ojentaa ennen kuin tullaan linjoja pitkin.

Kotona huolehditte lapsen ajoissa nukkumaan ettei ole levoton väsymyksen takia. Hyvin meneestä viikosta (tai jos tilanne todella vaikea niin alkuun ihan jo päivistä) jokin pieni palkinto. Peliaikaa, uintireissu, rasti ja kun riittävästi näitä niin vaikka johonkin leffaan/superparkiin tms. kiinnostavaan.

Harrastuksista pois jääminen on ihan ok, mutta varmistakaa, että lapsi ei pääse siinä liian helpolla. Hänen hommaksi voisi laittaa valmentajalle kertomisen ja saa itse selvittää miksi oli harkoista pois.

Tärkeää on, että lapsi oppii, että asiattomalla käytöksellä on aina seurauksia. Ja kuten aikuisellakin tahallisesta häiriköinnistä ja huonosta käytöksestä seuraukset ovat harmittavia, kuten sakkoa. Se on nopeasti maksettu ja kirpaisee hetken. Tehokkaampi rangaistus on häpeä ja vastuun ottaminen siitä mitä on tehnyt. Senhän takia monet vangitkin peittelevät kasvojaan ja vaihtavat nimeään herkästi. vaikka lapsen "rikokset" ovatkin pitkässä juoksussa vielä aika harmittomia, kannattaa opettaa jo lapsesta asti, että käytöksestään ja valinnoistaan saa kukin ottaa itse vastuun ja niiden takana saa luvan seistä myös silloin kun tuli töpättyä.

Meillä esimerkiksi eskarilainen suuttui kun ei saanut karkkipäivän karkkeja. Oli sitten napannut tikkarin, tunkenut sen ostoskärryissä kiinni olevaan autoon ja kassalla ei muistanut enää asiaa. Itse en siitä tiennyt ja tikkari löytyi vasta kun oltiin jo maksettu. Lapsi sai lähteä mukaan asiaa selvittämään ja selittämään kassalle tekosensa. Oli äärimmäisen noloissaan, itkua tihrustaen kertoi asiansa. Kassa oli ymmärtäväinen, lapsi sai anteeksi, palautti tikkarin ja lupasi ettei enää koskaan tee niin. Eipä ole toistunut sen koomin ja kaupassa käynneissä ei sen jälkeen ole ollut pienintäkään ongelmaa. Päinvastoin, käytös on hyvää ja olen oikein ylpeä miten hienosti ja kohteliaasti lapsella asioinnit nyt sujuvat.

Eli lapsi aina vastuuseen käytöksestään!