Avoimuudesta eheyteen - fantasiasta aktiviteettiin.

Hei kaikki seksuaalisuudesta kiinnostuneet - ja te puritaanitkin.

Näin aluksi toivon keskustelun johtavan ennemmin syvällisempään seksuaalisuuden tarkasteluun kuin sen moralisointiin uskonnon tai niin kutsutun alfauroskukkoilun, alapää on mun omaisuutta -tyyliseen matalaotsaiseen pallonheittelyyn kahden tiimin välillä.

Alustan asiaa seuraavasti. Luin Vauva-foorumin arkistoista muutamia vuosia vanhoja tekstejä seksuaalisen kanssakäymisen virittämisestä uuteen jännitykseen oman puolison kanssa. Toiset fantasioivat näyttää ystävilleen vaimonsa alastonkuvia ja toiset halusivat katsella vaimonsa seksuaalista kanssakäymistä vieraan tai tutun miehen kanssa. Jotkut olivat jopa uskaltaneet heittäytyä avoimeksi, ainakin osittain, ja ehdottaneet näitä aktiviteetteja omalle puolisolleen - kuiskien, keskustellen, suupielen välistä mainiten. Kirjoitusten perusteella näyttäisi siltä, että tilanne on ajankohtainen niillä, joiden suhde on kestänyt jo pitkään ja joilla saattaa olla lapsia - montakin. Olen ollut itsekin tilanteessa, jossa keskustelu avautui uudella tavalla johtaen seksuaalisten fantasioiden ja tunteiden uudelleenkäsittelyyn oman puolison kanssa. Pitkä suhde ei tietenkään takaa, että kaikki asiat olisivat niin hyvin, että keskusteluyhteyden voisi avata. Oman kokemukseni mukaan avoin keskustelu kaikesta mieltä askarruttavasta asiasta kuitenkin parantaa suhdetta. Jos parisuhde ei kestä tosiasioita - tai paria suhdetta - niitä mielen syvien vesien ajatuksia seksistä ja muustakin, niin ehkä se oli tullut tiensä päähän jo jonkin aikaa sitten. Yhtä kaikki, meille keskustelun avaus johti eheyteen.

Meillä on siis näitä samoja fantasioita. Minulla se, että näen puolisoni seksuaalisessa yhteydessä toisen miehen kanssa, hänellä se, että naiset haluavat minua. Olemme huomanneet, että tämän kaltainen avoimuus vaatii tervettä suhtautumista ja syvää luottamusta puolisoa kohtaan. Pohdimme myös samoja ajatuksia kuin ehkä monet teistä. Onko fantasian tarkoitus tulla todeksi, muuttua aktiviteetiksi, jaetuksi kokemukseksi. Uskallammeko ottaa askeleen ja kokeilla? Meillä ei ole ongelmia päästää toinen vapaalle illan viettoon, eikä kummallakaan tunnut olevan mustankipeitä ajatuksia siitä mitä tapahtuu. Mutta, kun mitään ei tunnu tapahtuvan.

Tilanne on ristiriitainen. Ihmiselle on luonnollista nauttia seksistä, toisen kohtaamisesta, kosketuksesta ja ihailluksi tulemisesta. Mutta onko olemassa tapaa kohdata toista, luonnollisessa, väkinäistämättömässä (olipa hankala sana) tilanteessa, niin että voisi heittäytyä tällaiseen hetkeen, kohtaamiseen, ilman pelkoa leimautumisesta, väärinymmärryksestä tai toisen nolaamisesta. Minä en ole parketin partaveitsi, enkä kovin sujuva baaritiskillä naisia iskevä komistus. Mutta osaan ihailla, olla kohtelias, herkkätunteinen ja keskustella melkein mistä vain. Mikä neuvoksi? Mistä lähteä liikkeelle? Millainen tilanne on ollut juuri sinulle, kun olet hypännyt fantasiasta aktiviteettiin puolisosi hyväksynnän alla? Oletko antanut puolisosi olla mukana seksuaalisen kanssakäymisesi aikana tai toisinpäin? Vai oletko mielummin kuulematta ja keskustelematta asiasta, vaikka tiedätkin, mitä tapahtuu? Ja ennen kaikkea, miksi koet tämän ilmiön tärkeänä osana elämääsi olitpa sitten vapaamielinen tai puritaani.

Lukisin mielelläni teidän kommenttejanne ja mielipiteitänne, mutta vain, jos niissä on jokin perustelut tausta-ajatus. Kiitos että kunnioitat hyviä kommentoinnin pelisääntöjä ja nettietikettiä :)